14.9.2015

Elämä - sarja sattumia vai kohtalon sanelmaa?

Ah kerrankin olin koneen ääressä kun tälläinen mietiskely-fiilis sattui päälle! :D

Mua kiinnostaa tosi paljon, miten ja miksi tietyt asiat tapahtuvat ja miksi jotkut taas jäävät tapahtumatta. Välillä me onnistutaan ja välillä petytään karvaasti. Tiedätte varmaan sanonnan "kaikella on tarkoituksensa", jota on viljelty turhautumiseen asti. Monet kuitenkin uskovat, että kohtalo on meille ennalta määrättyä, vaikka kuinka koittaisimme sitä muuttaa. Toiset uskovat että me itse ollaan omien kohtaloittemme herroja ja me teemme meidän omat valintamme elämämme suhteen. Sitten on tietty myös ihmisiä, jotka uskovat että elämällä ei ole välttämättä mitään sen suurempaa tarkoitusta ja kaikki mikä tapahtuu, tapahtuu aikalailla puhtaiden sattumien kautta. 

Mä en itse pysty uskomaan vaan siihen, että millään ei oo mitään tarkoitusta ja kaikki tapahtuu vaan sattumina. Mulle on tapahtunut paljon sellaista, mitkä on ollut niin pienestä kiinni olisivatko  ne edes tapahtuneet mutta ovat loppujen lopuksi muuttaneet koko mun elämän. Oon myös kokenut suuria pettymyksiä, joista oon kuitenkin sitten ajan myötä ajatellut, että onneksi se ei onnistunutkaan. Joidenkin ihmissuhteiden päättyminen ja kaikenlaiset  epäonnistumiset ovat olleet isoja surun aiheita aikoinaan, mutta myöhemmin kaikki on kuitenkin järjestynyt paljon paremmin päin kuin olisin ikinä luullutkaan.

Monesti kuulee ihmisten tarinoita siitä, miten yksinkertaiselta sattumalta vaikuttanut tapahtuma onkin heittänyt oman elämän täysin ympäri. Näitä pieniä ja outojakin tapahtumia löytyy varmasti kaikilta. Haluan itse jakaa teille muutaman tälläisen.


Talvella 2009 olin tulossa bussilla kotibileistä. Juttelin bussissa erään komean ja kohteliaan 19-vuotiaan pojan kanssa. Seurustelin silloin ja niin tämä poikakin, mutta kohtaaminen jäi vahvasti mieleeni. Kuin sattumien kautta löysimme toisemme irc-galleriasta, ja aloimme keväällä juttelemaan enemmän. Molemmat erosivat silloisista seurustelukumppaneistaan ja huhtikuun lopussa 2009 aloimme jo seurustelemaan. Nyt olen seurustellut tämän saman pojan kanssa jo 6 ja puoli vuotta. Näistä vuosista neljä on asuttu yhdessä, ollaan asuttu kolmessa eri maassa ja nähty monia uusia paikkoja yhdessä. Mutta mitä jos olisin mennyt vasta sillä seuraavalla bussilla sinä päivänä talvella 2009? Mitä jos ei oltaisi löydetty toisiamme irc-galleriasta? Mitä jos toinen olisi jatkanut seurustelua tahollaan tähänkin päivään saakka? Juuso on joskus sanonut mulle, että oltaisiin sitten vaan tavattu jollain muulla tavalla. Näin mäkin haluan uskoa.

