29.9.2015

Syksyn suomalainen tv-tarjonta

Tänä syksynä oon ensimmäistä kertaa varmaan neljään vuoteen päässyt ihmettelemään Suomen tv-tarjontaa. Kesäisin kun oon ollut Suomessa niin ei oikein oo tullut mitään, ja nyt onkin alkanut paljon uusia suomalaisia sarjoja joita oon hieman seuraillut. Halusin vähän kirjoitella omia mielipiteitäni sekä kysellä teidän mielipiteitä näistä uutuus-sarjoista!

kuvat ruutu.fi ja mtv.fi

- Pakko aloittaa näistä kaikista eniten ihmetystä ja myötähäpeää herättävästä. Hottikset. Sanokaa jooko, että tää on vaan läppää, provoa tai jotain painajaista?! Mä jotenkin luulin nähdessäni näiden mainoksia, että tää on joku näytelty sarja tai komedia. Rehellisesti sanottuna mua ei kiinnosta miten monta kymmentä kauneusoperaatiota kaksikymppiselle mimmille on tehty tai jonkun porvoolaisen tyhjäpään itsekehu tai paidattomana pullistelu. Mutta se mikä mua rassaa, on se että valitettavasti tätä sarjaa katsoo nuoret tytöt ja pojat. (Hottikset tulee klo 8 illalla ja sen katsomiseen ei ole ikärajoitteita, eli sarja on "Sallittu" = S). Me kaikki varmaan tiedetään millaiset ulkonäköpaineet nuorilla on jo muutenkin. Tekeekö teidän mielestä hyvää nuorille tytöille kuulla, kuinka joku mies arvostelee telkkarissa täysin normaalipainoista, jopa hoikkaa, treffikumppaniaan "pikkuisen pyöreäksi" ja sanoo kuinka "perseestä voisi ottaa kerroksen läskiä pois niin hyvä tulee"? Entä nuoren pojan kuulla kuinka nätti tyttö painottaa moneen otteeseen kuinka lyhyet miehet ovat pelottavia ja ällöttäviä. Katsoin kaksi jaksoa ja siihen se jäikin. Arvosana 1/5.

- Voitolla yöhön. Maikkarin uusi jättisatsaus alkoi juuri, kuinka moni katsoi ensimmäisen jakson? Pientä sekoiluahan oli ilmassa ja olin kyllä yllättynyt juontaja-näyttelijä-konkarin Mikko Leppilammen mokailuista, mutta hei kuka meistä ei välillä unohtaisi sanojaan. Luonnollisesti suora lähetys tuo varmasti omat sfäärit nohin tilanteisiin. Idea tässä sarjassa on jokatapauksessa tosi hauska, ja mun mielestä ehdottomasti juuri sunnuntai-illoille tarvitaan kivoja viihdeohjelmia. Oonko mä muuten ainut, jonka mielestä Viivi Pumpanen näyttää vähän siltä kivikautisen Nanny-sarjan Nannyltä? :DD Petri Nygård on ainakin melko yllättävä ja hauska lisä tähän showhun. No mutta joo, aion kyllä katsoa tulevaisuudessakin :) Arvosana 3/5.

kuvat katsomo.fi ja mtv.fi

- Posse! Mä katsoin muistaakseni ruutu.fista tai katsomosta tätä aika monta jaksoa viime vuonna ja tää huumori iskee kyllä muhun ihan täysillä! Ehdottomat lempparit Possesta on Suihkuralli- ja Sätkynukke-sketsit. Nauroin oikeesti silmät päästäni viime kauden Aku Hirviniemelle, joka laitettiin sätkynukeksi Stadiumiin ja sinne huutamaan "ettekö te tiiä kuka mä oon!? Vaadin palvelua!" :DD Mä en ehtinyt vielä näkemään tota avausjaksoa mutta pakko katsastaa sekin pian ja seurata taas tätä kautta. Kun Duudsonit ja Aku Hirviniemi ovat messissä, niin naurut on taattu! Arvosana (edelliselle kaudelle) 4/5.

