15.10.2019

Erilaiset työt: Psykiatrisen osaston hoitaja


Näitä mielenkiintoisten ammattien haastatteluita kysytään multa todella usein ja sain tällä kertaa kunnian haastatella nuorta naista, joka on ollut töissä psykiatrisella osastolla. Haastattelu on tehty ja julkaistu täysin anonyymisti. Kiitos ihan hurjasti vielä sinulle todella koskettavasta ja tärkeästä haastattelusta. En voi muuta sanoa kuin että ihailen ammattiryhmäänne suuresti, teette mieletöntä työtä! <3

---

Miten ja miksi päädyit juuri psykiatriselle osastolle töihin? Minkälaisia potilaita juuri tällä osastolla hoidetaan?
Olen ammatiltani lähihoitaja. Luulen, että psykiatriassa piilee monelle jokin "suuri tuntematon", alue, mikä mietityttää, puhuttaa ja joka on mielenkiintoista. Olen itse työskennellyt hoitajana hoitaen vain somaattisia (fyysisiä sairauksia omaavia) potilaita, mutta totesin joskus, että haluaisin joskus työskennellä myös psykiatrisessa yksikössä nähdäkseni, mitä se todellisuudessa on. Työhön jouduin vähän yllättäen, itseasiassa sitä tarjottiin minulle suoraan osastonhoitajan toimesta puhelimitse, ja päätin tarttua tilaisuuteen.
Osasto, jossa työskentelin, on nuorten akuutti suljettu osasto. Se pitää sisällään 13-17 vuotiaita potilaita. Kuten nimikin kertoo, ko. osastolle päätyy nuoria, jotka ovat akuutin avun tarpeessa ja tarvitsevat osastohoitoa siksi, että ovat yleensä itselleen vaaraksi, tai muuten vaan tarvitsevat 24/7 valvontaa psyykkisen tilansa vuoksi.

Millainen psykiatrinen osasto on työpaikkana?
Melko värikäs siinä mielessä, että potilaita on monenlaisista eri lähtökohdista, monenlaisista perhetaustoista. Toisaalta joinakin päivinä voi tuntua, että värittömyyden sijasta on vain mustaa ja harmaata. On oltava valppaana siinä, ettei näiden nuorten kohtalot pääse liiaksi ihon alle. Toisinaan olo saattaa työntekijänäkin tuntua hiukan raskaalta, kun on koko päivän tekemisissä kipeiden nuorten asioihin uppoutuen. Joskus voi tuntua, että jokin asia nuoren kohdalla ei etene sitten millään, tai syynä voi olla joskus vastahakoinen vanhempikin. Raskaita asioita siis työ voi pitää sisällään, mutta myös paljon iloa, naurua, onnistumista. Työntekijänä täytyy huomioida, että kaikki nämä ikävät sekä ilon tuntemukset pysyisivät tasapainossa. Jos työntekijänä ei pysyttele valppaana omasta hyvinvoinnistaan, painavat asiat imaisevat helposti mukanaan.

Mitä kaikkea työ pitää sisällään?
Kaikki pyörii sen ympärillä, että nuorille pidetään yllä toistuvaa päivärutiinia. Pitkäaikaiset potilaat käyvät sairaalakoulua, joten he kulkevat aamuisin sinne. Päivän aikana on erinäisiä palavereita; sosiaalitoimen/perhetyöntekijän, vanhempien, perhekodin hoitajan tms. kanssa. Toisinaan hoitaja voi osallistua tarpeen mukaan myös nuoren lääkärikäynteihin osastolla.
Selkeästi somaattista potilaan hoitoa on niukanlaisesti, mutta valitettavasti toistuvimmat niistä on viiltelyhaavojen puhdistelu, taitoksien vaihto, tikkien poistot jne. Toisinaan kyllä potilas saattaa kärsiä myös fyysisistä oireista, ja näitä toki seuraillaan erilaisin mittauksin ja hoidetaan lääkärin ohjeistuksen mukaisesti. Lääkkeenjako on myös iso osa työtämme, oikeastaan kaikilla on yleensä jonkinlainen lääkitys.
Lisäksi minun työhöni kuului myös hallinnollisista asioista vastaaminen. Valmistelin muun muassa tarkkailu- ja/tai pakkohoitopäätöksiä ylilääkärille, sekä olin tekemisissä asiakirjojen puolesta myös oikeuspsykiatrian, sekä hallinto-oikeuden kanssa, mihin jotkut pakkohoitopäätökset päätyivät.

