10.11.2015

Ikääntymisen pohdiskelua


Mullapa oli eilen synttärit!! :) Ja oli muuten tosi ihana päivä, mikä tulikin kokonaisuudessaan vietettyä Juuson kanssa sushin, shoppailun ja leffan merkeissä. Koko päivä oli sellainen harmaa ja sateinen, mutta siitäkin huolimatta piristävin maanantai kyllä aikoihin.


Eilen illalla tuli mietittyä ikääntymistä. Monethan alkavat tuntea "ikäkriisiä" jo 20. vuoden jälkeen ja saattavat jopa stressata tulevaa syntymäpäiväänsä. Oon useasti miettinyt että mistäköhän ikäkriisit yleensä johtuvat? Nuoruuden menettämisen tai velvollisuuksien kasautumisen pelosta? Vai jopa jonkinlaisesta kontrollin menetyksestä, kun ei voi mennä enää vuosissa takaisin. Yli 20-vuotiasta pidetään jo aikuisena, vastuullisena omista teoistaan ja elämästään. 

Vanhenemiseenhan kuuluu stereotyyppisesti tietynlaisten merkkipaalujen saavuttaminen, jopa jonkinasteinen suorittaminen. Yli 20-vuotiaalle ei ole enää kummallista, että Facebookin seinä alkaa pikkuhiljaa täyttymään kihlauksista, häistä, omistusasunnoista ja vauva-uutisista. Monelle saattaakin tulla sellainen olo, että itsekin pitäisi alkaa vakiintumaan kun muutkin alkavat. Toisille saattaa juuri tämän takia tulla se ikäkriisi, kun ei koe itseään yhtään samanlaiseksi kuin muut ikäisensä eikä haaveile vielä minkäänlaisesta sitoutumisesta. Silloin helposti alkaakin haikailemaan sinne turvalliseen ykkösellä alkavaan ikään, kun kukaan ei odottanut itseltä oikeastaan yhtään mitään. 


Mun mielestä 20-30-ikävuodet ovat siitä juuri hienoja, että missä elämäntilanteessa silloin onkaan, on se ihan normaalia. On ihan tavanomaista, että 22-vuotias ostaa jo ensiasuntoaan kun 28-vuotias vielä opiskelee. Myönnän sen, että välillä tuntuu kummalliselta kun esimerkiksi vauva-uutisia tulee joka toinen viikko, kun itselle se ei ole vielä milllään tavalla ajankohtaista. Mun mielestä on kuitenkin upeaa, että omaan kaveripiiriin mahtuu niitä kihlautujia, vauvaa odottavia, naimisissa olevia sekä asunnon omistajia. 

Pitäisikö siitä siis tulla jonkinlainen ikäkriisi? Täytin eilen 24 vuotta. Mun mielestä se on itseasiassa vielä aika vähän. En lukeudu mihinkään näistä ryhmistä joita tuossa ylempänä luettelin, oma elämäntilanteeni on vielä suhteellisen kaukana noista hetkistä. Mutta olen mielettömän tyytyväinen omaan tähän hetkiseen 24-vuotiaan elämääni. Valmistun maisteriksi joulukuussa jonka jälkeen siirryn pikkuhiljaa työelämään. Minulla on upea ja rakastava parisuhde, perhe ja ystävät. En ole ikinä tehnyt mitään vuosisuunnitelmia, mutta tämä oon huomannut, että tämä on juuri sopiva elämäntilanne mulle. Enkä malta odottaa mitä tulevat vuodet tuovat tullessaan!

Mun mielestä on upeaa että elämässä on niin monta eri vaihetta. Kuka edes haluaisi olla ikuisesti 18-vuotias? Välillä mietin millainen olin siinä iässä ja voi apua, naurattaa.. :D Jokaisessa vuosikymmenessä on omat hienot juttunsa, ja siksi toivonkin että saan kokea nämä kaikki elämänvaiheet ja nauttia niistä jokaisesta haikailematta menneisyyteen. 

Tästä aiheesta olisi tosi mielenkiintoista kuulla teidän mielipiteitä!? Ja nyt toivotan teille kaikille ihanaa alkuviikkoa <3

17 kommenttia:

  1. Mun makuun sulla on tosi terveellinen suhtautuminen vanhenemiseen. :) Itse oon aina miettiny sen nii että se on asia mille kukaan meistä ei loppujen lopuksi voi mitään ja sitä on turha ressailla. Tälläsiä mietiskely-postauksia olis kiva lukea sulta enemmänkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo oon ihan samaa mieltä :) Kiva kuulla että tykkäät tälläsistä postauksista! :)

      Poista
  2. Eikö sua loukkaa/häiritse et ootte ollu Juuson kanssa aika kauan yhdessä eikä sua oo vieläkää kysyty kihloihin? (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha ei loukkaa, eiköhän nää tälläiset asiat oo nykyään ihan yhteisiä päätöksiä :)

      Poista
  3. Tääl toinen joka lukis tälläsiä myös mielellää enemmänki :3 mun tavote on ainakin vanheta arvokkaasti. On nii järkyttävää ku jotku 30-vuotiaat tunkee naamansa täyteen aineita mukamas näyttääkseen nuorekkaammilt vaik se näyttää vaan nii hirveelt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon ihan samaa mieltä, sitä itekkin toivon! Ja kiitos, kiva tietää että tykkäät :)