- Ensitreffit alttarilla. Mä muistan kun joka puolella kehuttiin tätä sarjaa viime vuonna, mutta ulkomailla ollessani en tietenkään päässyt sarjaan tutustumaan. Mulle tuli tietty tosta nimestä automaattisesti mieleen joku bimbo-deittailusarja missä viedään hommat ihan kirkkoon saakka. Jo tämän kauden ensimmäisessä jaksossa mun ensiolettamat todettiin vääräksi ja uppouduin sarjaan täysin. Onpa kivaa ja virkistävää, että meillä on suosittu suomalainen sarja, mikä painottuu niin täysin psykologiaan. Olihan se jotenkin ihan hullua, että nää toisilleen tuntemattomat tyypit painelee avioon heti ensitapaamisellaan, mutta jotenkin sarja on todella koskettava ja käsittelee hienosti parisuhteita. Saa nähdä miten pareille käy, mitkä on teidän veikkaukset? Arvosana 3/5.


- Suomen täydelliset venäläisnaiset aka Väykkärit. :D Ensimmäinen fiilis oli, että miksi? Siis mikä tämänkin sarjan se lopullinen idea on? Parantaa suomalaisten kuvaa venäläisistä vai luoda uusia turhia julkkiksia? Mä katsoin Väykkäreitä sen pari jaksoa, mutta kyllästyin. Samaa taisi ajatella muutkin, nimittäin Iltalehti uutisoikin että sarjan katsojatilastot romahtivat ensimmäisen kahden jakson jälkeen. Mulla kiinnostuksen lopahtaminen johtui siitä, että odotin mainoksien ja trailereiden perusteella vahvojen ja itsenäisten naisten onnistumistarinoita sekä ajatuksia Suomesta, mutta sitten sarja alkoikin muistuttaa Gossip Girlia ja saatiin kuunnella teinityttömäistä kitinää. Sitä en kuitenkaan kiellä, etteikö osa naisista olisi menestyneitä ja itsenäisiä. Arvosana 2/5. 

- Martina ja hengenpelastajat. Ei tainnut viime kaudella ihan huonosti mennä, kun Martina poksautti ulos kakkos-kauden! :D Mun mielestä tässä sarjassa on moniakin viihdyttäviä piirteitä. Ensinnäkin se, että sarja näytetään Jimillä, joka yrittää muuten olla niiiin miesten kanavaa, että ei muusta tietoakaan. Toisaalta kun sarjan sisältöä seuraa niin ei ehkä olekaan niin ihme jos suurin osa sarjan seuraajista on miehiä. Sarjan kuvaajilla on ollut zoomi ja hidaste-efektit ahkerasti käytössä, kun kaikkien kilpailijoiden naiselliset paikat on täytyneet saada ikuistettua. 
Eniten mua kuitenkin naurettaa juurikin Martina tässä showssa! Ihan jatkuvaa läksyttämistä ja motkottamista samoista aiheista joillekin vuoden 2007 bimbo-tähtitytöille. Repeän joka kerta nauruun kun Martina ihmettelee ääneen "musta tuntuu, että tää tyttö... ei ehkä oikeasti edes haluakaan tulla hengenpelastajaksi?!" :DD Siis no shit, eikö ihan oikeasti dj-ex-playboymalli Suvi Pitkänen haluakaan hyppiä Hietsun rannalla ensi kesänä hengenpelastajana?? :// Ja hei mitä noi Hunksit tuolla tekee?? Väkisinkin yritetään tehdä sarjasta seksuaalisempaa.
Okei, ne jotka ette oo kattoneet sarjaa niin voin kertoa että se on: 80% peppuja ja tissejä, 10% hidastettuna rannalla juoksentelua, 5% Martinan motkotusta, 4% Hunksien jutuille hihittelyä ja 1% oikeiden hengenpelastustaitojen opettelua. Arvosana 2/5. 

