6.5.2013

Kaukokaverisuhteessa

Moikka ihanat! <3

Tulin höpöttelemään fiiliksiä tänne. Olin viikonlopun Kuopiossa näkemässä rakasta ystävääni, joka opiskelee siellä. Oli tosi kiva viettää pari päivää vähän muissa maisemissa. Juteltiin, katottiin leffaa, käytiin syömässä ja vähän shoppailemassa ja lenkkeilemässäkin. Parasta kuitenkin oli nähdä H:ta pitkästä aikaa kunnolla kahestaan ja puhua vaan kaikesta. Yli neljän tunnin ajomatka Helsingistä oli todellakin sen arvoista.. Aloin miettiä, että kuinka järjettömän tärkeitä mun ystävät mulle on. Oon tuntenut mun parhaat ystävät jo monta vuotta, juuri tämän Kuopiossa opiskelevan ystäväni oon tuntenut 7. luokalta asti, kun päädyttiin samaan tennisryhmään. Meitä ujostutti aika paljon, mutta silti jotenkin sitä vain klikkasi - ja taidetaan olla ainoat siitä jengistä jotka vielä näkee toisiaan. Yhden ystäväni olen tuntenut 3-vuotiaasta asti, kun mentiin samaan päiväkotiin, ja kaksi muuta oon tuntenut ala-asteelta. Kyllä ne vuodet ovat vaan opettaneet että kuin käsittämättömän iso merkitys on pitkän ajan ystävyydellä..


Kun muutin Tallinnaan syksyllä 2011, vaikeinta sen itse muuton jälkeen oli olla erossa näistä parhaista ystävistä, joista ainakin jotain näin ennen joka ikinen päivä. Sisko on mulle kans hemmetin tärkeä, tietty - ja myös ihan parhaita kavereita. Tällä hetkellä mun parhaat ystävät ovat kaikki tosi onnellisessa tilanteessa - kaikki ovat päässeet opiskelemaan tai työskentelemään juuri sinne minne ovat halunneetkin. Kuitenkin on välillä tosi hankalaa, kun itse asun Talsussa, ja muut frendit Helsingissä tai muualla Suomessa tai ympäri maailmaa. Sitä kuitenkin sitten arvostaa ihan hirveästi kun niitä näkee, ja tekee ihan mitä vain että saa treffit sovittua. Eräs ystäväni lensi Los Angelesista Helsinkiin, että voisi tavata minut ja ystävämme. Mun oli ihan yksinkertaisesti vain pakko päästä Helsinkiin myös silloin :D 



Mutta siis, Tallinnassa mulla on omat ihanat Tallinna-kaverit, joista osasta on muodostunut jo hyviä ystäviä joihin varmasti pidän tulevaisuudessakin yhteyttä tavalla tai toisella. Kyllä se vaan niin on, että kun esimerkiksi muuttaa pois tai tulee jokin muu muutos elämään, niin siinä huomaa ketkä ne oikeat ystävät oikein on. Oikeat ystävät aina pysyy. Ja aina kun niitä pääsee näkemään niin aina on yhtä paljon juttua ja hauskaa, ja silti kaikki on kuitenkin ihan niinkuin ennen, kun nähtiin joka päivä. Oon mä usein miettinyt, että jos meen jatkaa mun opintoja muualle Europpaan tai pidemmälle maailmalle, sitten se näkeminen todella on harvinaista. Mutta joo, välillä sitä herkistyy ja pysähtyy miettimään miten onnellinen on. Mun parhaat ystävät ei ehkä oo mun vierellä koko ajan fyysisesti, mutta ne on kuitenkin siinä henkisesti. Ja mä niiden. 


Joo tiedän, nyt ei ole mikään ystävänpäivä, mutta ajattelin  
kuitenkin kirjoittaa tästä kun oon pohtinut näitä juttuja pari päivää.
Haluisin kovasti tietää, että mikä teidän kaveritilanne on?
Löytyykö parhaat ystävät läheltä vai kaukaa? :) 
Kuinka usein muutenkin pääsette näkemään heitä?

Ainiin, ja postauksen kuvituksena on asu, jota haluaisin
päästä käyttämään ehkä enemmänkin kesällä.. Päällä on siis
mintunvärinen lempineuleeni, joka on siis Onlystä,
ja hieman kimaltelevat mustat sortsit NewYorkerista. 