2009 & 2015 <3

Sitten vähän toisenlainen tarina. Noin kymmenen vuotta sitten meillä oli koira, nimeltään Kassu. Kassu oli maailman rakkain ja ihanin olento meille, varsinkin mä ja mun sisko rakastettiin Kassua tosi paljon. Kun Kassu täytti noin viisi, se alkoi sairastella aika paljon. Sillä oli kovasti vatsavaivoja ja eläinlääkärikäynnin jälkeen ilmeni, että sillä oli useita kasvaimia vatsassa. Kuitenkin Kassu oli iloinen oma itsensä, vaikka tiesimme ettei Kassu välttämättä tulisi elämään kovin pitkään. Eräs yö näin unta, jossa olin Kassun kanssa lenkillä. Kiipesimme talomme katolle, ja Kassu tuli istumaan viereeni ja silittelin sitä. Hetken päästä Kassu lähti juoksemaan kattoa pitkin ja jatkoi juoksuaan niin että ikäänkuin "lensi" taivaaseen. Aamulla äiti vei mut kouluun ja selitin unesta hänelle. Kun tulin iltapäivällä kotiin, äitini tuli mua vastaan ovelle ja kertoi huonot uutiset. Kassu oli kuollut sinä päivänä.


Viimeiseksi tulee pari juttua mieleen mitkä on liittyneet meidän perheen lomamatkoihin. Vuoden 2004 alussa meidän perhe mietti minne lähdetään joulun jälkeen matkalle. Loppujen lopuksi meillä oli mielessä kaksi vaihtoehtoa, Jenkit tai Thaimaa. Jenkeissä meillä oli perhetutut ja ajatuksena oli olla Los Angelesissa 2 viikkoa ja sitten vielä viitisen päivää Nykissä. Thaimaassa meitä kiinnosti mm. Krabi ja Khao Lak. Muistaakseni meitä mun siskon kanssa kiinnosti juuri Thaimaa kunnon löhöilykohteena, mutta päädyimme kuitenkin Jenkkien matkaan. Ja onneksi päädyttiin. Tapaninpäivänä 2004 katsottiin Los Angelesissa telkkarista, kuinka tsunami oli iskeytynyt Thaimaan rannikolle ja tuhonnut mm. juurikin ne kohteet mitä me olimme miettineet...
Toinen keissi tapahtui muutama vuosi myöhemmin Egyptissä, Kairossa. Haluttiin käydä eräällä basaarialueella, ja oltiin aikataulutettu siellä käynti viimeiselle päivälle. Huomattiin myöhemmin, että viimeisenä päivänä meillä ei olisi niin paljon aikaa sillä lähdimme sinä päivänä takaisin Suomeen, joten päätimmekin mennä jo sitä edeltävänä päivänä basaariin. Päivä meni oikein hyvin ja seuraavana päivänä olimmekin jo Finnairin koneessa matkalla takaisin Suomeen. Kotiin päästyämme luimme uutisista, että tuolla samaisella basaarialueella oli tehty aikaisemmin samana päivänä verinen pommi-isku, juuri siis siinä kohtia missä me olimme pyörineet päivää aikaisemmin. Tajusimme, kuinka pienestä se oli kiinni, että vaihdoimme suunnitelmia ja menimmekin basaariin jo edellisenä päivänä...

Kairon pyramideilla 2008

Olisi tosi mielenkiintoista tietää, onko teille sattunut jotain vastaavia tapahtumia kohdallenne? Nämä mun tapahtumat saattaa kuulostaa jonkun korvaan melko hepposilta sattumilta, mutta ainakin itseäni ne ovat mietityttäneet jälkikäteenkin ja saaneet pohtimaan, että onko tosiaan kaikella jokin tarkoitus. 

31 kommenttia:

  1. Tää oli mielenkiintoisin ja paras postaus sulta vähään aikaan!!:) tykkään tykkään!! Ihan hullu toi teidän koiran juttu :( <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kovasti! Niin ihana kuulla että tykkäsit <3 :)

      Poista
  2. Ihana postaus, tätä oli kiva lukea :) just tänmösiä syvällisiä postauksia toivoisinki sulta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, ihana tietää että tälläset kiinnostaa <3

      Poista
  3. Apua tuli kylmät väreet täst! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! Toivottavasti tykkäsit! <3

