17.9.2018

Jatka lausetta + kuulumiset


Päätin pitkästä aikaa tehdä tällaisen rennon jatka lausetta -postauksen ja kertoa teille sitä kautta myös mun kuulumisista. Kertokaahan mullekin teidän kuulumisista kommentteihin? Olisi ihana kuulla miten teillä menee ja mitä olette puuhailleet.

Bloggaan koska... rakastan kirjoittamista ja tää on mulle tosi tärkeä ja pitkäaikainen harrastus. Intressini ja sitä kautta blogini sisältö on muuttunut aika huimasti vuosien varrella siitä kaiken maailman rääsyjen esittelystä enemmän mielipidekirjoittamisen puolelle. Etenkin te (ihanat), jotka ootte olleet messissä aikalailla alusta asti, ootte varmaan huomanneet myös tämän eron. Parasta mun mielestä on, että koska tää on mulle vain harrastus, voin tehdä tätä juuri sillä tyylillä kuin haluan ilman ulkopuolisia paineita.

En ymmärrä miksi... vielä nykyaikana koetaan tarpeelliseksi, että ihmisen joka muokkaa omaa kroppaansa omaa itseään varten, täytyisi selitellä syitään ja tarkoitusperiään omille valinnoilleen. Tämä ihmettelyni kimpoaa siis Iltalehden jutusta, jossa Henry Harjusaloa haastateltiin liittyen hänen kauneusleikkauksiinsa. En myöskään ymmärrä, että miksi ihmisillä ja yhteiskunnalla on niin valtava tarve määritellä jonkun seksuaalisuutta, jonka ei pitäisi vaikuttaa toisten ihmisten elämään millään tavalla. Ymmärrän tottakai, että näistä asioista puhuminen ja niiden julkituominen voi auttaa monia ymmärtämään asiaa paremmin. Mutta silti, koen jotenkin surulliseksi, että jonkun täytyy perustella omaa ulkonäköään tai määritellä oma seksuaalisuus. 

Viime aikoina... olen tehnyt ihan liikaa töitä. Meillä on aika jäätävä kiire töissä ja mulle annettiin ylityömääräys vuoden loppuun asti. Oon pitkien työpäivien lisäksi yrittänyt taituroida ystävien, levon, kotitöiden, parisuhteen ja liikkumisen suhteen - vaihtelevalla menestyksellä. Läheisille pyrin aina löytämään tarpeeksi aikaa, mutta olen jotenkin onnistunut jopa liikkumaankin parina päivänä viikossa. Oon muunmuassa käynyt jumpassa ja lattaritanssitunnilla! Tällä viikolla olisi tarkoitus mennä uimaan ja luontoon retkeilemään. 

En osaa päättää... ostanko uuden puhelimen vai en!?! Oon aina elänyt sellaista mentaliteettia, että ostan uuden puhelimen vasta sitten, kun vanha on täysin kuollut tai vähintäänkin räjähtänyt ja käyttökelvoton. Mulla on ollut iPhone 6s nyt 3,5 vuotta ja vaikka se ajoittaisista tilttauksistaan huolimatta toimii ihan kohtalaisen hyvin, on se todella hidas ja akku ei kestä suurinpiirtein mitään. Onko teidän mielestänne normaalia, että puhelimella kestää latautua täyteen joku 6 tuntia? Ja, jos katson vaikka YouTubea yli puoli tuntia, lähtee akusta n. 20%. Nojoo, eiköhän tässä aika pian uuden puhelimen osto tule eteen ja kun tulee, se uusi puhelin EI tule olemaan iPhone...

Tasan viikko sitten... olin siskoni apuna huonekaluostoksilla. Meillä oli niin kivaa ja siskoni inspas mut ostamaan meille kotiin uudet ruokapöydän tuolit. Laitoin vanhat myyntiin Toriin ja sain jo tunnin sisällä useita yhteydenottoja. Nää meidän vanhat tuolit oli siis sellaiset, mitkä piti olla aikoinaan väliaikaisratkaisu, jotka jämähtivät sitten meille pariksi vuodeksi. Nyt on kivat ja paljon mukavammat tuolit tilalla <3

