31.10.2016

Bye bye October

Huhheijjaa, en voi uskoa, että tänään sanotaan moikat lokakuulle! No, kuun viimeinen päivä on aina kiva kun silloin tulee palkka, haha.. Paitsi että pitää maksaa kanssa kaikkia laskuja :D

Viikonloppu oli aivan mahtava! Lauantai ja sunnuntai olivat todella rentouttavia päiviä. Tuli puuhattua kaikkea mukavaa, mutta saatiin myös aikaiseksi viimein katsottua kaikki kesä- ja syksyvaatteet vintille ja nyt on sitten tilaa talvikamoille. Perjantai oli niin hauska, kun järkättiin 7 tytön voimin Halloween-bileet meillä! Meillä oli niiin kivaa ja ilta loppuikin sitten pikkutunneille baariin.












Tällainen viikonloppu tällä kertaa. Oon kyllä niin iloinen tästä alkaneesta viikosta, kun töissä ainakin vielä (koputan puuta) näyttäisi tulevan suhteellisen rauhallinen viikko, ainakin viime viikkoon verrattuna.

Hei, jos ette ole vielä huomanneet, niin edelliseen postaukseen voi laittaa kysymyksiä tulemaan tulevaa Q&A-postausta varten. Oikein mukavaa viikon alkua kaikille! <3

26.10.2016

It's time for Q/A!

Heippa kaikki! Miten teidän viikko on alkanut? Mulla on ollut tosi kiva viikon aloitus, mutta töitä on ollut ihan hirveästi. Eilen tein reilun 11 tunnin työpäivän.. Huh. Tänään kun heräsin, olin ihan maani myynyt että miten voi olla vasta keskiviikko haha :D Noh, loppuviikon pyrin lähtemään töistä jo hyvissä ajoin!





Tämä on taas yksi niistä viikoista, kun jokaikisenä päivänä on jotakin iltaisin töiden jälkeen. Viikonlopusta tulee ihan super kiva (tyttöjen Halloween-bileitä odotellessa!!) ja sunnuntain aion pyhittää rentoutumiselle. Mä en voi uskoa, että nyt on viimeinen viikko lokakuuta! Viikot menee nopeasti kun ne menee suurimmaksi osaksi töissä. :D





Kysymyspostauksen toteuttamista taidettiin kysellä jo kesällä mutta mulla on jäänyt tämä toive jo ihan unholaan. Viimeisimmästä kysymyspostauksesta onkin jo vuosi, eli eiköhän pistetä uusi Q&A tulille.

Eli nyt saa kysyä!!! Ja, nyt saatte myös toivoa/päättää, että haluatteko vastaukset tekstillä vai videolla! Voi olla, että jos kysymyksiä tulee paljon, niin voisin osan kysymyksistä vastata videolla ja osan postauksessa. Mutta nyt saa siis kysyä ihan kaikesta. :)

Muuten, olen huomannut, kun olen yrittänyt vastailla kommentteihinne puhelimella, että kommentointi voi olla välillä todella jäykkää. Joten jos koette kysymyksien laittamisen snapchatissa (nimimerkkini on kissesvilma) tai instagramin direct messagella ( kissesvilma ) niin laittakaa ihmeessä sielläkin kysymyksiä. (Toivoisin, että blogien kommentoinnista tehtäisiin vähän mobiilikäyttäjäystävällisempää kuin se nyt on..)




Eli nyt vaan kysymyksiä tulemaan ja oikein mukavaa viikkoa kaikille! <3

21.10.2016

Tapahtuipa kerran riita.


Perjantai kello 7 aamulla. Eilisen kinastelun jälkeen menty vaitonaisina nukkumaan. Aamulla ärsyttää ja väsyttää. Toinen tivaa että mikä nyt vaivaa. Toinen ei halua puhua. Kummatkin ovat yhtä itsepäisiä.

Parin lauseen jälkeen tiuskahdan ja päätän lähteä töihin dramaattisesti. Paiskaan oven ja rynnin portaat alas rappukäytävässä. Hiihdän ratikkapysäkille. Sitten se tulee: miksi, miksi piti paiskoa ovia?! Hei mistä me edes riideltiin? Pyörittelen kännykkää mutta ylpeys ei anna soittaa. Tekisi mieli palata takaisin mutta itsepäisenä istahdan ratikkavaunuun. Kun tulen töihin päätän niellä ylpeyteni ja soittaa. Pyydän anteeksi, että lähdin ja paiskoin ovia. Kuulen poikaystävän äänessä hymyn.