Ainin ja te lukijat ootte ihania. Iso hali teille ja voimia viikon alkuun!

<3 Vilma

50 kommenttia:

  1. Itellä on kans tällä hetkellä haikea olo siitä, että tämä meidän lukioporukka tulee hajoamaan ympäri suomea :/ Ollaan kuitenkin oltu niin tiiviisti yhdessä yläasteajoista asti, että tuntuu hassulta, kun ei enää niitä parhaita tyyppejä päivittäin näekään! Onneksi nykyään on kaikki facebookit ja whatsappit joilla on helppo pitää yhteyttä, mutta oot niin oikeassa siinä, että muuttovaiheessa se oikea ystävyys punnitaan!

    Ja ois vitsit tuo neule, se on niin täydellinen!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tosi kurjaa :/ Mutta kyllä te tuutte löytää keinot nähä aina kun mahollista. Ja tossa huomaa, ketkä on ystävyyden arvoisia!
      Kiitos, tykkään itekki <3!

      Poista
  2. Anonyymi6/5/13 17:14

    hitsi vilma oot niin söpö :-) sullaisia tyttöjä on harvassa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi awww,kiitos kovasti <3

      Poista
  3. Anonyymi6/5/13 17:40

    miks oot aina noin täydellisen näköinen kaikis sun kuvissa? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi höps!! Kiitos paljon <3!(:

      Poista
  4. Mulla on kyllä just niin samat fiilikset! Nyt kun asuu Tallinnassa ja ne kaikki kaverit ei oikeasti ole siinä ihan lähellä koko ajan niin sitä tajuaa ketkä niitä tosiystäviä on. Silloin kun nähdään niin tuntuu, ettei koskaan olisi erossa ollutkaan. Yksi parhaista ystävistäni on saksalainen ja asuu siis Saksassa ja nähdään ehkä pari kertaa vuodessa ihan oikeasti, mutta silti me ollaan melkein joka päivä yhteyksissä enkä usko, että välimatka meitä ihan hetkeen tulee erottamaankaan. Toisaalta olen täälläkin tutustunut aivan huipputyyppeihin ja nyt jo surettaa kun pitää niistä joskus erota, mutta toivon, että sitten kun kotikotiin Suomeen palaan niin yhteys säilyy. Tulipa pitkä kommentti, mutta jotenkin niin hyvin onnistuit kirjoittamaan :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä kommenttia oli niin kiva lukea (: Meillä on siis todellakin ihan sama tilanne! Mutta kyllä näissä välimatkoissa niin huomaa, että kuka on ystävyyden arvoinen. Kiitos kommentistasi! (:

      Poista
  5. Paras ystävä onneksi asuu ihan lähellä,mutta eräs todella hyvä ystävä asuu Helsingissä.Olin juuri hänen luonaan käymässä:) Ei nähdä kovin usein, vaikka onkin 200km vaan välissä..Kummallakin on töitä ja muita juttuja, aina kun nähdään niin se on kyllä sen arvosta <3 Sovittiin että koitetaan nähdä useammin jatkossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näinhän se on! Itellänikin on ystäviä, joiden kanssa välimatkaa on juuri tuo Itämeri tossa ja 100km, mutta silti yhteistä aikaa on vaikea löytää. Ja sitten kun näkee niin miettii että miksi ihmeessä ei nähdä useammin :D

      Poista
  6. voi miten ihana kirjoitus, tuli tosi hyvä mieli<3 Mun ajatusmaailma on ihan samanalainen kun sun tän asian kanssa <3 Mulla asuu ystäviä lähellä ja kauempana. Vaikka nähtäisiin joidenkin kanssa harvoin, niin sitten kun nähdään tuntuu niinkö oltais oltu kokoajan yhdessä, mikään ei oo muuttunut! <3 Ystävät on maailman ihanin asia! Ja sinä kaunistus, upeita kuvia jälleen <3 ihanaa viikkoa sulle murunen, haleja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin ovat, tietyistä tyypeistä en luopuisi kirveelläkään! (:

      Kiitos murunen, oot ihana <3! Ihanaa viikonalkua!! <3

      Poista
  7. Mä oon kaukokaverisuhteissa oikein ekspertti. Kaverit on aina asunu kaukana ja niitä on nähnyt harvoin. Mulla on kolme ihan ehdotonta parasta ystävää, jos poikaystävää ei nyt lasketa. Kaksi niistä oon tuntenut 5-vuotiaasta lähtien. Tutustuttiin esikoulussa ja käytiin samaa ala-astetta. Vaikka mä muutin toiselle puolelle Eurooppaa, pysyttiin silti kirjeiden ja netin ja puhelimen välityksellä ystävinä. Kun mä muutin takaisin Suomeen, kaikki oli ihan niin kuin mä en olisi koskaan ollut poissakaan, vaikka kaikki oltiin tietenkin vanhettu jonkin verran.

    :D Kolmannen parhaan ystävän tapasin muuton jälkeen, kun piti vaihtaa koulua. Tän ylä-aste-aikasen ystävän kanssa meillä klikkasi heti, kun tavattiin. Meillä oli paljon samoja koulutunteja ja tehtiin aina kaikkea ihan hullua ja päätöntä. Aina sai nauraa ja oli joku, joka tajusi yhdestä sanasta, mitä ajattelin. Sitten mun paras ystävä muutti Ruotsiin. Senkin jälkeen meni pari-kolme vuotta niin, että juteltiin päivittäin ja nähtiin aina kerran puolessa vuodessa. Nykyään jutellaan kerran, kaks viikossa ja nähdään vähintään kerran vuodessa. Tää ystävä on monta kertaa sanonut, että oon sille ihan kuin oma sisko, koska joka kerta kun nähdään, tuntuu ihan kuin me ei oltaisi oltu erossakaan.

    Kaverit tulee ja menee, mutta aidot ystävät ei lähde koskaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa ihana kommentti (: Tää autto muakin paljon tässä ikävässä! Pitää vaan lohduttautua sillä että kuinka ihana on sitten nähä (: Kiitos kommentistasi!

      Poista
  8. Ihan paras ystävä jonka oon 3 vuotiaasta tuntenu asuu onneksi vain muutaman kilometrin päässä<3 Muuten tuntuu siltä et se kaveriporukka jolla joskus oli eniten väliä on hajonnu eikä nähdä niin usein :/ monet seurustelee tai opiskelee muualla. Kyllä sen huomaa et ne aidot oikeat on jääny kaikesta huolimatta pysyviksi. Hassua muuten just toi et vaikka ei näkis pitkään aikaan niin yhdessä oleminen on silti kuin ei olisi kulunut näkemisestä päivääkään-mikään välillä ei oo muuttunu. parasta!
    Ja hei ihana toi neule!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on niin totta! ((: ihana kommentti hesu, oot niin oikeassa! <3 kiitos!(: <3

      Poista
  9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  10. oot sä kyllä upea ilmestys, jestas mitä kuvia taas! ♥

    itse aloitan syksyllä lukion ja huolettaa todella paljon tuleva kaveriporukan hajoaminen.. meillä on ihanan tiivis porukka koulussa, luotettavia ja ihania ystäviä enkä millään tahtoisi päästää heistä irti. vaikka tietysti tulenhan mä vielä näkemään kavereita, ei se ole kuitenkaan samanlaista kuin ennen. :/ osa muuttaa eri paikkakunnalle sadankin kilometrin päähän. oon ehkä vähän lapsellinen koska en tahtoisi päästää irti.. :D mutta en voi sille mitään, kaverit on vaan niin rakkaita eikä niitä ilman voisi edes elää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana Marika, kiitos kovasti <33
      Ei sun niistä tarviikkaan päästää irti! Mulle kävi ihan samaltavalla kahen frendini kanssa, mutta silti edelleen nähään ja ihanaa aina on! (: mut tsemppiä lukion alkuun kovasti, tuut sieltäkin saamaan ihania uusia kavereita! <3