Kaikista pahinta on... se tunne, kun niska ja hartiat on ihan jumissa ja alat tuntea orastavan jännityspäänsäryn. Mulla jännityspäänsärky alkaa niskasta sellaisena säteilynä ja sitten se tuntuu pantamaisena paineena takaraivossa, ohimoilla ja lopulta otsassa. Aivan sairaan ärsyttävä vaiva, koska se tosiaan etenee mulla aika nopeasti tosi kivuliaaksi ellen ota lihasrelaksanttia. Ja täähän liittyy mulla aina toimistotyöhön, koska vaikka kuinka yritän muistaa hyvän työasennon, niin siinä vaiheessa kun syynään jotain 40-sivuista sopparia niin huomaan jossain vaiheessa olevani näytön päällä melkeimpä kaksinkerroin. :) Kärsittekö te jännityspäänsärystä tai migreenistä?

Söin tänään... perinteisen omatekemäni lounasväsäyksen: salaattia (kurkkua, tomaattia, avokadoa, porkkanaa), riisinuudeleita ja falafel-pyöryköitä. En melkein ikinä kerkeä syömään lounasta ulos, joten teen useimmiten valmiin lounaan töihin mukaan. Välillä kun joku duunikaveri miltein pakottaa kanssaan ulos syömään, ajattelen aina kuinka kiva on välillä käydä ulkona lounaalla. 

Hävettää myöntää... mutta kuuntelen podcasteja ja katson YouTubesta oikeastaan vain murhiin, katoamistapauksiin ja muihin rikoksiin liittyvää materiaalia. Jos joku katsoisi mun katsottujen YouTube-videoiden listaa tai tilattuja podeja, voisi ehkä hieman miettiä, että eikö tätä mimmiä kiinnosta mikään muu tässä maailmassa kuin rikokset. Well, minkäs sitä kiinnostuksen kohteilleen mahtaa. :D Mulla myös aika usein syyhyää sormet, että pääsisin taas kirjoittamaan teille Murhamysteereitä, mutta pyrin pitämään niissäkin aina välillä taukoa. Jos oot yhtään samanlainen kuin mä, niin suosittelen tsekkaamaan YouTubesta Eleanor Nealen ja Kendall Raen, sekä podeista Casefile True Crimen ja suomalaisen Jäljillä-podin.

Mukavaa viikkoa teille <3

11.9.2018

Liian hyvää hukattavaksi


Ei ollut vaikeuksia keksiä postauksen aihetta, kun aamulla luin viettävämme tällä viikolla Hävikkiviikkoa! Hävikkiviikon idea on nostaa esiin ruokahävikin vähentämisen tärkeyttä ja herätellä ihmisten arvostusta ruokaa kohtaan.

Tämä on mulle aika läheltä liippaava aihe, sillä olen ennen melko suruttomasti heittänyt ruokaa roskiin. Etenkin yksin asuessa sitä vaan osti liikaa, sitten saattoi käydä seuraavat parit päivät kavereiden kanssa ulkona syömässä sillä välin kun ruuat vanhenevat jääkaapissa. Olin myös ennen ihan liian pelokas sen suhteen, että paria päivää vanhaa ruokaa ei voisi syödä. Ajattelin myös, että en mä kuitenkaan niin paljoa ruokaa heitä roskiin, että sillä olisi suuri vaikutus, sillä varmasti ravintolat ja ruokakaupat heittävät paljon enemmän. Voi kuinka väärässä olinkaan...


FAKTAT TISKIIN!

- Ns. ruokaketjuun kuuluu viisi eri vaihetta: alkutuotanto, teollisuus, kauppa, ravintolat ja kotitaloudet. Suomalaisessa ruokaketjussa tuotetussa ruuasta jopa 450 MILJOONAA KILOA menee hukkaan, mitä tarkoittaa noin 10-15% tuotetusta ruuasta yhteensä!

- Kotitaloudet heittävät ruokaa roskiin paljon enemmän kuin ravintolat ja kaupat. Kotitalouksien osuus hävikkiruuasta on jopa 30%, kun taas esim. kaupan on 18%.

- Kotitaloudet heittävät pois useimmiten leipää, valmisruokia, liha- ja kalatuotteita, hedelmiä, vihanneksia, juureksia ja kahvia. Etenkin liha- ja kalatuotteiden poisheittäminen on mielestäni todella surullista, sillä niiden tuotanto on maailmalle erittäin kuormittavaa.

