11.12.2017

Seitsemän tunnustusta



- Jätän ruokaa syömättä. Tää on niin ärsyttävä piirre mussa, en vaan osaa arvioida nälkääni vaan otan usein liikaa lautaselleni. Oon esimerkiksi buffetissa ja brunssilla se typerä tyyppi, joka ottaa liikaa ja aina jättää jotain syömättä. Mun silmät on usein nälkäsemmät kuin mun vatsa..
 
- Oon usein aika tuomitseva. Tuomitsen joitakin ihmisiä ja heidän valintojaan, mutta etenkin tiettyjä yrityksiä ja tuotteita. En esim. voi sietää mitään pikavippipalveluja, verkostomarkkinointihuijareita... En ymmärrä ihmisiä, jotka vetävät päivittäin röökiä mutta valittavat jos yskittää tai rahat on loppu. Tai ihmisiä jotka tiuskivat myyjille itse ikinä sitä työtä tekemättään, haukkuvat julkista terveydenhuoltoa tai liikennettä vaikkeivät ole sitä ikinä käyttäneet jne jne... Kaikki tuollainen tietämättömyys ja omien mielipiteiden saneleminen "faktoina" on raivostuttavaa.
 
- Olen syönyt e-pillereitä kohta 10 vuotta. Aloitin ne alunperin aknen takia, ja ne onnekseni toimivat siihen loistavasti. Ne veivät myös monet muut ikävät vaivat - kuten epäsäännöllisyyden ja kivut - pois mennessään.
 
- Mä oon tänä syksynä miettinyt useampaankin otteeseen blogitaukoa ja blogin lopettamista.  Jotenkin tuntuu, että inspis, aika ja motivaatio ovat niin lopussa. Onneksi hetken mietittyä oon aina päätynyt lopputulokseen, että kirjoittelen tätä juuri sillä tahdilla ilman paineita, että jos sitä inspistä ei juuri sinä päivänä ei ole, niin blogi voi kyllä odottaa.
 
- Voin herkästi pahoin laivassa. Muusta matkapahoinvoinnista en kärsi, ainoastaan keinuminen saa aikaan huonon olon. Nimimerkillä viime Tallinnan reissulla vietin tunnin laivan vessassa...
 
- Mä en tiedä mistä tää kumpuaa, mutta koen helposti suurta myötätuntoa nuoria ja teinejä kohtaan. :D Jotenkin nuorilla on niin kovat paineet, surut, murheet, kiusaaminen, kouluun haut, joukkoon kuuluminen, suosio... Kaikkia sellaisia asioita mitkä siinä teini-iässä tuntuvat ihan kamalan valtavilta mutta joilla ei loppujen lopuksi elämässä ole oikeasti niinkään merkitystä. Tekisi välillä mennä halaamaan ja sanoa, että kaikki järjestyy!!
 
- Mun on pakko syödä 2-3 tunnin välein. Mun verensokeri tipahtaa helposti alas ja silloin mua alkaa heikottaa. Töissäkin mulla on aina välipaloja mukana. En ymmärrä, miten jotkut työkaverini saattavat syödä lounaan klo 11 ja seuraavan kerran iltaruuan vasta kotona - miten heille ei tule kamala nälkä siinä välissä! Onko siellä jotain tuollaisia superihmisiä jotka kestävät nälkää tuolla tavalla??
 
Ihanaa viikkoa! Alle 2 viikkoa jouluun... <3

8.12.2017

Viisi kysymystä läheisiltä


Jos ootte joskus miettineet, mitä mun läheiset (siskoni, äitini ja poikaystäväni) ovat minusta mieltä, niin täältä pesee.

Mikä Vilmassa on parasta?
Sisko: Vilma on luotettava, sosiaalinen ja ihana sisko. Me ollaan Vilman kanssa niin läheisiä ja kaikesta voi puhua. Vilma tietää kaiken musta, se on kuin paras kaveri!
Äiti: Vilma on herkkä, sosiaalinen, innostuva, innostava, rakastava huolehtija, määrätietoinen ja valloittavan villi!
Juuso: Vilma on älykäs, uskollinen, sinnikäs, kaunis ja huomioiva.

Mikä Vilmassa on ärsyttävintä?
Sisko: Välillä on päiviä kun Vilma vaan ärsyttää :D Ei tule mieleen mitään erityistä piirrettä mitä sillä olisi. No, ehkä se, että se jättää papereita joka paikkaan...
Äiti: Vilma on liian vaativa itseään kohtaan ja vatvoo joskus asioita liikaa. Vilma jättää leivän reunat syömättä ja jättää nenäliinoja ympäriinsä.
Juuso: Jääräpäisyys ja välillä hänen on vaikeaa myöntää olevansa väärässä. Toisaalta saatan itse olla vielä jääräpäisempi!

Mikä on kaikkein kivointa tehdä Vilman kanssa?
S: Ihan vaan oleminen, juttelu, shoppailu, matkustelu, leffojen katsominen, museoissa käyminen...
Ä: Vilman kanssa parasta on yhteiset lenkit, matkat ja shoppailu. (paitsi silloin kun Vilma on nälkäinen)
J: Olisi helpompaa vastata mitä ei olisi kivaa tehdä Vilman kanssa, sillä nautin joka hetkestä hänen kanssaan.

Mitä toivoisit Vilman tekevän enemmän?
S: Silloin kun Vilma asui ulkomailla, toivoin, että Vilma voisi tulla käymään useammin Suomessa ja voitaisiin viettää enemmän aikaa yhdessä. Nykyään kuitenkin Vilmalta löytyy aina aikaa mulle.
Ä: Mielestäni Vilma tekee asioita määrätietoisesti ja tasapainoisesti. Kuuntele sydäntä ja kehoa, silloin teet sinulle oikeita asioita!
J: En keksi tähän muuta kuin toivon, että Vilma uskaltaisi tehdä kaiken mitä ikinä uskaltaa eikä ikinä pelkäisi kokeilla jotain ainakin kerran. Toisaalta Vilma tekeekin usein jo niin, esimerkiksi Maltalla ollessamme olin ylpeä kun hän uskalsi hypätä kalliolta mereen vaikka pelotti.