Välillä on tosi vaikeaa asua ihmisen kanssa, joka on melkein yhtä itsepäinen kuin minä. Rakkautta, luottamusta ja huolenpitoa piisaa, mutta myös temperamenttia kuin kokonaisella latino-perheellä. Kinoja ja erimielisyyksiä tulee.

Me molemmat arvostetaan anteeksipyyntöä tosi paljon, varsinkin kun tietää, ettei se ole kummallekaan helppoa. Valitettavan usein omat tunteet saattavat tulla ennen toista, jolloin on vaikea ymmärtää, että saattoi itsekin loukata.

Mua ärsyttää välillä suunnattomasti se, että poikaystäväni on (juristin tavoin) erittäin hyvä argumentoimaan eikä häntä haittaa väittely. Hänellä on norsun kärsivällisyys ja muurahaisen sinnikkyys. Sen lisäksi hän on älykäs, joten hän ei päästä ketään helpolla. Meidän matsit ei ikinä pääty 6-1, vaan enemmänkin tasapeliin tai 5-6, jolloin se on vaan jommankumman tehtävä olla se ”isompi ihminen”, tai niin kuin me ollaan mieltä, niellä se karvas ylpeys ja tulla juttelemaan ensiksi. Se ei ole meille ikinä helppoa.

Sovinnon jälkeen tunteet toista kohtaan vahvistuvat. Meillä on intohimoinen suhde niin hyvässä kuin pahassa. Ollaan hyväksytty se, että meillä ei ikinä tule olemaan sellainen ’ihan ok’-suhde. Se ei ole me. Mun poikaystävä on paras ihminen maailmassa. Se on vaan niin mahtava tyyppi.

Hyvää viikonloppua kaikille! <3


18.10.2016

Ei hullumpi aloitus viikolle


Heippa ihanat. Postailu on jäänyt ihan kokonaan nyt viikoksi, ihan kuulkaa inspiraatiopulasta johtuen! Jos teillä on kivoja postaustoiveita, niin pistäkäähän tulemaan :)

Mulla on alkanut tämä viikko aika loistavasti suoraan sanottuna. Ensinnäkin, me ollaan tässä haaveiltu matkasta ensi tammikuulle. Talvi tuntuu jotenkin niin pitkältä näin lokakuussa ajateltuna, kun joulukin sattuu viikonlopulle eli aikalailla täysiksi työviikoiksi sekin aika menee.. Noh eilen sitten väsyneen maanantain pelastajaksi varattiin kahden viikon löhöily-matka Thaimaahan tammikuulle! :) Oon niin innoissani, tää kutkuttava odotus on aina  ihan parasta. 


Toinen jännä juttu eiliseltä. Mentiin seinäkiipeilemään Juuson kanssa. Mä oon seinäkiipeillyt viimeksi joskus ala-asteella, mutta jostain syystä ajattelin aluksi että mä oon tässä hommassa varmaan ihan loistava :D No eihän se niin sitten ihan mennyt... Ensinnäkin mulla on pieni korkean paikan kammo, mutta se ei ees ollut se isoin ongelma. Vaan se, että mähän oon kontrollifriikki ja mun on vaikea luottaa tuntemattomiin ihmisiin. Menin sitten sellaiselle keskitason radalle kiipeämään, ja eräs työntekijä varmisti mua alhaalla niillä köysillä. Olin varmaan 2 metrin korkeudessa kun mulle tuli sellanen ei, apua, pois, eieiei, joten laskeuduin alas kädet täristen. Mua ärsytti niin paljon, että mamistelin, mutta jotenkin en pystynyt vaan luottamaan ihan täysin tuntemattomaan tyyppiin, mites sitten kun oon siellä ihan ylhäällä ja mun täytyisi laskeutua alas...?! Onneksi eräs toinen työntekijä tuli juttelemaan ja kerroin sille ihan avoimesti mikä mua pelotti. Hän sitten kysyi, että haluisinko vielä kokeilla kerran ihan rauhassa helpommalla radalla. Uskaltauduin sitten vielä kiipeämään ja mä pääsin ylös!! Eli voitin mun pelon: kontrollin menetyksen jollekin tuntemattomalle ihmiselle.. :D Näinkin pienistä jutuista voi saada onnistumisen tunteen!