- Yksin asuva nainen heittää ruokaa pois eniten. Tämä kolahti kyllä itselläni suoraan sydämeen... Nyt kun Juuso asuu taas Suomessa, heitämme ruokaa roskiin ihan minimaalisen vähän. 

JA MIKSI TÄMÄ ON TÄRKEÄÄ?

Ruuan osuus kaikesta kulutuksemme ympäristövaikutuksista on noin 40%, mikä on ihan järjettömän suuri määrä. Turhaan tuotettu ja pois heitetty ruoka kuormittaa siis taloutemme lisäksi ympäristöä. YK:n ja EU:n tavoitteena on vähentää ruokahävikkiä 50 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Ja koska kotitalouksien osuus ruokahävikin määrästä on niin iso, on meillä tavallisilla pulliaisilla ja meidän pienilläkin valinnoilla valtavan suuri merkitys ruokahävikin vähentämisessä. 


MITEN VOIN HELPOSTI VÄHENTÄÄ OMAA RUOKAHÄVIKKIÄNI?

- Suunnitelmallisuus. Ihan yksinkertaisesti ruokaostoksiasi suunnittelemalla voit vähentää hävikin määrää. Ennen kauppaan lähtöä tsekkaa mitä sinulta jo löytyy ja tarkista, onko jonkun ruoka-aineen päiväys lähestymässä ja hyödynnä tämä ruoka ensiksi.

- Osta kaupasta vain ne tuotteet, jotka tiedät varmasti voivasi käyttää ennen niiden pilaantumista

- Voit vähentää hävikkiruuan määrää ja säästää rahaa käymällä hävikkiruokaostoksilla, lue lisää täältä

- Voit auttaa ravintoloita vähentämään ruokahävikkiään pienillä valinnoilla kaupassa. Osta hedelmät ja vihannekset kypsinä, sillä kaupoilla on paremmat olosuhteet säilyttää ja sitä kauttaa kypsyttää raaemmat yksilöt. Kannattaa myös hyödyntää kauppojen ale-tarroilla merkittyjä tuotteita, sillä ne ovat yksi tapa kaupoille vähentää hävikkiä. 

- Erittäin tehokas tapa on myös olla tarkkana siinä, tarvitseeko tuotetta todella heittää pois. Parasta ennen -merkintä tarkoittaaa vähimmäissäilyvyysaikaa, johon saakka elintarvike säilyttää sille tyypilliset ominaisuudet. Tämän päiväyksen jälkeen kannattaa ruokaa haistaa ja maistaa, sillä tuote voi olla vielä pitkäänkin syömäkelpoinen.

- Jos olet lähdössä reissuun, kannattaa ruokakaapit katsoa tarkasti läpi. Useat elintarvikkeet (esim pastat, mausteet, jauhot) säilyvät varmasti reissusi yli, mutta entäs leipä ja lihat? Olen itse tehnyt niin, että jos olen ollut lähdössä reissuun, olen vienyt työpaikalleni loput leivät ja juustot, ja sieltä ne aika tehokkaasti häviää sitten hetken päästä parempiin suihin.

- Tiedän myös oikein hyvin sen tunteen, kun olet juuri edellisenä päivänä tehnyt ison satsin ruokaa ja sitten heti seuraavana päivänä kaveri kutsuu illallis-seuraksi. Tällöin joko pakkaan ruokaa lounaaksi töihin mukaan tai kutsun kaverin luokseni syömään. Hävikin lisäksi säästyy raha!

Niinkuin pari postausta takaperin puhuin muodista ja sen aiheuttamasta ympäristökuormituksesta, oli tämä aihe mielestäni luonnollisesti vähintäänkin yhtä tärkeä. Mitä ajatuksia teille herää tästä? Heitättekö te paljon ruokaa roskiin?

Lähteet: havikkiviikko.fi (<- kannattaa tutustua sivustoon tarkemmin!)

5.9.2018

Murhamysteerit: Black Dahlia - Elizabethin Shortin tapaus


Seuraavaksi Murhamysteerit-postaussarjassa on vuorossa tapaus, joka on monen mielestä Jenkkien kiinnostavin ratkaisematon murha. Kyseessä on Elizabethin Shortin murha, tai ehkä paremmin tunnettu ”Black Dahlia” eli Mustan Dahlian tapaus.


Kuka oli Elizabeth Short?