Mikä on työssä palkitsevinta?
Nuoren hymy. Se, että kohtaan nuoren, joka on ollut vuosikausia kova kuin kivi, niin kipeä ettei ole kyennyt näyttämään runneltua sisintä kenellekään. Sitten jokin kohtaamisessa saa aikaan sen, että nuori yllättäen murtuukin, ja kertoo kokemistaan asioistaan joita ei välttämättä ole kertonut kenellekään koskaan.
Minua on ilahduttanut myös tietynlainen tiimihenki nuorten välillä. Viimeksi muistan ilahtuneeni tytöstä, joka osasi tehdä kauniita ranskanlettejä. Hän letitti erään itsemurhaa yrittäneen tytön hiuksia, ja havaitsin tämän olevan tälle letitettävälle tytölle iso asia. He jutustelivat ja hihittelivät keskenänsä, ihan kuin ketkä tahansa teinitytöt.

Entä haastavinta?
Sen totuuden kohtaaminen, että joillakin elämä on lähtenyt aivan väärästä kulmasta liikkeelle jo äitinsä kohdusta. Joskus on käsittämätöntä ymmärtää, että miten pientä vauvaa voidaan esimerkiksi pahoinpidellä, jättää täysin tarvitsevana yksin.
Se, kuinka huumeet ja alkoholi syövät pienen lapsen elämän. Eräällä nuorella, joka oli muistaakseni 13 vuotias, oli ollut 20, siis kaksikymmentä perhekotia/sijaiskotia takanaan. Minkälaisen tunteen tämä voi jättää, mitä muuta se voi saada aikaan kun hirveän hylkäämisen kokemuksen?
Pähkinänkuoressa; minulle haastavinta on se totuus, että jotkut vanhemmat voivat olla omille lapsilleen niin pahoja, ja sitten näistä lapsista kasvaa nuoria, jotka yrittävät toistuvasti riistää henkeään pois, ja ne nuoret päätyvät sitten osastoillemme.

Oletko kokenut uhkaavia tai vaarallisia tilanteita työssäsi?
Erityisesti psykiatristen potilaiden kanssa työskentelevät henkilöt koulutetaan hyvin väkivalta - ja uhkatilanteiden varalle, joten ennaltaehkäisy ja tilanteiden lukeminen on varmasti turvannut monet tilanteet.
Kerran kuitenkin olen ollut osallisena tilanteessa, jolloin nuoret olivat keskenään sopineet mellakkatilanteen järjestämisen, ja tuolloin toki hoitajilla on suuri vaara joutua alakynteen, kun potilaita on enemmän kuin henkilökuntaa juuri sillä hetkellä. Onneksi tilanne saatiin yllättävän nopeasti hallintaan, kun hälytyslaitteiden avulla saimme välittömästi lisäapua sekä naapuriosastolta, että sairaalan vartijoilta.
Joskus vuosia aiemmin, ennen tätä kyseistä työsuhdetta tein silloin tällöin psykiatrialla keikkaa. Olin tuolloin raskaana esikoiselleni, ja raskausviikkoja oli kasassa jo sen verran, että vatsa näkyi selvästi. Olin erään noin 60 vuotiaan naispotilaan huoneessa, ja hän mumisi suupielistään minuun katsomatta, että "Jos ikinä vahingoitat lastas, niin tapan sut." Vastasin naiselle rauhallisella äänellä, että lupaisin pitää lapsestani hyvää huolta, ja tilanne meni onneksi ohi siinä.
Kuitenkin jälkikäteen minua kylmäsi ajatus. Itseni puolesta en ole tainnut juuri pelätäkään, mutta vatsassa kasvavan lapsen puolesta pelkäsin. Nekin tilanteet ovat kuitenkin ihan tosia, jossa psykiatrinen potilas saattaa yhtäkkiä provosoitua raskausvatsasta niin, että vahingoittaa äkkiarvaamatta äitiä ja/tai vauvaa.