Sitten vielä kaiken huipuksi, mä voitin mulle ja mun siskolle liput I Love Me-messuille tänä viikonloppuna!! :) Mä oon just niitä tyyppejä jotka ei ikinä, ikinä, ikinä voita mitään oikeasti, joten tämä oli kyllä super kiva yllätys. Näiden juttujen voimalla hymyilyttää kyllä koko loppuviikko! 

Mahtavaa viikkoa kaikille <3

Instagram & Snapchat kissesvilma / E-mail kissesvilma@gmail.com

11.10.2016

Asu ja pohdiskelua

Heipäheii! Täällä mä makailen toipilaana viisaudenhampaan leikkauksesta. Mua on nimittäin siunattu jopa neljällä viisaudenhampaalla, joista lähti nyt kolmas. Viimeisen täyttä puhkeamista jäätiin odottelemaan vielä. Mutta tänään on siis oikeus hyvällä omatunnolla makoilla koko päivä sohvalla syöden jätskiä ja katsoen Netflixiä, ahh! :)




Mulla on ollut tosi hyvä fiilis viime aikoina. Itseasiassa tätä mun hyvää fiilistä on nyt jatkunut melkein puolisen vuotta, ja suuri syy tähän kaikkeen on ollut ihan yksinkertaisesti oma asenteeni. Nyt syksyllä on ollut niin paljon kaikkia kivoja juttuja ja niitä on edessäkin, toisaalta nyt on rauhallisempaa kuin syyskuussa. Töissä rentouttaa aina se, kun isot deadlinet saa kahlattua läpi ja seuraavat odottaa vasta kauempana. Mä oon vähän sellainen ihminen, että mun on aina ollut vaikea nauttia tästä hetkestä, koska elän liikaa tulevaisuudessa ja murehdin asioita etukäteen. Nyt viimein oon oppinut sen taidon luottaa siihen, että asiat kyllä järjestyvät. Tekin ootte varmaan joskus kattonut taaksepäin ja ajatellut, että kylläpä asiat sutvautuivatkin hienosti sitten loppujen lopuksi.


Mietin välillä sitä, että meidän yhteiskunta on varmaankin jo liian kehittynyt. Ehditään miettiä asioita ihan liikaa. Mietitään rahaa (vaikka sitä on), muiden mielipiteitä (vaikka niillä ei pitäisi olla väliä) ja materiaa (vaikka sitä on jo liikaa). Miten usein sitä stressaakin juuri noita asioita, vaikka nuo kaikki asiat on täysin toissijaisia jos joku elämän perusasioista on pielessä. Jo se, ettei meidän tarvitse miettiä sitä, miten saamme ruokamme tai toimivatko jalkamme tänään, tekee meistä onnekkaampia kuin suurta osaa mailman väestöstä. Onni, terveys ja turvallisuus on meille perusarvoja, mutta joiden menettäminen mullistaa elämän täysin. Kuitenkin olen sitä mieltä, että kaikki surevat omaan elämäänsä suhteutettuja asioita, eikä ole reilua sanoa toiselle, ettei hänen surunsa ole yhtä tärkeä koska Afrikan lapset kuolevat nälkään.




Välillä sitä ajatuu siihen valittamisen ja suruttelun kierteeseen. Tunnen työni kautta erään ihmisen, joka on negatiivinen ja ainainen valittaja. Hän on valitettavasti äärimmäisen rankkaa seuraa. Energiat ruokkivat toisiaan, joten ei ihme, jos ainaisen valittajan kanssa alkaa itsekin tuntemaan ikäviä tunteita. Valittamiselle on silloin tällöin aihettakin, mutta mun mielestä on turha liikaa märehtiä asioissa, joihin ei voi itse vaikuttaa. Välillä on huonoja päiviä, mutta jos kyynisyydestä ja negatiivisuudesta tulee elämäntapa, voi se olla hyvinkin luotaantyöntävää.

Mä en tiedä mistä tää teksti nyt yhtäkkiä tuli ja onko tässä mitään järkeä. Syytetään mun kipulääkeaivojani :D Välillä on vaan hauska avata blogin tekstisivu ja vain kirjoittaa, se on nimittäin todella terapeuttista ja vapauttaa stressin tunteita.