Elizabeth syntyi heinäkuussa vuonna 1924 Bostonissa Massachusettsissa viisi-tyttäriseen perheeseen. Elizabethin ollessa vielä alaikäinen, hän muutti Kaliforniaan, jossa hän työskenteli kaupassa ja asui ystävien ja hetkellisesti poikaystävän kanssa. Vuonna 1943 hänet pidätettiin alaikäisenä juomisesta ja tämän takia hänet lähetettiin takaisin Massachusettsiin äitinsä luokse. Massachusettsin sijasta Elizabeth menikin Floridaan, missä hän tapasi majuri Matthew Gordonin, joka työskenteli tällöin Jenkkien ilmavoimissa toisen maailmansodan aikaan. Nuoren parin oli tarkoitus mennä naimisiin, mutta Gordon kuoli sodassa elokuussa 1945 – vain viikkoa ennen kuin sota loppui. Vuonna 1946 Elizabeth muutti Los Angelesiin, missä hän työskenteli tarjoilijana ja vuokrasi huonetta Hollywood Boulevardilla. Elizabethin unelma oli tulla näyttelijäksi, vaikkei näyttelijän työt yrityksistä huolimatta ottaneet tuulta alleen.

Matthew Gordon ja Elizabeth.

Elizabethin kuolema ja ruumiin löytyminen

9.1.1947 Elizabeth palasi lyhyeltä matkaltaan San Diegosta poikaystävänsä Robert Manleyn kanssa. Manley myöhemmin kertoi, että Elizabethin oli tarkoitus tavata hänen vierailemaan tullut siskonsa joten Manley vei Elizabethin Biltmore Hotellille. Biltmoren henkilökunta kertoi, että he näkivät Elizabethin käyttävän aulan puhelinta. Tämän jälkeen hänet nähtiin Crown Grillin cocktail-loungessa noin 800 metrin päässä hotellilta.

Vasta 15.1. klo 10 aikaan aamulla Elizabethin alaston ruumis löydettiin kahteen osaan paloiteltuna tyhjältä nurmikolta tontilta Leimert Parkin alueelta Los Angelesissa, kun paikallinen asukas Betty Bersinger oli kävelyllä pienen tyttärensä kanssa. Bersinger aluksi luuli, että kyseessä oli kaksiosainen mallinukke. Kun hän lähempää tajusi, että kyseessä on oikea ruumis, hän soitti välittömästi poliisit.



Tässä kappaleessa kuvailen, missä kunnossa ruumis löydettiin – kyseessä on erittäin graafinen kuvaus raa'asta murhasta, joten suosittelen skippaamaan seuraavaan kappaleeseen jos et tällaista halua lukea. Elizabethin kroppa oli silvottu ja katkaistu keskeltä vyötäröstä. Hän oli vuotanut kokonaan kuiviin ja tämän vuoksi hänen ihonsa oli täysin kalpea. Lääketieteelliset tutkijat arvioivat, että hän oli ollut kuolleena noin 10 tuntia ennen ruumiin löytymistä, eli kuolinajaksi voitiin päätellä yö 14.-15. tammikuuta. Murhaaja oli selkeästi pessyt ruumiin. Elizabethin kasvot olivat viilletty suun reunoista korviin asti, jolla murhaaja oli halunnut luoda ruumiille pelottavan hymyn. Karmaisevaa mutta totta, kuolinsyytutkija päätteli, että Elizabeth kuoli juuri näiden kahden kasvojen syvän viillon aiheuttamasta verenvuodosta. Elizabethilla oli useita syviä haavoja hänen reisissään ja rinnoissaan, joissa osassa kokonaisia ihonpalasia oltiin leikattu pois. Hänen alaruumiinsa oli asetettu ruohikolle niin, että se oli noin puolen metrin päässä yläruumiista ja hänen suolensa oli vedetty hänen alaruumiinsa alle. Ranteista, nilkoista ja kaulasta löytyi sidontajälkiä. Ruumiin kädet oli asetettu hänen päänsä ylle ja hänen jalkansa oli levitetty erilleen. Ruumiista löytyy netistä useita kuvia. En aio laittaa niitä blogiini, koska kaikki näitä ei halua nähdä, mutta ihan googlettamalla tai esim. täältä näette kuvat ruumiista. Varoitus: ei herkimmille!