Mistä syistä nuoret joutuvat osastohoitoon?
En voi yleistää, mutta omasta puolestani sanoisin, että helposti yleisimmät syyt löytyy halusimmepa tai emme, vanhemmista. Vanhempi antaa lapselle eväät elämään, joko hyvät tai huonot, ja jotkut sitten eivät saa eväitä ollenkaan. Lapsi on tarvitseva ja täysin riippuvainen vanhemmastaan pitkään. Sellaiset lapset oireilevat vakavimmin, jotka eivät ole olleet rakastettuja, hyväksyttyjä, vanhempi on valinnut päihteet lapsesta huolehtimisen sijaan, ja ikävä kyllä sellaisiakin olen kohdannut, missä vanhempi on raiskannut ja hyväksikäyttänyt omaa lastaan. Haukkuminen, mitätöinti, vähättely ovat jatkuvana sellaista myrkkyä mielelle, että oma ajatusmaailma alkaa hiljalleen muokkaantua sellaiseksi, mitä ulkopuolelta osoitetaan. Varsinkin nuori, kehittymätön mieli on altis ottamaan vastaan kaikkea mitä ulkopuolelta sanellaan, joten vielä kehittymättömille aivoille se viesti, että sinä et ole mitään, et riitä, en halua sinua, tekee ydinpommin lailla tuhoja. Niitä jälkiä ei voi tässä elämässä koskaan täysin siivota kokonaan pois.

Millaisia vuoroja psykiatrisella osastolla tehdään?
Vuorot ovat kolmivuoroa.

Voitko kertoa jostain tietystä tapauksesta, mikä on jäänyt mieleesi?
Mieleeni on jäänyt erityisen hyvin, ja kylmäävällä tavalla erään nuoren isäpuoli. Olen tottunut ammatissani toki siihen, että minä en tee sitten minkäänlaisia diagnooseja, mutta tämän kohdalla olen melkein täysin varma, että kyseessä on ihkaelävä narsisti.
Perherakenne oli kuin oppikirjasta, oli nuori, hänen äitinsä, joka oli hiljainen, arka, ja selvästi nk. "hyvin vedätettävä" ja hyväksikäytettävä. Sitten äiti löysi elämänsä rakkauden, miehen, joka kehui, puhui, ja oli kerrankin mies talossa. Osastohoidossa selvisi, kuinka tämä nuori pelkäsi, suorastaan VIHASI tätä isäpuolta. Hän oli vihainen myös äidilleen, kuinka äiti saattoi olla niin sokea, ettei nähnyt, mikä tämä mies todella oli. Nuori näki.
Juttelin kerran tämän isäpuolen kanssa. Hänellä oli lipevän hyvät käytöstavat. Esitti, että kaikki he tässä haluavat nuorelle vaan ja ainoastaan parasta. Isäpuoli esitti minulle pyynnön, jota en missään nimessä voinut toteuttaa. Isäpuoli pettyi, ja silloin näyttikin pienen pilkahduksen siitä todellisesta sisimmästään, ja se oli pelottavan laskelmoitua, hiljaista raivoa. Hän oli jopa manipuloinut nuoren oman äidin tähän kokonaisuuteen mukaan. En voi kertoa tarkemmin, mistä on kyse, mutta kerron, että asia oli sellainen, mikä ei MISSÄÄN TAPAUKSESSA ollut nuorelle hyväksi. Eli käytännössä isäpuoli oli saanut kiedottua nuoren oman äidin toimimaan tahtonsa mukaan, vaikka sisimmässään äitikin saattaisikin tietää, että tämä vaatimus olisi moraalisesti väärin omaa lastaan kohtaan. Jotenkin se koko perhekuvio tuli niin selvästi esille kuka oli kuka ja kuka oli missäkin roolissa, ja tämän kaiken keskellä nuori oli ehdottomasti uhri. Siinä tilanteessa pystyi näkemään sen, kuinka tämän nuori-paran elämä ja hyvinvointi valui hiljalleen viemäristä alas. (HUOM. JUTUN YKSITYISKOHTIA ON MUUNNELTU TUNNISTAMATTOMAKSI HAASTATELTAVAN PUOLESTA)