Muuten, Indiedayssin Blog Awardsit taas lähestyvät ja olen ehdolla Indiedays-sarjassa. Äänestyksessähän on mukana lukemattomia upeita blogeja, somekanavia sekä bloggaajia, jotka tekevät tätä hommaa ihan työkseen. Vaikka mitkään "voittomahdollisuudethan" mulla ei ole, on kuitenkin kunnia olla mukana äänestyksessä mukana. Jos haluat äänestää, voit tehdä sen painamalla alla olevaa kuvaa ja valitsemalla suosikkisi. Minut löytää kuvallani ja blogini nimellä Kisses from Vilma.


http://www.inspirationblogawards.com/ehdokkaat/#voting

Kiitos kaikille teille lukijoille että olette olemassa! <3 Minulle on todella tärkeää, että luette blogiani.

7.10.2016

Elämäni aakkoset

aurinko. Oon ehdottomasti sellainen ihminen, jolla säätilat vaikuttavat mielialaan. Aurinkoisella säällä olen helposti hyvällä tuulella, kun taas sateella ja tuulella mun täytyy pakottaa itseni hyvälle fiilikselle.

blogi. Oon kirjoittanut tätä blogia jo muutaman vuoden, ja on tämä edelleen ihan yhtä rakas kuin aloittaessani. En voisi jotenkaan kuvitella lopettavani tätä :)

colosseum. Rooman matkamme kesällä tuli heti mieleen!! <3


duuni. Pidän duunistani erittäin paljon. Parasta työssäni on se, että siellä on hyvä olla ja se saa minut tuntemaan itseni tarpeelliseksi, arvostetuksi ja fiksuksi. Ainahan sitä aamuisin hieman väsyttää, mutta ikinä ei ole ärsyttänyt mennä töihin.

ella ja äiti. Ellan, eli siskoni sekä äitini nimet alkavat molemmat e-kirjaimella. He tulevat ensiksi mieleen e:stä!

falafel-pyörykät, mun tänhetkinen lempiruoka! :D

google. Tätä tulee käytettyä niin töiden osalta kuin vapaa-ajallakin todella paljon.


horoskoopit. Rakastan lukea horoskooppeja! Tiedän monien ystävieni merkit ja luen heidänkin ennusteensa usein.

instagram. Mun lempparisovellus! 

juuso eli rakas poikaystäväni seitsemän vuoden ajalta! <3

kissesvilma on mun nimimerkki instagramissa ja snapchatissa, se on myös tämän blogin osoite ja sähköpostini. Helppoa! :D

lontoo. Tuo ihana suurkaupunki, joka oli ihana kotini reilun vuoden verran! <3


modern family. Lemppariohjelmani tällä hetkellä!

nesteytys. Juon ihan hirveästi päivässä vettä, ja tämä ei ole siis mistään terveyssyistä vaan ihan siitä että mulla on melkein jatkuvasti kauhea jano. Toki veden juominen on terveellistä ja kannustettavaa, mutta itse juon sitä paljon ihan sen takia kun tuntuu että kuolen muuten janoon.. :D

oma aika. Mulle on tosi tärkeää se, että saan säännöllisesti myös aikaa vain itselleni. En tee silloin edes mitään erikoista, katson vaan Netflixiä, kirjoittelen blogia ja hengaan kotona. Tarvitsen sitä nollautuakseni, ja onneksi asun sellaisen ihmisen kanssa, joka ymmärtää sen ja on itsekin samanlainen.


perhe. <3

Queen Mary University of London, eli yliopistoni Lontoossa. Ihan paras opinahjo, josta sain ihan valtavasti tietoa, taitoa ja itsevarmuutta sekä hyvät meriitit tulevaisuutta varten.


rakkaus on tärkeintä maailmassa. Ja tällä en tarkoita pelkästään parisuhdetta, vaan rakkautta ylipäätään: perheeseen, ystäviin, harrastukseen, työhön, itseen.. Elämä on paljon tarkoituksellisempaa, jos johonkin tai joihinkin asioihin suhtautuu intohimoisesti.