- Katasrofian anatomia. Aivan järjettömän mielenkiintoinen sarja, en voi muuta sanoa. Todella koskettavaa ja kiinnostavaa oppia lisää näistä surullisista tapahtumista niin asiantuntijoilta kuin asianomaisiltakin. Suosittelen!! :) Arvosana 4,5/5.

kuva liv.fi

- Paratiisihotellihan ei ole ihan vielä alkanut mutta vaikuttaa mainoksien perusteella vähän kauniimmissa maisemissa tapahtuvalta Big Brotherilta. "Sinkkujen suhdepeli" joka tarkoittaa siis taistelua vuodepaikoista. Kaikki voi omien päiden sisällä miettiä mitä tämä mahtaa sitten tarkoittaa.. :D Mä olen kuitenkin sen verran mainoksien uhri, että pakkohan se ensimmäinen jakso on tarkastaa. Kuka muu on messissä? (lue: kuka muu kehtaa myöntää?)

- Toisenlaiset äidit on mun mielestä tosi suloinen sarja. Vaikka en voikaan samaistua näiden naisten elämään, on mun mielestä niin hienoa että tälläisiä ohjelmia tehdään. Pieni vilkaisu vauva.fille tai kaksplussaan kertoo jo tarvittavan: naisia ja etenkin äitejä arvostellaan todella julmasti netissä. Mun mielestä tää ohjelma kertoo hienosti sen, että vaikka tulisi mistä lähtökohdista, niin se ei tarkoita etteikö hänestä voisi tulla loistava äiti. Oon katsonut tätä nyt kaksi jaksoa, joista toinen kertoi kahden naisen kaksosten saamisesta, mikä olikin tosi ihana ja valaiseva jakso. Vilkaiskaa tekin vaikka vauva-jutut eivät välttämättä teitä(kään) niin hirveästi kiinnostaisikaan :) Arvosana 4/5.

Tähän postaukseen olisi varmasti saanut montakin muuta suomalaista tv-sarjaa, mutta nämä tulivat nyt itselleni mieleen. Löytyikö jotain teidän lemppparia tai inhokkia? Entä minkä sarjan olisitte vielä lisänneet listaan? :)

21.9.2015

Yliopistovuosi Lontoossa - ja mitä nyt?


Tuntuu niin oudolta ajatella, että vuosi sitten muutin Lontooseen. Siitä tuntuu olevan vähintäänkin pari vuotta, kun niin paljon on tapahtunut tässä välissä. 

Oma yliopistohistoriani alkoi siis syksyllä 2011 Tallinnasta. Lähdin siis lukiosta yhden välivuoden jälkeen Tallinnan yliopistoon opiskelemaan oikeustiedettä. Suoritin kandin kolmessa vuodessa ja nämä vuodet olivat siihen astisen elämäni opettavaisimmat. Muutin suoraan vanhempieni luota asumaan toiseen maahan ja samalla vielä poikaystävän kanssa yhteen. Tallinna todellakin teki mut itsenäisemmäksi, ahkeremmaksi ja kunnianhimoisemmaksi kuin koskaan. Keväällä 2014 tulikin sitten isojen päätösten aika kun piti miettiä että mikä seuraava etappi on. Maisterivaiheen yliopiston valitsiminen ei ollut helppoa. Piti miettiä sopiva maa ja kaupunki, sekä hyvämaineinen yliopisto jossa voisi opiskella mieluiten englannin kielellä. Haluttiin vielä Juuson kanssa samaan kaupunkiin ja pohdintojen jälkeen päädyttiin Lontooseen. Hakemukset olivat aikaa vieviä ja stressaavia, mutta päästiin haluaamimme yliopistoihin, minä Queen Maryyn ja Juuso University College Londoniin. Ja niin viime vuonna tähän aikaan koitti sitten muutto ja tutustuminen uusiin yliopistoihin. <3


Vuosi Queen Maryssa oli ihan mieletön! Erittäin vaativa ja haastava, mutta kaiken sen työn arvoinen. Iso juttu mulle oli kun heti vuoden alussa hain yliopiston lakijärjestön puheenjohtajan paikkaa ja mut äänestettiin siihen tehtävään. Lakijärjestön kautta sain monia hyviä kavereita ja upeita kokemuksia. Olin myös yliopiston tanssijoukkueessa ja parissa muussakin opiskelijajärjestössä mukana. Opiskelu ja muut kouluun liittyvät aktiviteetit veivät hirveästi aikaa, mutta näin jälkikäteen ajatellen oon todella iloinen että jaksoin ottaa kaiken vuodesta irti. 