Liittyykö psykiatriseen hoitoon mielestäsi jotain olettamusta tai stigmaa, jonka haluaisit korjata?
Olen ainakin itse kuullut paljon sitä, että psykiatrista hoitoa ei saada, taikka osastohoitoonkaan ei pääse. Itse olen toki nähnyt vain tämän työskentelemäni sairaanhoitopiirin käytännöt, mutta toisaalta, psykiatriseen hoitoon pääsyn kriteeristö, laki potilaan asemasta ja oikeuksista, sekä hoitotakuu on kaikkialla Suomessa sama.
Se on totta, että psykiatriselle poliklinikalle on jonoja. Kuitenkin niissäkin seurataan tarkkaan hoitotakuuta, että potilaan/asiakkaan asiat on lääkärin käsissä ennen määräajan umpeutumista. Jos potilaan jonossaoloaika ylittyisi, sairaala saa sakot.
Pitkät jonot tietysti ovat huono asia, jos tilanne on hyvin akuutti. Akuuteissa tilanteissa vaihtoehtona on psykiatrinen päivystys, ei poliklinikka-aika. Oman kokemukseni mukaan ainakin nuorten osalta mielestäni osastohoitoon kyllä pääsee, jos nuori ei kykene palaamaan kotiin, tai ei pysty lupaamaan etteikö vahingoittaisi itseään. Nuorten akuutti osasto oli siis paikka, joka on yleensä ensimmäinen etappi psykiatrisesta päivystyksestä tulevalle. En tietystikään voi puhua kaikkien ihmisten puolesta, enkä missään nimessä voi vesittää heidän kokemuksiaan, jotka ovat kokeneet, etteivät ole saaneet itsensä tai läheisensä puolesta psykiatrista apua. Ne ovat silloin tosiasioita.
Enemmänkin tarkoitan tällä heitä, joilla on olemassa sellainen MIELIKUVA, että osastohoitoon ei Suomessa pääse. Itse olen nähnyt kuvion sisältä päin, ja olen kokenut, että hädän tullen Suomen sairaalahoidon taso varmistaa sen, että joku ottaa koppia silloin, kun tilanne on ihan oikeasti ahdas.

Millaiselle ihmiselle työsi sopii?
En voi todeta, etteikö työ sopisi herkille, sillä itse olen hyvin herkkä. Ratkaisevaa on se, kuinka hyvin sinä pärjäät kotioloissa sen todellisuuden kanssa, että tällaisia asioita tapahtuu. Onko sinulla keinoja, miten "nollata pää", (enkä nyt tarkoita baarikierrosta) saada se kuona pois jota joskus pahimpana päivinä saattaa kertyä? Itse lähdin töiden jälkeen aina lenkille, oli työpäivä raskas tai kepeämpi.
Mutta toisaalta, minä en yhdy siihen mitä olen kuullut monen hoitajan sanovan, etteivät koskaan vie työasioita kotiin. Kyllä minä voin myöntää, että olen minä miettinyt jotakin todella kipeää nuorta, kun en ole saanut yöllä sängyssäni unta. Mutta näin ei saa rutiinisti olla. Itselläni silloin tällöin vain tulee potilas, joka jostain syystä jää tiukasti mieleen, ja saatan muistaa hänet jostain erityisestä syystä pitkäänkin. Mutta kykenen silloinkin "händläämään" tilanteen. En minä kuitenkaan itkeskele tai menetä yöuniani, vaikka ihmisenä sekä äiti-ihmisenä koenkin surua ja sääliä.
Auttamisen halua ja empatiaa et voi teeskennellä, vaan sinulla täytyy olla todellista auttamisen halua. Nuoret ovat teräviä; he ovat todennäköisesti nähneet enemmän kuin sinä ja minä. He kyllä tunnistavat, milloin joku ei ole heidän vuokseen töissä.
Tarvitset myös jatkuvaa halua kehittyä ja oppia uutta. Ja vielä se, että olisi erittäin tärkeää, että sinun elämäsi olisi joten kuten tasapainossa. En tarkoita sitä, ettetkö voisi työskennellä psykiatrialla, jos sinulla on menneisyydessä joitain mörköjä, tai silloin tällöin masentaa ja ahdistaa. Vaan tarkoitan sitä, että olet niin rikki sisäisesti, ettet kykene silloin välttämättä antamaan toiselle apuasi, koska omat voimavarasi eivät riitä itsesikään kannattelemiseen.
Myös tietyt tapaukset saattaisivat laukaista ei-toivottuja tuntemuksia ja kriisitilanteita. Usein juurikin osastokokoukset, jossa palaveerataan hoitohenkilökunnan kesken, voivat olla toisinaan raskasta kuultavaa. Niissä avataan, vedetään kaikki auki ja paljaaksi, ja tähän sopimattomalle ihmistyypille se vain on liikaa.


