26.7.2017

Yksin asumisesta



Olen maininnutkin täällä pariin otteeseen, että voisin kirjoittaa hieman yksin asumisesta ja kaukosuhteessa elämisestä. Tämä postaus käsittelee näistä nyt tuota ensimmäistä. Yksin asuminen on varmasti teille monille ihan tuttu juttu, mutta itselleni se on ollut iso muutos.

Olen siis 25-vuotias ja asun nyt ensimmäistä kertaa elämässäni yksin. Monet omanikäiseni ovat ainakin hetken asuneet yksin tai asuvat vielä tälläkin hetkellä. Itse muutin suoraan 19-vuotiaana vanhempieni luota ulkomaille asumaan, jossa muutin yhteen poikaystäväni kanssa. Siitä lähtien on ollut vain luonnollista, että yhdessä asutaan, vaikka kaupunki ja maa muuttuisikin.

Kun keväällä sain tietää Juusolle tarjotusta työmahdollisuudesta ulkomailla, meni ajatukset alussa täysin niihin käytännön asioihin. En siis aluksi oikeastaan uhrannut ajatustakaan sille, että kohta jäisin yksin asumaan tänne Suomeen. Vasta oikeastaan muutamia päiviä ennen Juuson lähtöä hänen pakatessaan kävimme keskustelua siitä, että mitä hyllyjä hän aikoi tyhjentää ja Juuso vitsaili, että nyt on vaatekaapissa paljon enemmän tilaa mulle. Silloin oikeasti tajusin, että viiden vuoden yhdessäasumisen jälkeen tämä nyt ihan totta tapahtuu.

Yksin asumiseen suhtauduin ja olen tähänkin päivään asti suhtautunut todella positiivisesti. Olen aina ajatellut, että olisi kiva kokeilla yksin asumista, mutta siihen ei ole oikeastaan tarjoutunut sellaista "luonnollista syytä". Nyt voin sanoa, että yksin asumisessa on puolensa. Siinä on todellakin jotain aika kivaa, kun voi tehdä monia asioita ihan vain oman mielensä mukaan. Usein toisen kanssa asuessa täytyy ruokaostoksien ja vaikka leffojen suhteen tehdä kompromisseja, niin onhan se nyt aika kiva kun kaiken voi päättää pelkästään itselleen.

Mä oon aina viihtynyt tosi hyvin omissa oloissani. Mä teen välillä aika pitkiä työpäiviä ja tapaan kavereitani, joten pitkän päivän jälkeen on niin ihanaa, kun voi sen loppuillan olla ihan yksinään kotona. On myös kiva kutsua tyttöjä kylään, kun ei tarvitse ottaa huomioon ketään muuta :D



Toisaalta, koti on juuri se paikka missä mulla tulee ikävä Juusoa. Kaikki siellä muistuttaa hänestä ja meidän arki-illoista yhdessä. Nyt kun hän on poissa, oon huomannut myös, kuinka paljon Juuso teki meillä kotona. Mulla on nyt niin paljon enemmän hommaa! :D Puhumattakaan ruokaostoksien tekemisestä tai niiden raahaamisesta yksin kotiin.. Vaikka viihdyn yksin, onhan jotkut arki-illat ja sunnuntait aika hitaita. Kavereille voi tietenkin aina soitella ja sopia näkemistä, mutta joskus sitä olisi kiva ihan vaan olla. Sellainen läsnäolo ja kotona oleskelun ihanuus on otettu aika itsestäänselvyytenä viime vuosina. Monesti mulla on myös sellainen olo, että olisipa kiva vaan mennä vähän kävelemään Kaivariin, mutten jaksa lähteä yksin. Juuso on juuri sellainen, että jos mainitsen jostain, niin se innostuu kaikesta ja tartuttaa sen muhunkin. :D 

Tosiaan tässä tilanteessa on puolensa, mutta tähän mennessä on kaikki mennyt oikein hyvin. Jos en seurustelisi, nauttisin yksin asumisesta vielä enemmän. Nyt oikeastaan siinä ainoat huonot puolet liittyvät etäsuhteeseen ja toisen ikävöintiin. Jos olisin sinkku, en todellakaan muuttaisi hirveällä vauhdilla jonkun kanssa yhteen, jottei tarvisi olla yksin. Jokaisen täytyy pystyä asumaan yksin, jos elämäntilanne siitä joskus vaatisikin.