Mikä teitä yhdistää?
S: Meitä yhdistää meidän vanhemmat ;) No ei, monet asiat! Ollaan kiinnostuttu tosi samoista asioista, vaikka perusluonteenpiirteiltämme ollaan tosi erilaisia. Mutta kuitenkin haaveet ja arvot meillä on samoja.
Ä: Olemme molemmat työ- ja tavoiteorientoituneita. Myös sosiaalisus, samat arvot ja asenteet sekä huumori yhdistävät meitä.
J: Päättäväisyys, kunnianhimo, hassuttelu. Olemme aina omia itsejämme. Myös ehdottomasti perheen tärkeys, mikä on etenkin Vilman kautta tullut yhdistäväksi tekijäksi.
 
Hyvää viikonloppua!

5.12.2017

Mitä pelkäät ja mitä et?

Katsoin yksi päivä MTVltä Fear Factoria ja aloin miettimään mitä itse pelkään ja mitä en. Ennen pelkäsin korkeita ja ahtaita paikkoja, mutta niistä olen päässyt jotenkin yli - vaikkakin esimerkiksi kuvat tosi korkeista ja jyrkistä paikoista saa välillä mulle huimaavan olon.
 
 
Minä pelkään...
 
- läheisen sairastumista ja menettämistä. Tää menee mulla välillä vähän överiksi ja tästä pelosta on tullut mulle jo henkisesti melko rankkaa. Siis tää on mennyt jo siihen pisteeseen, että jos mun äiti soittaa mulle enemmän kuin 2 kertaa tai Juuso ei vastaa muutamaan tuntiin, niin oon varma, että joku on kuollut tai vähintäänkin loukkaantunut. Pelkään vaan niin hirveästi, että jollekin käy jotain. Tiedostan kyllä, että turhahan sitä on tässä vaiheessa pelätä kun eihän tuollaisia asioita voi itse ennaltaehkäistä.
- pimeää. Kotona en pelkää pimeää, mutta uudessa paikassa pimeät huoneet tai pimeät nurkat voi tietyssä mielentilassa olla tosi pelottavia.
- luteita, täitä, punkkeja ja muita loiseläimiä. Siis nämä!!! Mä pelkään ihan älyttömästi kaikkia tollasia millin kokoisia pikkuötököitä jotka imee ihmisen verta, menee sun hiuksiin ja ihon alle.. Kaikki sellaiset, missä on valtava vaiva päästä eroon ja joita ei välttämättä paljaalla silmällä näe. Hyi helv****!!! Tämähän siis näyttäytyy sillä tavalla, että tasaisin väliajoin teen hiuksiini täitarkastuksia (vaikkei edes kutisisi) ja meidän kotiin ludetarkastuksia. Onhan se mielenterveydelle vähän raskasta, mutta onneksi se aina helpottaa kun tarkistuksia tehdessäni huomaan, että kaikki on ihan ok. :D
- meidän vinttiä. Meidän taloyhtiön vintillä sijaitsee siis säilytystilat, jotka on ihan siistissä kunnossa. Siellä on kuitenkin sellainen himmeä valo ja viileämpi kuin muissa tiloissa (se tila pidetään aina +14 asteessa). Se on just sellanen paikka missä meen käymään harvoin vain nopsasti hakeakseni sieltä jotain ja kipsin sieltä aina kyllä rivakasti takaisin kotiin. :D
- oksentamista. Mulla on oksentamisen pelko, mulle tulee helposti huono olo jo jonkun toisen oksentamisen näkemisestä ja ajatus omasta oksentamisesta saa mut tosi stressaantuneeksi.


en pelkää...

- omaa sairastumista tai kuolemaa. Aika hassua, että neuroottisesti pelkään, että mun läheisille sattuisi jotain, mutta omaa kuolemaa tai sairastumista en. Jotenkin en ylipäätään huolehdi itsestäni niin paljon kuin läheisistäni. Kummallista!
- väkivaltaa, murhaajia ja raiskaajia. Tottakai väkivalta itsessään on pelottavaa, mutta kaiken tuollaisen suhteen olen aina osannut ajatella, että jos se omalle kohdalleni sattuu niin eipä sitä asiaa voi etukäteen murehtia. Toki olen varovainen ihminen ja käytän maalaisjärkeä, mutta en mitenkään aktiivisesti kävele peläten tuolla iltaisin kaduilla. Siinä on kyse myös siitä, että mun oikeudentajuun ei mahdu se, että miksi mun pitäisi kävellä tuolla peloissani vaan sen takia, että joku muu on sairas tai idiootti?
- ampiaisia, hämähäkkejä, torakoita ja rottia. Vaikka nuo ylempänä mainitut pikkuöttiäiset on mun yks suurimmista peloista, niin muita ötököitä tai pieneläimiä en sitten pelkääkään.
- hammaslääkäriä, verikokeita, rokotteita. Mitkään terveydenhuoltoon liittyvät toimenpiteet eivät pelota mua, onneksi.
- lentämistä tai muuta matkustamista. Mä joskus jännitin vielä lentämistä, mutta nyt kun sitä tekee useita kertoja vuodessa, niin ei se oikeastaan herätä enää sen suurempia tunteita.
 
Mitä te pelkäätte? Mitä taas ette? Löytyykö teiltä samoja hölmöjä pelkoja kuin multa?
 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...