Jos itse kärsit asioista, johon tarvitsisit psykiatrista hoitoa akuutisti, älä ainakaan jätä hakematta apua siinä luulossa, että apua ei kuitenkaan saa. Hae apua. Alla hyödyllisiä puhelinnumeroja ja linkkejä:
  • Tietoa ja tukea elämän eri tilanteisiin: https://mieli.fi/fi
  • Lasten ja nuorten puhelin (puhelu on maksuton): 116 111 (ma-pe klo 14-20, la-su klo 17-20)
  • Lasten ja nuorten chat, avoinna su-ke klo 17-20: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/lasten-ja-nuorten-chat/
  • https://www.lastenjanuortennetti.net/ (Voit kirjoittaa itsellesi tärkeistä asioista luottamuksellisesti. Kirjeeseen vastaa vaitiolovelvollinen vapaaehtoinen aikuinen tämän nettisivun kautta kahden viikon sisällä)
  • https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/Pages/default.aspx
  • Kriisipuhelin: 09 2525 0111



PS. Muita erilaisten ammattien haastatteluita voi lukea blogistani tunnisteella "erilaiset työt". Jos haluat itse haastateltavaksi tähän postaussarjaan, ota rohkeasti yhteyttä sähköpostiini kissesvilma@gmail.com tai Instagramini kautta @vivilmas.

Kuva täältä

2.10.2019

True Crime: Travis Alexanderin tapaus


Tällä kertaa vuorossa on Jenkeissä erittäin suuren huomion saanut tapaus. Intohimorikokset ovat aina paljon esillä mediassa, mutta etenkin jos tekijä on stereotyyppisestä murhamiehestä poikkeava, saa tapaus entistä suuremman palstatilan.

Kuva: monstersandcritics.com


kuva: Huffington Post

Travis Alexander syntyi 8.7.1977 Kaliforniassa. Travisilla oli 7 sisarusta ja 11-vuotiaasta asti hän asui isovanhemmillaan, jotka tutustuttivat kaikki lapset mormoni-uskoon. Travisin aikuistuttua hänestä tuli myyjä Pre-Paid Legal Services –firmalle (PPL).

Jodi Arias syntyi 9.7.1980 Kaliforniassa. Jodi tutustui Travisiin syyskuussa 2006 PPL:n konferenssissa Las Vegasissa. Jodi ja Travis rakastuivat toisiinsa heti, ja etenkin Jodi osoitti alusta alkaen vahvoja tunteita Travisia kohtaan. Vain pari kuukautta tapaamisen jälkeen Jodi kääntyi myös mormoniksi ja pari kuukautta siitä Jodi muutti lähemmäs Travisia. Tästä alkoi Jodin ja Travisin 1,5 vuoden on-off suhde.

Travisin ystävät olivat huolissaan suhteesta alusta alkaen. Heidän mielestään suhde oli liian riitaisa ja epävakainen, ja Jodi osoitti huolestuttavaa pakkomiellettä Travisia kohtaan. Yhdessä vaiheessa, kun Jodi ja Travis erosivat taas kerran, ja Travis meni treffeille erään naisen kanssa, seurasi Jodi heitä ja puhkoi Travisin auton renkaat kahdesti. Jodi myös murtautui monta kertaa Travisin kotiin.