Asutteko te tai oletteko asuneet joskus yksin? Mitä se on sujunut?

21.7.2017

Kesän fiiliksiä




Ajattelin pitkästä aikaa tulla juttelemaan teille vähän fiiliksistä. Voisi sanoa, että kesä on nyt noin puolessa välissä, mutta tuntuu, että kesä olisi vasta nyt alkanut. Ihan uskomatonta, että ensi viikolla on viimeinen viikko heinäkuuta?!

Tää on ollut muutenkin tosi erilainen kesä mulle viimeisiin verrattuna. Ensinnäkin, tää on mun ensimmäinen kesä ikinä, kun mulla on palkalliset lomat! Täysikäistyttyäni kaikki kesät menivät opiskelujen jälkeen töissä ja viime vuonna olin ollut vasta niin vähän aikaa nykyisessä työpaikassani, että olikohan mulla joku 3 lomapäivää kesällä. Tänä vuonna olen jo ehtinyt lomailla niin Thaimaassa, Budapestissä kuin Maltallakin, ja vieläkin olisi muutama viikko lomaa jäljellä tälle vuodelle - täysin ennenkuulumatonta mulle... En ole kuitenkaan suunnitellut pitäväni näitä viikkoja putkeen nyt kesällä, vaan ripottelen niitä sitten suunnitelmien mukaan. En ole oikein sellainen tyyppi, että haluaisin ottaa lomaa ilman mitään suunnitelmia, vaan pidän loman yleensä silloin, kun lähden jonnekin reissuun. Siksi lomani tulevat aina tällä tavalla ripotellen, enkä halua pitää esimerkiksi kuukautta putkeen ja hengailla vaan Helsingissä. Loppukesän suunnitelmat on aika pitkälti jo mietittynä. Viikonloput ovat jo varatut elokuun loppuun saakka, ja syyskuun alussa ajattelin lähteä Maltalle Juuson luo.

Tämä on ollut siitäkin uudenlainen kesä, kun tässä ollaan siis oltu pari kuukautta kaukosuhteessa. Aion avautua tästä aiheesta vielä enemmän ihan erillisessä postauksessaan, mutta tosissaan pakko sanoa, että kun Juuso lähti, tuntui ensiksi siltä, että koko kesän suunnitelmat menivät ihan piloille. Kaikki mökkireissut, rantapäivät, kesäillat jne... Loppujen lopuksi tää on ollut parisuhteellekin todella ihana ja jännittävä kesä. Meillä oli niin kivaa Maltalla ja nyt heinä-elokuussa Juuso pääsee vierailemaan Suomessa paljon. Suunnitelmat eivät siis menneet pilalle, ne vain muuttuivat. :)

Jo alkuvuodesta tiesin, että tästä kesästä tulee todella hektinen. On juhlia, reissuja, häitä, polttareita... Oon kuitenkin sitä mieltä, että kesästä parhaan tekee ne ihan ne pienet hetket. Esimerkiksi eilen kun vedettiin lyhyt lenkki Juuson kanssa Eiranrannassa lämpimässä illassa. Tai kun kävelen tyttöjen baari-illan jälkeen kotiin ja vastaan tulee iloisia ihmisiä. Tai tuo ylläoleviin kuviin taltioitunut hetki, kun olimme ystäväni kanssa myöhään illalla melkein autiolla kaupungilla kävelemässä.

Miten teidän kesä on sujunut? Mitä olette puuhanneet? :)

18.7.2017

Last snaps from Malta











Nämä viimeiset kuvat ovat vähän tällainen sekalainen kombo, mutta en vain malttanut olla julkaisematta näitä. Maltan reissu oli vain ihan huippu!

Tämän jälkeen palataan taas arkeen ja reaaliaikaisiin postauksiin. Oon ollut nyt vähän yli viikon takaisin Suomessa ja fiilis on hyvä. Mulla oli nyt viime viikonloppuna ystävän hauskat polttarit ja tänä lauantaina on sitten häät. Viikosta tulee ihan mahtava, sillä Juuso tulee Helsinkiin, ja saamme taas viettää aikaa yhdessä. Siitä tulikin mieleeni, että mulla on ajatuksissa kirjoittaa tässä joku päivä postaus kaukosuhteesta, ja miten meillä on nyt sujunut.

Oikein kivaa viikkoa teille! <3
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...