      Poista
  11. Anonyymi6/5/13 19:49

    mulla 3 lähintä ystävää asuu kaikki suht lähellä, yhen näistä oon tuntenu 6vuotiaasta saakka (vanhemmat ollu kavereita koulusta) ja toisen ekalta luokalta ja kolmanteen tutustuin netissä (omg) vuonna 2007 - sitten tavattiin lempiartistimme konsertissa ja ollaan oltu ku paita ja peppu tosta vuodesta saakka.
    tää ''netti''ystävä (jota sanon toiseks siskokseni kylläkin) asuu noin 1h20min päässä musta, mut niiku monesti sanottu ni aika on vaa numeroita. me pyritään näkemään aina kun mahdollista. tää ystävä on mulle se THE, koska hän on aina ollu mun tukena joko puhelimessa tai kasvotusten ku oon taistellu vaikeita asioita vastaan (esim ex poikkis) ja auttanu ja antanu tukensa. nää muut sitte on siinä ''hädässä ystävä tunnetaan''-tilanne tyyppejä, mut keitään näitä en pois vaihtas ikinä!
    aina tiettyinä hetkinä sen huomaa kuinka tärkeitä tietyt ihmiset on:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti, kiitos kun jaksoit kertoa (: Kyllä ne ystävät vaan on niin parhaita!

      Poista
  12. Anonyymi6/5/13 19:50

    niin ja nää loput ystävät asuu samas kaupungis mun kans, joten nään niitäki aina ku on vapaata :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo siinä oot kyllä onnekas, mä haluisin kaikki mun parhaat frendit tänne Tallinnaan. :D

      Poista
  13. Anonyymi6/5/13 20:11

    miten oot noin ruskee? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole, kuvat vääristää hurjasti :D

      Poista
  14. Mulla on vähän sellanen tilanne, että mulla on muutama hyvä ystävä Suomessa, joita näen enemmän tai vähemmän. Yksi asuu ihan samassa kaupungissa ja kaksi muuta pääkaupunkiseudulla. Näihin kahteen tutustuin oman vaihtovuoden kautta. Yksi ystävä on tällä hetkellä korkeakouluvaihdossa ja häntä pääsen näkemään seuraavan kerran vasta kesän lopussa. En jaksa odottaa! Tutustuin häneen jo ihan pienenä. Asuttiin joskus samassa rivitalossa kun olin 0-5 vuotias. Muut ystävät ovatkin sitten oikeastaan kaikki Yhdysvalloissa. Olin siellä vaihto-oppilaana 2010-2011. Ennen lähtöäni olin ollut 9 ensimmäistä vuotta koulukiusattu ja lukion ensimmäisellä sitten sain olla oikeasti oma itseni. Meillä oli ihana luokka. Kun tulin takaisin niin olin vuotta nuorempien kanssa samalla luokalla ja taas vaihteeksi olen saanut olla viimeiset pari vuotta yksin koulussa. Juttukavereita kyllä oli, mutta vapaa-ajalla piti sitten odotella milloin omat -93:set tai vanhemmat kaverit ehtivät nähdä. Mulla on siis paljon enemmän kavereita Yhdysvalloissa ja nyt kesällä kaksi vuotta kotona olleena hirveä ikävä on ♥ Skype ei ole sama kuin kasvotusten näkeminen. Nyt suuntana AMK Suomessa ja toivon, että sieltä löytyy saman henkisiä ihmisiä niin saa jotain tekemistä vapaa-ajallakin.

    Kyllä tuo yhdeksän vuotta kiusattuna sai itsetunnon ja itsevarmuuden kulumaan ihan loppuun. Vaihdon aikana sitten lopulta tajusin, miten helposti mä oikeasti saan kavereita ja ihmiset oikeesti haluaa viettää aikaa mun kanssa mun itseni takia. Samalla vaihto opetti paljon ja opin tunnistamaan oikeat ystävät niistä feikeistä. Ikinä en vaihtais ketään pois ja toivon, että pääsen takaisin Amerikkaan pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta, pitkästä ja koskettavasta kommentista :') <3 vau, tosi mielenkiintoista! Ja toivotaan että pääset Jenkkeihin pian! (:

      Poista
  15. Se on kyllä aika lähellä totuutta, että syvimmät ystävyyssuhteet syntyy yleensä jo peruskoulussa.. oon lukiostakin saanut kymmeniä ystäviä, muttei se tunnu samalta kun sellasen kanssa jonka on tuntenut jo kauan.peruskoulussa. mäkin muutan tosi usein, lukioon tulin 200 km päästä helsinkiin, ja entisistä luokkakavereista oon yhden kanssa tekemisissä. Mut onhan se niin et se jonka kanssa kasvaa aikuiseks, on se läheisin. Koskee myös parisuhteita.. tää käsitys ainakin mulla itsellä on :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep näinhän se on!! Oon aikalailla samalla linjalla sun kanssa! (:

      Poista
  16. Anonyymi7/5/13 00:29

    ssun blogi on niin paras! mikset voi postata joku 7 kertaa päivässä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi eiiii kiitos hirveesti ((:! voikun voisinkin ;D

      Poista
  17. Anonyymi7/5/13 11:45

    Tuo mitä alussa sanoit, että pitkän ajan ystävyydellä on ihan käsittämättömän iso merkitys on niiiin totta. Koska loppujen lopuks ne pitkäaikasimmat ystävät on perheen lisäks ainoot jotka on tuntenu sut aina, ne tietää mitä sä oot käyny läpi, ne tietää kuka sä oot ja miks sä oot se ihminen kuka sä oot. Mä tutustuin semmoseen naapurinpoikaan ku olin 3-vuotias, meistä tuli heti parhaimpia ystäviä ja asusteltiin samassa kerrostalossa pari vuotta. Jossain vaiheessa meidän perhe alko muuttamaan aika useesti (saman kaupungin sisällä kylläkin), ja aina ku uudessa paikassa ehti tutustua uusiin ihmisiin niin piti vaihtaa taas maisemaa. Emmä niihin muihin kavereihin hirveesti pitäny yhteyttä enää sen jälkeen ku oltiin muutettu jostain tietystä paikasta pois, mutta tää naapurinpoika oli ainoo jonka kanssa pysyttiin silti parhaimpina ystävinä vaikka asuttiin eri puolilla kaupunkia. Hän menehtyi v. 2006 ja se ottaa oikeasti tosi koville kun ei oo enään sitä parasta ystävää lähellä jonka kanssa muistella vanhoja hölmöilyjä ja sitä tiettyä ihmistä joka ymmärtää että miks sä teet niitä valintoja mitä teet ja tukee sua kaikessa. Joskus kun elämä potkii päähän niin sitä vaan toivoo että se ihminen ois sua lohduttamassa ja se tuska on ihan sanoinkuvaamatonta kun se ihminen ei oo siellä eikä se tuu sinne vaikka mitä tekis. Eikä kukaan ns. "uus kaveri" voi korvata sitä. Näyttäkää te teidän parhaimmille ystäville että välitätte niistä ja pitäkää toinen toisistanne huolta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, tosi ikävää menettää paras ystävä ja vielä noin.. toivottavasti oot löytänyt uusia ystäviä, joiden kanssa on hyvä olla, vaikkei ketään korvaisikaan <3

      Poista
    2. Voi miten surullista oikeasti <3 Hirveästi voimia sinne, eihän tosta ikinä tuu kokonaan yli pääsemään.. Mutta oot vahva kun tulit tosta kertomaan, tää oli tärkeä muistutus meille kaikille arvostaa meidän ystäviä ja läheisiä (: Kiitos hirveästi koskettavasta ja mielenkiintoisesta kommentistasi!! <3

      Poista
  18. Luottoystäväni on seurustellut pikkuveljeni kanssa 10-vuotta.
    Hän on myös minun kampaajani.
    Ihana blogi sulla.
    Jaksaisitko vilkaista minun blogiani ;)
    http://kaika85.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  19. Voooii miten ihana postaus Vilma, puhut täyttä asiaa :') Vaikutat niin symppikseltä tyypiltä johon olis varmasti mahtava tutustua! ps. oon niin kade tolle sun tukalle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi kiitoskiitos kovasti, sama juttu kuules neitiseni!! <3 pus

      Poista
  20. http://vimeo.com/65544575 tollaseen tuli linkki mun s-postiin, hehe :D Rupesinki miettii et jotain tuttua tossa on..