      Poista
  4. Tuli kyllä miljoonat kylmät väreet :-D mulla ei tällä hetkellä tuu mieleen muuta kuin yksi joka liittyy äitiini.
    Oltiin veljen kanssa vissiin 5lk ja mökillä perheemme sekä isovanhempien kanssa, äitillä on harvinainen sairaus ja lääkkeet siihen. Yks kesäpäivä äiti sitten valitteli outoa oloaan ja väsymystä (en kauhean tarkkaan muista, sillä oli pieni sillon, mutta tosi kova hellepäivä sillon oli, ja kaikki ihmetteli että kuinka toinen on niin jäässä).
    Hän oli sitten menossa saunaan lämmittelemään, mutta isä oli sitten sitä mieltä, että nyt lähdetään sairaalaan. Isä ehti juuri ajaa sairaalan pihaan ja he pääsivät sitten aulaan, äiti ehti minuutilleen istua pyörätuoliin ja samalla sekunilla hänen sydän pysähty. Isä sitten oli koputellut ovia ja tehnyt kaikkensa. Lääkärit jäivät elvyttämään ja isän oli pakko ajaa mökille kertomaan meille tapahtunut, sillä lääkäreiden mukaan ei auttanut kuin odottaa. Muistan vain sen, kuinka iskä ajoi mökin pihaan, oltiin veljen kanssa ihan innoissamme että nyt ne tulee. Katottiin veljen kanssa autoon ja eihän äitiä siellä ollut. Isä sitten käveli siihen meidän eteen ja kyykisty siihen maahan, ja sano, että "äiti ei ehkä tule takaisin". Muuta en sitten siltä päivältä muistakaan, ja hyvä niin. 45 min elvytyksen jälkeen, saatiin pitää äiti <3
    Tätä miettii tänäkin päivänä, että ilman iskän vaistoa, äiti olisi menehtynyt saunaan. ONNEKSI iskä kuunteli itseään ja teki kaikkensa, että saatiin pitää perhe ehjänä♥
    Tämä vaan muistuttaa siitä, että elämän pienistäkin asioista pitäisi aina muistaa nauttia, kaikilla ei välttämättä ole sitä pientä, mitä itseltä löytyy.

    Tosin - en tiedä onko kohtaloa se, kun hain Cubukseen töihin joskus 2013 syksynä, mutten päässyt sinne. Mua harmitti hirmusesti. Olin osa-aika työssä, tosi vähän oli tunteja viikoissa ja aika suuren osan ajasta kulutin kuvakkeessa :-D (työ olisi ollu 30h/vk, eli ei ois mulla paljon kone ollut auki) sitten yhtenä marraskuisena iltana bongasin erittäin hyvän näkösen jätkän etusivulta ja kävin kommentoimassa hänelle - tänä päivänä asutaan hesassa avoliitossa kahden marsun kanssa, ja odotetaan ihka oman kämpän valmistumista stadin melkein ytimeen :)<3

    En tiedä, tulenko katumaan tuota ekaa, mutta enpä tota oo ennen nettiin kirjottanut, niin voit poistella jos siltä tuntuu:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoituksesi äidistäsi sai kyneleet silmiin. Itse menetin äitini, kun olin viidennellä luokalla.

      Poista
    2. Voimia kamalasti sinulle♥ :< Anonyymi 15/9/15 12:43

      Poista
    3. Apua muakin alkoi ihan itkettämään kun luin tämän!! Ei vitsi nää tilanteet missä on niin pienestä kiinni.. Upeeta kuulla että kaikki kääntyi kuitenkin lopulta parhain päin. Tälläiset asiat saavat todella miettimään että onko kaikki vain osa jotain suurempaa suunnitelmaa.. Tuo sun ja poikaystävän tapaaminenkin oli ihana lukea. <3

      Anonyymi 15/9/15 12.43
      Suuret osanottoni! <3

      Poista
    4. Kiitos <3
      T. anonyymi 15/9/15 12.43

      Poista
  5. Ihana tää <3____<3

    VastaaPoista
  6. Kylmät väreet tuli tännekin. Ehdottomasti uskon kohtaloon ja kaikella tosiaan on tarkoituksensa! Ihanaa lukea tälläistä tekstiä sinulta :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tää oli ihana kuulla! Mahtavaa ja kiva että tälläiset tekstit kiinnostaa tulevaisuudessakin <3

      Poista
  7. Toi koira juttu <3

    VastaaPoista
  8. Oli kyl paras postaus! :) Aika pelottavia sattumia. Sitä usein miettii kuinka oma henki voi olla sekunneistakin kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! <3 Juurikin näin, on se vaan mielenkiintoista!