suorasanainen on adjektiivi mitä ystäväni käyttävät varmaan eniten kun kuvailevat mua. Myönnän kyllä, että multa saa usein suoraan mielipiteen moneen asiaan. Ikinä en loukkaa enkä tyrkytä mielipiteitäni mutta mun ystävät voivat luottaa aina siihen, että kaikki mitä sanon tulee suoraan sydämestä.

tanssi. Tanssi oli mulle rakas harrastus vuosien ajan nuorempana, ja oonkin niin iloinen että oon aloittanut sen nyt uudestaan!

usko. Usko siihen, että kaikki asiat kyllä järjestyvät! Tämä on asia jota olen miettinyt monesti, että tämän sanoisin nuoremmalle itselleni. Asioilla on aina tapana järjestyä.
viikonloppuaamut. Jotain ihan parasta ja rentouttavaa! <3


wilma. En voi edes kertoa kuinka monta kertaa mun nimi kirjoitetaan väärin Wilmaksi eikä Vilmaksi.. Erittäin yleinen kysymys myös on: "onko se yksöis- vai kaksois-veellä?" Mikä ihmeen yksöis-vee :DDD

ystävät on mulle äärimmäisen tärkeitä, teen miltein mitä vaan heidän eteen!

zzz nukkuminen on paras lääke kaikkeen! Hyvät yöunet on pohja hyvälle päivälle.

Ihanaa loppuviikkoa kaikille! <3

4.10.2016

TB: Asukuvia lokakuilta 2011-2016

Blogeissa on alkanut näkymään tällaisia throwback style-postauksia, missä esitellään asukuvia tietyltä kuukaudelta vuosien varrelta. Ihan huippukivoja postauksia mun mielestä, joten päätin itsekin ryhtyä tuumasta toimeen.

Tylsäähän tää olisi, jos esittelisin vaan parilta viime vuodelta, joten nyt tulee asukuvia lokakuilta 2011-2016, eli siitä asti, kun olin 19-vuotias. Tää alkupää on aika karua katseltavaa.. :D


2011
Hahahahah!! Tää oli sitä aikaa kun oltiin juuri muutama viikko sitten muutettu Tallinnaan asumaan. Mun tyyli tuolloin 2011 eli 19-vuotiaana oli mun mielestä aika mauton, vaikka silloin tietty yritin olla seksikäs. Ehkä sitä aikaa jonkun mielestä olinkin, mutta nyt vaan miettii enimmäkseen kauhulla noita asuvalintoja. Tykkäättekö muuten mun synttäriasusta vuonna 2011? :))))))

Tosiaan tuota ylläolevaa asua en pukisi päälleni. Valkoinen karvaliivi (nou!), sukkahousut ja niiden päällä (nou!) farkkusortsit (nounounou!!). Guessin laukku, joka tuota aikaa oli tietty trendinä, muttei kyllä nykyään enää.


Tämä toinen asu on tässä enemmänkin osoituksena siitä, miten huoletonta asukuvien ottaminen välillä oli. Otettiin asukuvat digikameralla salaman kanssa sotkuisessa huoneessa missä näkyy vähän vaatekaappia, vähän petaamatonta sänkyä ja pikkaisen paitaakin pilkottamassa tuolta sängyn alta.. :) Asuhan on hirveä, tuolloin oli tosiaan aika paljon noita paitoja missä oli resori/kiristys helmassa. Noh joo, pistää hymyilyttämään. :)


2012

Vuosi 2012, toinen opiskeluvuosi. Asut paranevat, mutta asukuvien laatu on aika surkea. Mullahan oli ongelmana tuolloin se, että koska mulla oli niin tumma tukka, täytyi mun tummentaa noita kuvia aina tosi paljon etten näyttäisi mielestäni liian kalpealta. Tuo sävyhän on tosi kaukana mun luonnollisesta hiusväristä, joten jouduin jatkuvasti olla värjäämässä juurta ja käytin säännöllisesti itseruskettavaa, jotten näyttäisi itse niin vaalealta tukan väriin nähden. Kun värjäsin vaaleaksi hiukseni, joku tuli kommentoimaan, että näytän paljon kalpeammalta nykyään. Niin varmaan näytänkin, kun en muokkaile kuviani enää niin paljoa tai läträä jatkuvasti itseruskettavalla. :)



Molemmat ylläolevat asut ovat mielestän iihan kivoja. Pieniä hienosääntöjä tosin tekisin, esim. heivaisin pois tuon feikin lv-laukun!!!!!! :D Se on kyllä tosin jo aikoja sitten heivattu. Voi luoja..