    VastaaPoista
  21. Oon viimeisen vuoden aikana tutustunut aivan upeisiin ihmisiin ja toisaalta taas huomannut, että jotkut joita luulin ystävikseni eivät sitä tosiasiassa olekaan :/ ystävyys ei vaan toimi jos molemmilla ei ole siihen halua:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noinhan päin se voi myöskin tietty mennä!
      Ja toi on ihan totta, välillä sitä tuntuu että itse on se enemmän ystävyydestä kiinnostunut kuin se toinen.. Ystävyys toimii parhaiten jos molemmat ovat tasapuolisesti yhtä mukana, vähän niinkuin parisuhteessakin. (:

      Poista
  22. Anonyymi8/5/13 22:55

    Kun kirjotit sun kaikista lomamatkoista muutama kuukausi sitten, oon niin samaa mieltä sun kanssa siitä että ne kaupustelijat Egyptissä todellakin on ahdistelevia! Kun olin siellä niin ne ihan huuteli että "I am single!" :d Se oli TODELLA häiritsevää! :d

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha joo todellakin! :D Jep ja mullekin huudeltiin jotain vähän törkeämpääkin, ei siinä mitään, mutta sitten kun oma isä on siinä vieressä niin siinä saattaa olla vähän sellaiset tukalat paikat XD

      Poista
    2. Anonyymi9/5/13 17:01

      Hahah joo munkin iskä oli siinä mukana XD

      Poista
    3. Aaa, oi kuinka mukavaa :DD Iskäs katto varmaan oikein ystävällisesti takas :D

      Poista
    4. Anonyymi9/5/13 20:53

      Kyllä, se olikin varmaan kivaa iskän mielestä kun olin juuri täyttänyt semmoset suuret 11 vuotta…XDD

      Poista
  23. Anonyymi9/5/13 10:24

    Moikka! Saisinkohan kysyä että mistä ostat yleensä farkkuja? Sekä minkä kokoisia pituisia, ja onko pituus mitä ostat juuri sopiva eli jää johonkin nilkkaan vaiko jää vähän ylimääräistä lahjetta? Kiitos jos vastaat (: itse olen vain sentin sinua pidempi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! (: Itseasiassa löydän oikeastaan mistä vain farkkuja, kun tykkään että housut ei mene sieltä nilkoista ryttyyn. Kannattaa mennä testailemaan sellaiseen paikkaan, missä sen lahkeen pituuden voi valita itse. Esim. ainakin Vilasta, Micmacistä, Onlystä ja GinaTricotista voi valita, että ottaako lahkeen pituudeksi vaikka 30, 32 tai 34. Farkkumerkkejä joista en tykkää, on Mangon ja Zaran farkut, ne ei oikein istu ja jää lyhyeksi. Yksi vähän pidempi kaverini käyttää Acnen farkkuja, ne ovat kylläkin vähän kalliimpia mutta kuulemma ihan sairaan hyvin istuvia ja tarkoitettu just 180cm mimmeille.

      Poista
  24. VOI ETTÄ! En oo pitkään aikaan päässyt lueskeleen sun blogia ja nyt kun kahlasin rästipostauksia läpi niin huomasin tän! Ai olit täällä Kuopion perukoilla :D Itse opiskelen täällä lääkiksessä myös. Mukava että all time favourite - bloggari mainitsee tänkin perukan ;) Viihdyitkö?

    Oli muuten koskettava postaus! Haluan tiivistää, että itse oon sitä mieltä, että jos kemiat natsaa ja suhde on aitoa ystävyyttä - ei sitä pilaa välimatka eikä mikään. AIdot ystävät ei koskaan vieraannu, jos ystäväsuhteen on tarkoitettu jatkuvan. Oma paras ystäväni jo esikoulusta (olemme molemmat 24) asustelee tällä hetkellä Madridissa, mutta ei se ole ystävyyttä haitannut. Päinvastoin - nautitaan jokaisista hetkistä, jotka saadaan viettää yhdessä ja monesti se silloin on tunnerikkaampaa kun pääsee purkamaan asioita pitkän väliajankin jälkeen. Oppii ihan uudenlaista arvostustaskin ystäviin ja sitä ettei kaikki ole niin itsestäänselvää. Sitä tajuaa, että mitä toinen merkitsee. :)

    VastaaPoista

I'M HAPPY TO HEAR YOUR COMMENTS!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...