      Poista
  4. Itekkin oon kärsiny ikäkriiseistä, jotka nyt kyllä on jo vähän rauhottunu. Oon saman ikänen kun sä, mut mulla on lähinnä siitä ollu "kriisi", että nyt on pakko tehä mahollisimman paljon kaikkea, nähä maailmaa, pitää hauskaa ym ennen kun alkaa perustamaan perhettä. Hankala selittää, mutta hauskanpidosta tulee tavallaan velvollisuus, jotta ei sitten perheen pyörityksen aikaan tule hinkua lähteä jatkuvasti ulos jne. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo toi on ihan totta muuten! Mulla on kyllä kanssa toi sama, että sit jos jossain vaiheessa haluun hankkii lapsii nii en haluu olla sellainen äiti joka on joka toinen viikonloppu bailaamassa tai jossain ihme reissuilla. Mut eihän toi sinänsä paha asia oo, että nyt haluu nähdä ja kokea, kun nyt siihen on mahdollisuus. :)

      Poista
  5. Kiva postaus! Mä kyllä tunnistan itteni tosta ikäkriisistä. Täytin kesällä 25-vuotta ja tunnen itteni vielä ihan teiniksi.. Ahdistaa kun kaikki painostaa kihloihin mun pitkäaikaisen poikaystävän kans, mut itteeni vaa häiritsee ajatus että sit tavallaan menettäis taas osan vapauttaan. En tiedä.. Mut tosi kiva postaus ja tälläsiä lukis enemmänki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo aika monet just tässä iässä olevat saa osakseen kaikenlaista painostusta jos on ollut pitkään parisuhteessa. Monet ei välttämättä ymmärrä että tollainen painostus saattaa olla jopa aika loukkaavaa ja stressaavaa. Kiva jos tykkäsit postauksesta! :)

      Poista
  6. Oli ilo lukea ajatuksiasi♥ Hyviä pointteja :) Mahtava asukokonaisuus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenna, ihana kuulla <3

      Poista
  7. Kun täytin 25, kärsin niin kovan kriisin, että vuodet sen jälkeen ei ole tuntuneetkaan enää missään. :D

    Kun on lähempänä kolmea, kuin kahtakymmentä ikävuotta, tajuaa hiljalleen vähintään sen, mitä ei elämältään halua. On kerinnyt omistaa kodin, jättää parisuhteita taakseen, kerryttää työkokemusta, joten nyt voisikin olla se aika, kun sitä lähtee taas opiskelemaan. :D
    Eniten murhetta aikuisiällä on aiheuttanut se, että joutuu luopumaan tärkeistä ihmisistä, koska on erilaiset toiveet tulevaisuuden/ perheen suhteen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sä oot tossa ihan oikeassa! Se siinä onkin, että välttämättä ei vieläkään tarkalleen ottaen tiedä mitä haluaa, mutta ainakin tietää sen mitä ei tosiaankaan halua.

      Poista
  8. Ikääntymisessä ahdistaa se, kun "suunnitelmat" ja "aikataulut" ovat niin selvillä, mutta eivät sitten kuitenkaan välttämättä tavoitettavissa...itse hain keväällä ensimmäistä kertaa lääketieteelliseen tiedekuntaan, enkä päässyt sisään ja nyt luen jo ensi kevättä varten. Täytyy todella toivoa, että pääsisin sisään, sillä itse haluaisin jo naimisiin ja lapsen siinä 25 ikävuoden paikkeilla ja jos en nyt pääse opiskelemaan, ei vauvaa ole opiskelujen kannalta optimaalisinta tai edes oikein millään lailla järkevää saada siihen aikoihin. Hoidan lähes päivittäin läheiseni alle puolivuotiasta lasta ja poikaystäväni on monta vuotta itseäni vanhempi, joten vauvakuume alkaa olla todella suuri, mutta samalla suurin unelmani on valmistua lääkäriksi...todella vaikeaa yrittää aikatauluttaa elämäänsä ja yhdistää ura ja perhe jotenkin järkevästi, se on se asia mikä itseäni vanhenemisessa stressaa! Tiedän haluavani olla nuori äiti, mutta tiedän myös yhtä vahvasti haluavani olla korkeasti koulutettu. Täytyy varmaan vaan yrittää lopettaa stressaaminen ja antaa elämän rullata omalla painollaan :) välillä se vain tuntuu ihan mahdottomalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinhän se on! :) Monilla onkin juuri tuollaisia suunnitelmia jopa aikataulutettuina, mutta elämä ei aina menekään ihan sen oman aikataulun mukaan. Älä huoli, monet ovat onnistuneet yhdistämään perheen ja työn hyvin, varsinkin jos se perheen toinen aikuinen on hommassa myös täysillä mukana! Tsemppiä kovasti lukemisiin ja pääsykokeeseen, sormet ristiin että pääset sisään ensi keväänä! :)

      Poista
  9. Kiva postaus, sellanen pohdiskeleva :) Aloin ihan itsekin miettimään omaa elämää. Mä täytän maaliskuussa 24 vuotta, on jo yli 4 v lapsi, olen naimisissa ja suunnitteilla on oman asunnon osto :D On se vaan kiva kun on niin eri tahdissa kulkevia ihmisiä ja niin erilaisia! :)

    VastaaPoista

I'M HAPPY TO HEAR YOUR COMMENTS!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...