Erikoistuin yritys- ja pankkijuridiikkaan. Erikoistumisvalinta ei ollut vaikea, sillä nämä oikeudenalat ovat aina tuntuneet eniten omilta. Keväällä panostettiin sitten täysillä tentteihin ja kesä meni gradua kirjoittaessa. Palautin graduni viime kuussa ja pidin loppu-kuun lomaa. Syyskuun alussa Lontoon kämpän vuokrasopimus loppui ja muutettiin takaisin Suomeen.

Niinkuin olen täällä blogissani ennenkin kertonut niin mielialat Suomeen paluun jälkeen ovat heitelleet aikalailla näiden parin viikon aikana. Suuri osa niistä negatiivisista fiiliksistä on liittynyt haikeuteen ja ikävään Lontoota kohtaan. Toinen syy on tämä Suomen tilanne. Tuntuu että tässä kuussa on saanut lukea aika paljon ikäviä uutisia kotimaahan liittyen. Suomen talous on kuralla, tehdään isoja leikkauksia ja pakolaispolitiikka aiheuttaa kuumia tunteita puoleen kuin toiseenkin. Työmarkkinatkaan eivät nyt varsinaisesti kukoista, ihmisiä potkitaan pihalle ja uusia ei palkata. Mietin Suomeen palattuani, että lähtisinkö opiskelemaan vielä lisää vai alanko hakemaan töitä. Päätin kuitenkin, että nyt on työelämän vuoro, tiedostaen kuitenkin sen faktan, että yritykset palkkaavat tällä hetkellä erittäin varovasti ja varsinkaan vastavalmistuneella ei ole helppoa. Rehellisesti sanottuna välillä mua stressaa työllistyminen. Oonko tehnyt ihan sairaasti hommia ja ahkeroinut pikavauhtia että oon saanut mun koko tutkinnnon tehtyä neljässä vuodessa?

Mun perhe ja ystävät ovat kuitenkin ihan super tsemppaavia ja tukevat mua ihan täysillä, ja sanovat koko ajan että lomaile nyt vähän äläkä stressaa siitä työnhausta. :D Onhan se totta, tässähän ollaan vasta 23v ja valmistun kuitenkin vasta joulukuussa vaikka sainkin graduni tehtyä jo kolmea kuukautta valmistumista ennen. Oli kuitenkin kiva kirjoitella teille tästä aiheesta, niin tiedätte missä mennään ja mä sain purkaa vähän fiiliksiä. :) Ja kommentit tähän aiheeseen liittyen ovat erittäin tervetulleita!<3 Mukavaa alkuviikkoa kaikille :)

14.9.2015

Elämä - sarja sattumia vai kohtalon sanelmaa?

Ah kerrankin olin koneen ääressä kun tälläinen mietiskely-fiilis sattui päälle! :D

Mua kiinnostaa tosi paljon, miten ja miksi tietyt asiat tapahtuvat ja miksi jotkut taas jäävät tapahtumatta. Välillä me onnistutaan ja välillä petytään karvaasti. Tiedätte varmaan sanonnan "kaikella on tarkoituksensa", jota on viljelty turhautumiseen asti. Monet kuitenkin uskovat, että kohtalo on meille ennalta määrättyä, vaikka kuinka koittaisimme sitä muuttaa. Toiset uskovat että me itse ollaan omien kohtaloittemme herroja ja me teemme meidän omat valintamme elämämme suhteen. Sitten on tietty myös ihmisiä, jotka uskovat että elämällä ei ole välttämättä mitään sen suurempaa tarkoitusta ja kaikki mikä tapahtuu, tapahtuu aikalailla puhtaiden sattumien kautta. 