      Poista
  9. Tosi kiva postaus! Apua millaset tilanteet oot onneks noilla matkoilla onnistunu välttää. Ja ihana toi sun ja Juuson tapaaminen :) En ite usko et tommoset vois olla sattumaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anni! <3 Mä en myöskään voi uskoa niin! <3

      Poista
  10. Meidän perheellä oli sama juttu tuon Thaimaan kanssa. Mietittiin Thaimaan Kaho Lakia ja Brasiliaa. Ystäväperhe ei sitten lopulta halunnut mennä Thaimaaseen koska siellä oli silloin lintuinfluenssaa. Sitten katsoimme Brasiliassa tv:stä uutisia ja kyllähän se pisti miettimään..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei hitsi oikeesti?! Huhhuh.. Kaikella on tarkoituksensa!!<3

      Poista
  11. Tää oli ihan super hyvä!!! Lisää tän tapasia syvällisiä juttuja jos vaan keksit aiheita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovin paljon ihana! :)<3

      Poista
  12. Hmm no yksi tässä tulee mieleen. Meillä on kotona muutama kadulta pelastettu koira espanjasta. Aikoinaan ennen kun oltiin sieltä otettu vielä yhtään koiraa, meille oli sieltä tuloillaan yksi koira ja äiti oli menossa katsomaan sen tietoja netistä, kun eksyi vahingossa keskikokoisten koirien sivustolle (meille tulossa oleva koira oli siis pieni). Sieltä äiti sitten bongasi jo vanhan, surukatseisen koiran, joka oli ollut siellä tarhalla jo kaksi vuotta, kun kukaan ei ollut sitä vanhuuden takia halunnut pelastaa. Niimpä meille tulikin yhden koiran sijasta kaksi koiraa. Aluksi tämä oli todella arka ja pelokas, mutta ajan kanssa se oppi luottamaan meihin ja elikin oikein onnelliset 6 vuotta meidän kanssamme. Kai se on lohduttavaakin ajatella, että se oli kohtaloa, että silloin Dovan löysimme sieltä ja saimme antaa sille onnellisen ja ansaitsemansa loppuelämän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei vitsit, aivan mielettömän ihana tarina!! <3 on se vaan niin pienestä kiinni joskus. Kiitos että jaoit tän mulle ja meille! :) <3

      Poista
  13. Oho kommenttini ei ollutkaan tullut läpi..

    Mutta siis, tällaiset tarinat pistää todellakin aina miettimään kuinka pitäisi olla pienistä asioista oikeasti kiitollinen!
    Mun yks parhaimmista kavereista vietti nuorempana aina perheensä kans joulut Thaimaassa. Tuona kyseisenä vuonna 2004 muistaakseni hänen äitinsä töiden puolesta eivät päässeetkään reissuun joten jäivät Suomeen. MIKÄ ONNI! Yhtenä ainoana vuonna eivät lähteneet ja silloin tapahtuu tollanen katastrofi..

    Moni muitakin pienempiä juttuja käynyt mutta toi jäänyt parhaiten mieleen.

    -Miia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hullua, tosi mielenkiintoista!! On tää elämä välillä kummaa :D

      Poista
  14. Voii rakas!! <3 tää postaus oli niin ihana!! Tämmösistä mä niin tykkään :)<3 mä todellakin uskon, että kaikella on tarkoitus. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos kiiitos kiitos ihana!!! <3

      Poista

I'M HAPPY TO HEAR YOUR COMMENTS!

Tietoa, vinkkejä ja useiten kysyttyjä kysymyksiä liittyen Tallinnaan ja Lontooseen löydät koottuna bannerin alapuolelta About Tallinn- ja About London -kohdista.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...