Elizabethin kasvot, ennen ja jälkeen.



Tutkinta

Alle viikko ruumiin löytymisen jälkeen sai Los Angeles Examiner –lehden päätoimittaja puhelun, jossa Elizabethin murhaajaksi itseään väittävä ihminen onnitteli lehteä isosta murhajutusta lehdessä ja kertoi, että lähettäisi heille pian kirjeen. Kirje oli kirjoitettu kirjaimia lehdestä leikkaamalla, jotta kirjoittajan identiteettiä ei saataisi käsialasta selville. Kirjekuoressa luki: ”Here is Dahlia’s belongings, letter to follow”. Kuoren sisältä löytyi Elizabethin synnyintodistus, bisneskortteja, valokuvia ja osoitekirja. Kaikki oli puhdistettu tarkasti bensalla, samanlailla kuin Elizabethin ruumis, joten poliisi uskoo kirjeen lähettäjäksi murhaajan.

Seuraavien viikkojen aikana poliisi haastatteli yli 150 miestä, joiden uskottiin olevan potentiaalisia syyllisiä. Robert Manley, joka oli yksi viimeisistä joka näki Elizabethin elossa, tutkittiin myös. Manleylle tehtiin useita valheenpaljastuskokeita, jotka hän kaikki läpäisi. (huomioikaa, että tuolloin 40-50 –luvuilla olivat valheenpaljastustestit vielä varteenotettavia todisteita) 

Yhteensä 750 tutkijaa työskenteli Elizabethin tapauksen parissa. Oli selkeää, että Elizabeth oli murhattu, paloiteltu ja pesty muualla, ja Leimert Park oli pelkästään paikka johon hänen ruumiinsa tuotiin. Tämän vuoksi poliisi tutki satoja paikkoja ympäri Los Angelesia, missä itse murha olisi voinut tapahtua. Kaupunki julkaisi 10,000 dollarin palkinnon sille, joka johtaisi poliisin murhaajan luokse. Tämä johtikin useisiin vääriin johtolankoihin ja jopa vääriin tunnustuksiin. Los Angelesin poliisin mukaan yli 500 ihmistä on tähän päivään mennessä tunnustanut murhan, useat sellaiset jotka eivät olleet edes vielä syntyneet tuohon aikaan. Kaikki nämä tunnustukset on tutkittu ja osoitettu vääriksi.

Elizabeth sai nimityksen Black Dahlia medialta, sillä hän pukeutui usein mustiin vaatteisiin, hänellä oli musta tukka ja hänen ruumiinsa oli löytyessään täysin kalpea.


Omia pohdintojani

Vielä tänäkään päivänä Black Dahlian tapausta ei olla saatu ratkaistua. Tämä tapaus on yksi Amerikan legendaarisimmista tragedioista, joka on järkyttänyt ihmisiä jo vuosikymmeniä uskomattomalla raakuudellaan. Jos et lukenut tuota kappaletta, jossa kuvasin missä kunnossa ruumis löytyi, tämän murhan kauheus voi jäädä sinulta hieman pimentoon.

On ihan järjetöntä, että tuollaisen teon tehnyt ihminen on voinut elää loppuelämänsä joutumatta vastuuseen teostaan ja jopa leikitellyt lehdistön ja poliisin kustannuksella kirjeillään ja puheluillaan. Varmaan sanomattakin selvää, että nykypäivänä tällainen murha saataisiin paljon helpommin selville, kuin tuolloin 1940-luvun lopussa.

Valitettavasti mulla ei ole edes antaa teille tähän mitään mahdollisia syyllisiä, koska niitä virallisia epäiltyjä ei tosissaan ole oikeastaan ikinä ollut. Tulee kuitenkin mieleeni, että luuletteko, että Elizabeth tunsi murhaajansa? Teko osoitti kuitenkin jonkinlaista vahvaa tunnetta tai syvää vihaa, taikka jotain niin sairasta mielentilaa, mitä me emme voi ymmärtää. Itse en usko, että Elizabeth välttämättä tunsi murhaajaa, vaan kyseessä oli joku ihminen, joka halusi tehdä raa’an ja ns. täydellisen rikoksen, josta ei jäisi kiinni.

Onko teillä ajatuksia tästä keissistä? Oliko tapaus teille tuttu jo entuudestaan?


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...