Mä en itse pysty uskomaan vaan siihen, että millään ei oo mitään tarkoitusta ja kaikki tapahtuu vaan sattumina. Mulle on tapahtunut paljon sellaista, mitkä on ollut niin pienestä kiinni olisivatko  ne edes tapahtuneet mutta ovat loppujen lopuksi muuttaneet koko mun elämän. Oon myös kokenut suuria pettymyksiä, joista oon kuitenkin sitten ajan myötä ajatellut, että onneksi se ei onnistunutkaan. Joidenkin ihmissuhteiden päättyminen ja kaikenlaiset  epäonnistumiset ovat olleet isoja surun aiheita aikoinaan, mutta myöhemmin kaikki on kuitenkin järjestynyt paljon paremmin päin kuin olisin ikinä luullutkaan.

Monesti kuulee ihmisten tarinoita siitä, miten yksinkertaiselta sattumalta vaikuttanut tapahtuma onkin heittänyt oman elämän täysin ympäri. Näitä pieniä ja outojakin tapahtumia löytyy varmasti kaikilta. Haluan itse jakaa teille muutaman tälläisen.


Talvella 2009 olin tulossa bussilla kotibileistä. Juttelin bussissa erään komean ja kohteliaan 19-vuotiaan pojan kanssa. Seurustelin silloin ja niin tämä poikakin, mutta kohtaaminen jäi vahvasti mieleeni. Kuin sattumien kautta löysimme toisemme irc-galleriasta, ja aloimme keväällä juttelemaan enemmän. Molemmat erosivat silloisista seurustelukumppaneistaan ja huhtikuun lopussa 2009 aloimme jo seurustelemaan. Nyt olen seurustellut tämän saman pojan kanssa jo 6 ja puoli vuotta. Näistä vuosista neljä on asuttu yhdessä, ollaan asuttu kolmessa eri maassa ja nähty monia uusia paikkoja yhdessä. Mutta mitä jos olisin mennyt vasta sillä seuraavalla bussilla sinä päivänä talvella 2009? Mitä jos ei oltaisi löydetty toisiamme irc-galleriasta? Mitä jos toinen olisi jatkanut seurustelua tahollaan tähänkin päivään saakka? Juuso on joskus sanonut mulle, että oltaisiin sitten vaan tavattu jollain muulla tavalla. Näin mäkin haluan uskoa.

2009 & 2015 <3

Sitten vähän toisenlainen tarina. Noin kymmenen vuotta sitten meillä oli koira, nimeltään Kassu. Kassu oli maailman rakkain ja ihanin olento meille, varsinkin mä ja mun sisko rakastettiin Kassua tosi paljon. Kun Kassu täytti noin viisi, se alkoi sairastella aika paljon. Sillä oli kovasti vatsavaivoja ja eläinlääkärikäynnin jälkeen ilmeni, että sillä oli useita kasvaimia vatsassa. Kuitenkin Kassu oli iloinen oma itsensä, vaikka tiesimme ettei Kassu välttämättä tulisi elämään kovin pitkään. Eräs yö näin unta, jossa olin Kassun kanssa lenkillä. Kiipesimme talomme katolle, ja Kassu tuli istumaan viereeni ja silittelin sitä. Hetken päästä Kassu lähti juoksemaan kattoa pitkin ja jatkoi juoksuaan niin että ikäänkuin "lensi" taivaaseen. Aamulla äiti vei mut kouluun ja selitin unesta hänelle. Kun tulin iltapäivällä kotiin, äitini tuli mua vastaan ovelle ja kertoi huonot uutiset. Kassu oli kuollut sinä päivänä.