Tästä ylläolevasta kuvasta näkyy oikein hienosti tuo itseruskettavan määrä. Päivyttynyt iho näyttää aina kivalta, mutta tässä se on oikein tumman oranssi. Huomatkaa myös kuinka tumma kuva on.. Noo annettakoon tämä anteeksi silloiselle 20-vuotiaalle tytölle :D


2013
2013 oli viimeinen kandivuosi. Mielestäni nämä molemmat asut lokakuulta 2013 ovat kivoja. Ei mitään ihastumista aiheuttavia, mutta ihan ok. Ylläolevasta asusta mulla ei ole enää jäljellä mitään noista vaatteista, ja allaolevastakin taitaa olla enää tuo huivi jäljellä. Muut vaatteet on pistetty kirpparilla kiertoon. Tuo ylläoleva vaaleanpunainen neule mua vähän kaduttaa että myin sen! Se on yksi niistä harvoista vaatteista, joiden myymistä hieman kadun. Se oli niin söpö ja pehmeä.




2014



Vuonna 2014 muutettiin Lontooseen!<3 Tuo oli ihan super jännää aikaa. Kaikki oli niin uutta ja upeaa. Ylläoleva asu nappaa edelleen hyvin. Mulla on edelleen jäljellä tuo huivi, takki, lompakko ja kengät. Housut ja paita ovat pistetty vaihtoon. Tuo asu on sellainen jonka mielellään pistäisin vaikka huomenna päälle. Huomaatte varmaan, että olin tuossa vaiheessa jo ihan kyllästynyt tukkani väriin, se oli niin kulahtanut. Toisaalta tuo punertavan ruskea näyttää mielestäni nyt oikein hyvältä!




Tää asu on mun mielestä ihana, vaikka nyt vaihtaisin kengät ehkä joihinkin korollisiin nilkkureihin. Vaikka tykkään asusta noinkin, on tuossa ehkä vähän liian "raskas" yläosa alaosaan nähden. Kaikki muut vaatteet paitsi paita löytyy edelleen. Tästä kuvasta pari kuukautta eteenpäin niin olinkin jo blondi :)


2015



Viime vuoden lokakuulta löytyi oikeastaan vain yhdet kunnon asukuvat! Tämä oli sitä aikaa, kun olimme juuri palanneet Suomeen Lontoosta ja vähän etsiskelin paikkaani uudestaan enkä ollut hirveän tyytyväinen. Ylläoleva kuva on päiväreissulta Porvooseen. Jos voi jotain sanoa, niin ainakin asukuvien laatu on parantunut mielestäni paljon. Asiaa auttaa myös se, etten muokkaa asukuvia nykyään enää niin paljon ja annan niiden olla valoisia, kun mun ei tarvitse enää miettiä näytänkö kalpealta vai en.. :)

Pakko muuten sanoa, että tässä postauksessa on kivoja asuja lokakuulta 2015. Tykkäsin tehdä silloin tällaisia koostepostauksia, missä oli muutamia viimeaikaisia asuja. Noista tuossa postauksessa olevista voisin laittaa minkä tahansa uudelleen päälle.

2016




Tämän vuoden lokakuulta ei löydy vielä asukuvia, mutta muistanette varmaan ylläolevan, joka näkyi blogissa tuossa loppukuusta? Joka vuosi tuntuu, että on varmempi omasta tyylistään ja miltä sitä oikeasti haluaa näyttää. Mulla on oikein hyvä olla omassa tyylissäni ja hiusten värissäkin tällä hetkellä. :)

Myönnän, että ikä on tuonut lisää mukavuudenhalua ja tyyli muuttuu hieman klassisempaan suuntaan. Erilaisten vaate- ja hiustyylien kokeileminen kuuluu aikuisuuteen kasvamiseen, ja vaikka entiset kokeilut hieman nolottaisikin, kannattaa aina säästää vanhat valokuvat koska niitä katsoessa saa todellakin nauraa itselleen. Tuskinpa kukaan meistä voi sanoa, että oma tyyli on aina ollut onnistunut :)

Mukavaa alkuviikkoa kaikille! <3
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...