Alkuvuosi 2008 oli todella myrskyisä Jodin ja Travisin suhteessa. Travis kertoi ystävilleen, että tällä kertaa oikeasti ei enää jatkaisi Jodin kanssa.


kuvat: akns images

Heinäkuun 2008 alussa Travis katosi. 3.7.2008 jälkeen kukaan hänen työkaverinsa tai kämppiksensä ei ollut nähnyt Travisia missään. Monen päivän ajan Travisin ystävät yrittivät saada yhteyttä Travisiin tuloksetta. 9. heinäkuuta ryhmä Travisin ystäviä päätti mennä etsimään jotain merkkejä Travisista tämän kotoaan. Travisin kämppis oli kotona ja kertoi, että Travisin makuuhuoneen ovi oli lukossa eikä hän ollut mennyt sinne sisälle. Kämppis antoi ystäville vara-avaimen, jotka astuivat sisään huoneeseen. Travisin makuuhuone oli täynnä veriläikkiä, jotka johtivat makuuhuoneen yhteydessä olleeseen kylpyhuoneeseen. Kylpyhuoneesta he löysivät Travisin ruumiin.

Skippaa tämä kappale jos olet herkkä: Travisin ruumis oli suihkun lattialla ja siitä pystyttiin näkemään heti, että se oli ollut siellä jo muutamia päiviä. Ruumiissa näkyi 27-29 puukon iskua ja Travisin päähän oli ammuttu. Travisin ruumiissa oli lisäksi useita viiltojälkiä ja hänen kaulansa oli miltei leikattu irti. Ja muuten, suosittelen ehdottomasti, että ETTE mene googlaamaan Travisin kuvia. Itsehän tätä postausta valmistellessani menin, ja valitettavasti näin todella kauheat kuvat Travisin ruumiista niin kylpyhuoneessa kuin ruumiinavauksessa. Eli tämä varoituksen sanana, jos menette tätä tapausta vielä tutkimaan lisää. Tähän blogipostaukseen en noita kuvia kuitenkaan missään nimessä halunnut laittaa.

Travisin ystävät olivat täysin järkyttyneitä ja soittivat heti hätänumeroon. Travisin ystävä kertoi hätäpuhelun aikana, ettei Travis olisi mitenkään itse tehnyt tätä itselleen ja että Travisilla oli ex-tyttöystävä, joka oli stalkannut tätä, murtautunut tämän asuntoon ja some-tileille sekä puhkonut tämän auton renkaat.

kuva: ytimg.com

Poliisit saapuivat asunnolle ja tapauksesta tuli heti henkirikostutkimus. Poliisit löysivät Travisin huoneesta hänen digikameransa. Digikamerasta oli poistettu useita kuvia, mutta poliisit saivat ne palautettua. Kamerasta löytyi kuvia Travisista ja Jodista, jotka oli otettu iltapäivällä 4. heinäkuuta. Viimeinen kuva Travisista elossa oli otettu illalla puoli kuuden aikaan suihkussa. Ruumiinavauksessa saatujen tietojen mukaan Travis kuoli vain minuutteja tämän valokuvan oton jälkeen. Seuraavat valokuvat olivat vertavuotavasta vartalosta suihkun lattialla. Kylpyhuoneen seinästä löydettiin verinen kädenjälki, josta löydettiin Jodin DNA:ta.

Travisista otettu viimeinen kuva hengissä. (ytimg.com)

Jodi pidätettiin samana päivänä epäiltynä Travisin murhasta. Jodi heti kertoi olevansa syytön ja hän odotti oikeudenkäyntiään vapaana takuita vastaan. Odottaessaan oikeudenkäyntiä Jodi antoi useita haastatteluita eri medioille, ja osa näistä haastatteluista on edelleen katsottavissa YouTubesta. Jodi kertoi poliiseille ensiksi, ettei ollut edes samassa kaupungissa Travisin kuolinpäivänä, kunnes myöhemmin paljasti, että olikin ollut Travisin luona silloin. Jodin kertoman mukaan Travisiin kotiin oli tullut kaksi murtomiestä, jotka olivat tappaneet Travisin ja hyökänneet Jodin kimppuun. Viimein Jodi sitten myönsi, että oli tappanut Travisin, mutta oli tehnyt sen itsepuolustuksena Travisin oltua häntä kohtaan väkivaltainen.