Viimeiseksi tulee pari juttua mieleen mitkä on liittyneet meidän perheen lomamatkoihin. Vuoden 2004 alussa meidän perhe mietti minne lähdetään joulun jälkeen matkalle. Loppujen lopuksi meillä oli mielessä kaksi vaihtoehtoa, Jenkit tai Thaimaa. Jenkeissä meillä oli perhetutut ja ajatuksena oli olla Los Angelesissa 2 viikkoa ja sitten vielä viitisen päivää Nykissä. Thaimaassa meitä kiinnosti mm. Krabi ja Khao Lak. Muistaakseni meitä mun siskon kanssa kiinnosti juuri Thaimaa kunnon löhöilykohteena, mutta päädyimme kuitenkin Jenkkien matkaan. Ja onneksi päädyttiin. Tapaninpäivänä 2004 katsottiin Los Angelesissa telkkarista, kuinka tsunami oli iskeytynyt Thaimaan rannikolle ja tuhonnut mm. juurikin ne kohteet mitä me olimme miettineet...
Toinen keissi tapahtui muutama vuosi myöhemmin Egyptissä, Kairossa. Haluttiin käydä eräällä basaarialueella, ja oltiin aikataulutettu siellä käynti viimeiselle päivälle. Huomattiin myöhemmin, että viimeisenä päivänä meillä ei olisi niin paljon aikaa sillä lähdimme sinä päivänä takaisin Suomeen, joten päätimmekin mennä jo sitä edeltävänä päivänä basaariin. Päivä meni oikein hyvin ja seuraavana päivänä olimmekin jo Finnairin koneessa matkalla takaisin Suomeen. Kotiin päästyämme luimme uutisista, että tuolla samaisella basaarialueella oli tehty aikaisemmin samana päivänä verinen pommi-isku, juuri siis siinä kohtia missä me olimme pyörineet päivää aikaisemmin. Tajusimme, kuinka pienestä se oli kiinni, että vaihdoimme suunnitelmia ja menimmekin basaariin jo edellisenä päivänä...

Kairon pyramideilla 2008

Olisi tosi mielenkiintoista tietää, onko teille sattunut jotain vastaavia tapahtumia kohdallenne? Nämä mun tapahtumat saattaa kuulostaa jonkun korvaan melko hepposilta sattumilta, mutta ainakin itseäni ne ovat mietityttäneet jälkikäteenkin ja saaneet pohtimaan, että onko tosiaan kaikella jokin tarkoitus. 

12.9.2015

Mirror pic outfits

Heippa ihanat! <3 Nyt kun oon muuttanut Suomeen niin oon vähän hukassa tän blogin kanssa. En oikein tiedä mihin lähtisin tätä viemään ja ideat on vähissä. Lopettaa en aio, en todellakaan, mutta tosiaan tarvisin vähän inspistä. Siksi oonkin pistänyt tuonne oikealle banneriin kysymyksen siitä, mitä te haluaisitte nähdä täällä blogissa enemmän. Olisin kiitollinen jos siihen tulisi teiltä vastauksia, voit valita myös useamman vastauksen :) (ps. jos katselet blogiani kännykällä, vaihda internet-versioon sivuston alapuolella niin näet kyselyn!) 

Asupostaukset ovat tällä hetkellä ehkä eniten sellaisia jotka ei tunnu enää kiinnostavilta tai omilta. Oonkin miettinyt, että voisin korvata tavalliset asukuvat tälläisillä koosteilla viime aikaisista asukuvista, jotka oon itse ottanut kotona. Mitä te ootte tästä ideasta mieltä? :) 

Tässä siis viimeisen parin viikon asuja!

1.


2.


3. 


4.


5.


6. 


Mistä asusta tykkäsitte eniten? :) Oikein mukavaa viikonloppua kaikille <3

7.9.2015

Huoneen esittely

Tasan viikko Suomessa oloa takana! Fiilikset ovat rehellisesti sanottuna heitelleet aikalailla ylös alas. Välillä tulee todella haikea ja melankolinenkin fiilis ja ikävä Lontooseen. Välillä taas mieli nousee todella korkealle ja fiilis on yleisesti ottaen todella levollinen ja rauhallinen. Tosi vaikeaa selittää, mutta tässä on mietitty ja tunnettu kaikkia erilaisia juttuja.

