11.10.2016

Asu ja pohdiskelua

Heipäheii! Täällä mä makailen toipilaana viisaudenhampaan leikkauksesta. Mua on nimittäin siunattu jopa neljällä viisaudenhampaalla, joista lähti nyt kolmas. Viimeisen täyttä puhkeamista jäätiin odottelemaan vielä. Mutta tänään on siis oikeus hyvällä omatunnolla makoilla koko päivä sohvalla syöden jätskiä ja katsoen Netflixiä, ahh! :)




Mulla on ollut tosi hyvä fiilis viime aikoina. Itseasiassa tätä mun hyvää fiilistä on nyt jatkunut melkein puolisen vuotta, ja suuri syy tähän kaikkeen on ollut ihan yksinkertaisesti oma asenteeni. Nyt syksyllä on ollut niin paljon kaikkia kivoja juttuja ja niitä on edessäkin, toisaalta nyt on rauhallisempaa kuin syyskuussa. Töissä rentouttaa aina se, kun isot deadlinet saa kahlattua läpi ja seuraavat odottaa vasta kauempana. Mä oon vähän sellainen ihminen, että mun on aina ollut vaikea nauttia tästä hetkestä, koska elän liikaa tulevaisuudessa ja murehdin asioita etukäteen. Nyt viimein oon oppinut sen taidon luottaa siihen, että asiat kyllä järjestyvät. Tekin ootte varmaan joskus kattonut taaksepäin ja ajatellut, että kylläpä asiat sutvautuivatkin hienosti sitten loppujen lopuksi.


Mietin välillä sitä, että meidän yhteiskunta on varmaankin jo liian kehittynyt. Ehditään miettiä asioita ihan liikaa. Mietitään rahaa (vaikka sitä on), muiden mielipiteitä (vaikka niillä ei pitäisi olla väliä) ja materiaa (vaikka sitä on jo liikaa). Miten usein sitä stressaakin juuri noita asioita, vaikka nuo kaikki asiat on täysin toissijaisia jos joku elämän perusasioista on pielessä. Jo se, ettei meidän tarvitse miettiä sitä, miten saamme ruokamme tai toimivatko jalkamme tänään, tekee meistä onnekkaampia kuin suurta osaa mailman väestöstä. Onni, terveys ja turvallisuus on meille perusarvoja, mutta joiden menettäminen mullistaa elämän täysin. Kuitenkin olen sitä mieltä, että kaikki surevat omaan elämäänsä suhteutettuja asioita, eikä ole reilua sanoa toiselle, ettei hänen surunsa ole yhtä tärkeä koska Afrikan lapset kuolevat nälkään.




Välillä sitä ajatuu siihen valittamisen ja suruttelun kierteeseen. Tunnen työni kautta erään ihmisen, joka on negatiivinen ja ainainen valittaja. Hän on valitettavasti äärimmäisen rankkaa seuraa. Energiat ruokkivat toisiaan, joten ei ihme, jos ainaisen valittajan kanssa alkaa itsekin tuntemaan ikäviä tunteita. Valittamiselle on silloin tällöin aihettakin, mutta mun mielestä on turha liikaa märehtiä asioissa, joihin ei voi itse vaikuttaa. Välillä on huonoja päiviä, mutta jos kyynisyydestä ja negatiivisuudesta tulee elämäntapa, voi se olla hyvinkin luotaantyöntävää.

Mä en tiedä mistä tää teksti nyt yhtäkkiä tuli ja onko tässä mitään järkeä. Syytetään mun kipulääkeaivojani :D Välillä on vaan hauska avata blogin tekstisivu ja vain kirjoittaa, se on nimittäin todella terapeuttista ja vapauttaa stressin tunteita.




Muuten, Indiedayssin Blog Awardsit taas lähestyvät ja olen ehdolla Indiedays-sarjassa. Äänestyksessähän on mukana lukemattomia upeita blogeja, somekanavia sekä bloggaajia, jotka tekevät tätä hommaa ihan työkseen. Vaikka mitkään "voittomahdollisuudethan" mulla ei ole, on kuitenkin kunnia olla mukana äänestyksessä mukana. Jos haluat äänestää, voit tehdä sen painamalla alla olevaa kuvaa ja valitsemalla suosikkisi. Minut löytää kuvallani ja blogini nimellä Kisses from Vilma.


http://www.inspirationblogawards.com/ehdokkaat/#voting

Kiitos kaikille teille lukijoille että olette olemassa! <3 Minulle on todella tärkeää, että luette blogiani.

15 kommenttia:

  1. Siis mä niin samaistun tohon tekstiin, mäkin oon sellainen tulevaisuudessa eläjä ja murehtia! Ja just mietin että pakko tehdä jotain tälle asenteelle ja lopettaa turha huolehtiminen! Ihanat kuvat ja huippu teksti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä niin tiukasti luonteessa, että huhhuh! Uskon että siitä voi ainakin osittain oppia ulos.. Kiitos paljon, kiva kun tykkäsit! :) <3

      Poista
  2. Kävin äänestämässä sua, tää on ehdottomasti mun lemppariblogeja :) Mistä oot löytäny ton takin? Näyttää nimittäin super ihanalta!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon, ihanasti sanottu! <3 Takki on Vilasta! :)

      Poista
  3. Mä äänestin sua :-) vähän ärsyttää kun aina noissa blogiäänestyksissä pyörii ne samat bloggaajat jotka on roikkunut siellä jo tosi pitkään ja blogien laadut on vaan huonontunut.

    VastaaPoista
  4. Sulla on niin ihana tyyli (: oot niin ihailtava ihminen, oot niin fiksun ja mukavan oloinen! (:

    VastaaPoista
  5. Tällaset höpöttelypostaukset on ihan parhaita, aina sanon tätä sun blogissa! Oot niin taitava kirjoittamaan ja näitä sun postauksia on niin kiva lukea. Tekstistä näkee jo kauas ettei mikään tyhmä tyyppi ole kyseessä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, aivan ihanasti sanottu <3 kiva, että tykkäät lueskella mun höpötyksiä :)

      Poista
  6. Hei miten menee tällä hetkellä tuo tutkinnon tunnustaminen? Haetaanko opetushallitukselta vielä päätöstä tai teitkö itse esim eta-kokeen? Onko Suomessa järkevää opiskella LLM maisteria kun täällä näyttää myös olevan niitä ohjelmia? Omia opiskeluita tässä vähän pohdiskelen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa. Opetushallitukselta haetaan kirjallista päätöstä tutkinnon tunnustamisesta. Voit esimerkiksi hakea päätöstä tutkintosi rinnastamisesta samantasoiseen tutkintoon Suomessa. Esim LLM:n rinnastettavuutta OTM:n. Itse hain OPH:lta rinnastettavuuspäätöstä ja sieltä sitten tulee luultavasti muutama kurssi suoritettavaksi. :) En valitettavasti osaa sanoa noista Suomen LLM-maistereista mitään.

      Poista
  7. Ihana postaus. Sopiva herätys just siihen, et pitää muistaa elää tässä ja nyt. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, kiva kun tykkäsit! :)

      Poista
  8. Ihana takki! Mistä?

    VastaaPoista

I'M HAPPY TO HEAR YOUR COMMENTS!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...