Oikeudenkäynnin alettua Jodi olisi halunnut edustaa itse itseään. Jodi olisi halunnut esittää valamiehistölle oikeudenkäynnissä Travisin kirjeitä, joissa hän kertoi Jodille olevansa pedofiili. Nämä kirjeet kuitenkin myöhemmin todistettiin Jodin väärentämiksi eikä niitä hyväksytty tässä tapauksessa todisteiksi. Jodi lopulta otti itselleen puolustusasianajajan ja vaihtoi ulkonäköään melko rajusti oikeudenkäyntiä varten. Jodi oli värjännyt pitkän vaalean tukkansa tummaksi ja leikannut sen, hän käytti silmälaseja ja todella luonnollista meikkiä. On spekuloitu, että puolustuksen tarkoituksena oli saada Jodi näyttämään mahdollisimman harmittomalta ja heikolta naiselta, joka ei voisi ikinä tappaa ketään.

kuva: cropperwatch

Puolustuksen mukaan Jodi oli kotiväkivallan uhri. Puolustus soitti Jodin ja Travisin puheluita joissa he puhuivat seksistä, tarkoituksenaan näyttää, että Travisilla oli myös jotain ongelmia seksuaalisuutensa kanssa. Kuitenkin useimpien mielestä nämä puhelut vaikuttivat melko normaaleilta, kahden nuoren ihmisen parisuhteessa käytäviltä keskusteluilta. Psykologi todisti oikeudenkäynnin aikana, että hänen mielestään Jodi kärsi rajatila-persoonallisuushäiriöstä. Syyttäjä korosti puheenvuorojensa aikana Jodin teon raadollisuutta ja sitä, että mitään merkkejä Jodiin kohdistuneesta väkivallasta ei ollut. Syyttäjä kertoi valamiehistölle, että Travisia oli ammuttu .25-kaliiberisella aseella, joka oli täysin samanlainen ase, mikä Jodin isovanhemmilta oli kadonnut vähän aikaa sitten. Travisin ruumiissa olleet useat puukotus- ja viiltojäljet kertoivat murhan väkivaltaisuudesta, eikä paikalta löytynyt muiden henkilöiden DNA:ta kuin Travisin ja Jodin.

Valamiehistö harkitsi päätöstään 15 tuntia. Toukokuussa 2013 Jodi Arias tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen Travis Alexanderin murhasta. Kun valamiehistö vielä pohti sitä, saisiko Jodi elinkautisen vai kuolemanrangaistuksen, kertoi Jodi mielenkiintoisesta ideastaan omassa puheenvuorossaan. Hän sanoi, että jos hänelle ei annettaisi kuolemanrangaistusta vaan hänen annettaisiin elää, hän voisi myydä itse tekemiään t-paitoja joissa luki ”Survivor” ja lahjoittaa rahat kotiväkivallan uhreille. Oikeudenkäynnissä mukana olleet ihmiset olivat melko hämmentyneitä kyseisestä ehdotuksesta.

kuva: dailycamera

Jodi täytti viime kesänä 39 vuotta ja istuu tälläkin hetkellä tuomiotaan kalifornialaisessa vankilassa, ilman mahdollisuutta päästä ehdonalaiseen.

---

Näiden kahden ihmisen parisuhde oli vaarallinen jo alusta alkaen. Jodi osoitti pakkomielteisiä merkkejä jo suhteen alussa, mutta toisaalta on hyvin inhimillistä, että Travis piti näitä asioita vain todella rakastuneen ja mustasukkaisen ihmisen käytöksenä. Näin tätä tapausta tutkiessani useita keskusteluita, joissa kritisoitiin sitä, miksi Travis aina palasi Jodin luokse ja miksi hän suostui tapaamaan tätä tuolloin 4.7.2008, vaikka pariskunta oli jo eronnut. Tällaisen spekuloiminen ja Travisin syyllistäminen on kuitenkin mielestäni täysin turhaa ja asiatonta.

Jodi ei todellakaan näytä siltä stereotyyppiseltä murhaajalta, vaan amerikkalainen media olikin täysin sekaisin siitä, miten joku näin kaunis pystyi tehdä tällaisen murhan. Jodi sai myös pian vangitsemisensa jälkeen suuren fanijoukon, minkä uskotaan johtuvan isoksi osaksi myös hänen ulkonäöstään.

Mitä ajatuksia tämä tapaus teissä herättää?
Lähde: täältä
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...