Mutta nyt vuorossa toivottu huoneen esittelypostaus! Asun siis tällä hetkellä väliaikasesti lapsuuden kodissani ja laitoinkin heti Suomeen tultuani huoneeni kuntoon. Tässä siis kuvia huoneestani :)























































Tältä täällä siis näyttää! :) 

Huhhuh, oon koko päivän miettinyt lenkille lähtöä mutta toi ilma on oikeasti niin karsea ettei tee yhtään mieli. 12 astetta ja sataa, hyh... Nää on näitä päiviä kun tekisi mieli vaan hakea karkkipussi kainaloon ja pistää leffa pyörimään. Onneksi loppuviikoksi on luvattu parempaa säätä, huomaan kyllä itsessäni kuinka sää vaikuttaa suoraan omiin energiatasoihini. Jokatapauksessa, mukavaa maanantai-iltaa kaikille! <3

4.9.2015

Lion King -musical

Moikka kaikki! <3 Kiitos ihanista tsempeistä viime postaukseen. Nyt ovat surulliset fiilikset pikku hiljaa alkaneet hälvenemään ja vaikka olo onkin edelleen haikea, on usko silti vahvana siihen että loppuvuodesta tulee mahtava. :)  














Haluun tällä postauksella palata yhteen ihanaan päivään Lontoossa, kun lähdettiin katsomaan Lion King-musikaali, mitä oltiinkin odotettu ja säästetty viimeiseksi jutuksi täällä Lontoossa <3 Musikaali esitettiin Lyceum-teatterissa, mikä sijaitsee ihan Covent Gardenin kupeessa. Covent Garden on todella ihana ja kaunis paikka Lontoossa, jossa suosittelen ehdottomasti käymään esim kahvilla, syömässä tai drinkeillä. Paikka on kuitenkin erittäin suosittu, eli ravintoloihin kannattaa varata pöytä, varsinkin jos loppuviikosta päättää pistäytyä illalliselle.






Ja olihan se musikaali tietty ihan mielettömän hyvä! Mä sanoisin, että jos ootte yhtään musiikin tai teatterin ystäviä ja ootte tulossa Lontooseen, niin musikaali on ihan must!!! Jotenkin se koko elämys siellä on niin mielettömän kiva. Siihen kun yhdistää vielä hyvän seuran, kivan dinnerin ja vaikka drinkit väliajalla, niin ei voi tulla muuta kuin hyvä ilta. :)

Vitsit nää Lontoo-postaukset lähestyvät loppuaan... :D Mukavaa viikonloppua kaikille! <3

1.9.2015

Nobody said it was easy


Eilinen oli varmasti yksi tän vuoden rankimmista päivistä. Muutettiin siis eilen Lontoosta takaisin Suomeen. Käytiin aamulla viimeisellä lenkillä naapurustossa ja Hyde Parkissa ja mä pillitin tyyliin koko lenkin ajan. Toinen tosi rankka hetki oli asunnon hyvästeleminen. Joo, vaikka se oli sellainen vanha koirankoppi niin tulihan siitä tosi rakas tän vuoden aikana. Lentokentälläkin itkin koko ajan!! :D Lentokoneen noustessa ilmaan kateltiin ikkunasta ulos ja olo oli aika tyhjä. Itku teki kuitenkin hyvää. 

Tänään on ollut edelleen haikea olo. Laitoin päivällä huoneeni uuteen uskoon, haluaisitteko muuten nähdä kuvia huoneestani? Vähän niinkuin asunnon esittely-postaus-tyylillä. Vaikka täällä tuntuukin jo kotoisalta, on vielä aika surullinen olo. En tiedä mitä tää syksy tuo tullessaan, en ehkä itse vielä tiedäkään mitä haluan sen tuovan. Mutta vitsi mua nauratti tänään kun katoin hetken telkkaria ja sieltä tuli uusien suomalaisten ohjelmien mainoksia. Suomen täydelliset venäläisnaiset, Hottikset, Martina ja hengenpelastajat... Voi ihana Suomi :DD <3


No mutta joo. Tää oli vähän tälläinen surullinen postaus. Mutta kyllä ne fiilikset täältä nousee! Ihanat ihmiset ainakin auttavat siihen <3 ja se, että saan kirjoitella tänne ja Sinä juuri siellä luet tätä. 

Toivotan mukavaa iltaa kaikille. <3
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...