24.5.2017

Saanko rahaa bloggaamisesta ja haluaisinko tehdä tätä työkseni?







Ystäväni kertoi lukeneensa juuri muutaman uusimman postaukseni ja juteltiin hetki blogistani. Hän kysyi, saanko rahaa bloggaamisesta. Saan, mutta todella vähän, en missään nimessä sen vertaa, että sillä pystyisi ketään elättämään. Niin kuin olette varmaankin huomanneet, yhteistyöpostauksia näkyy blogissani erittäin harvoin, viimeksi taisi olla viime syyskuussa. Yhteistyöehdotuksia saa varmasti jokainen bloggaaja useita kertoja viikossa, mutta olen äärettömän tarkka mihin lähden mukaan. Mua ei yksinkertaisesti kiinnosta hehkuttaa täällä jotain kasvonaamiota tai uutta leipää euronkuvat silmissä. Oon aina yrittänyt pitää bloggaamisen sellaisena mitä se oli alussa, harrastuksena jota tehdään sen takia, että se on kivaa.

Mä en tiedä kuinka hyvä diili tää on teille, sillä koska bloggaaminen on mulle harrastus eikä mun tulot riipu tästä, tulee postauksia välillä harvemmin eikä ne varmasti ole ainakaan visuaalisesti yhtä laadukkaita kuin monilla ammattibloggaajilla. Toki tämä on asia mikä mua harmittaa silloin tällöin. Puolustaudun kuitenkin aikaavievällä työlläni sekä sillä, että kun näette multa uuden postauksen, ainakin tiedätte sen olevan tehty siksi, että mä haluan kirjoittaa teille, eikä siksi että mun täytyy.

Ystäväni kysyi myös, että haluaisinko tehdä bloggaamista työkseni. Varmaankin yllä olevasta pohdinnasta voitte päätellä, että en. Bloggaaminen on niin ihanaa ja ehdottomasti mun lempiharrastus, mutta veikkaan, että työksi tämän tekeminen veisi sen ilon hommasta nopeasti. Mun mielestä olisi aika ikävää, että mun työ ja palkka riippuisi siitä, että blogi pysyisi suosittuna. Se tarkoittaisi myös sitä, että joutuisin kirjoittelemaan niistä naamioista ja hammastahnoista jotta pitäisin itseni leivässä. Ja no, miten sanoisin tämän, mä en ole valmistunut Lontoon yliopistosta oikeustieteen maisteriksi siksi että voisin kirjoitella blogia kotona päivät pitkät :D Kaikella kunnioituksella, vaikka ammattibloggaamiseen liittyvä kaikki se oman toiminimen tai yrityksen pyörittäminen teettääkin paljon hommaa, ei se itse blogin kirjoittaminen mitään ydinfysiikkaa ole. Mä tarvitsen haastavan työn, jonka jälkeen voin keskittyä kevyempiin harrastuksiin. Bloggaaminen ammattina toimii mielestäni hyvin niille, joilla on haaveissa ura markkinoinnin, viestinnän tai vaikuttamisen parissa. Näillä aloilla bloggaaminen nähdään varmasti ihan loistavana cv-merkintänä.

On mahtavaa, että Suomessakin tietyt ihmiset pystyvät elättämään itsensä työllä, joka alkoi rakkaana harrastuksena. Bloggaaminen ei kuitenkaan sovi kaikille kokopäivätyöksi, ja itse lukeudun tähän ryhmään.

Jos itse bloggaat, haluaisitko tai pystyisitkö tehdä sitä työksesi?
Jos taas et, mitä olet mieltä bloggaamisesta työnä? :)

19.5.2017

5 ammattia joihin en sopisi ja 5 ammattia joita voisin tehdä





Maailma on pullollaan erilaisia ammatteja ja meillä kaikilla on varmasti ne työt mitä ihailemme ja ihmettelemme. Tässä postauksessa luettelen ja perustelen viisi ammattia, joita en voisi tehdä ja viisi ammattia joita taas voisin.


AMMATIT, JOIHIN MINUSTA EI OLISI
- lastenhoitaja. Vierastan lapsia, varsinkin sellaisia alle taapero-ikäisiä. Pidän pieniä lapsia usein enemmänkin ärsyttävinä kuin söpöinä, eikä mulla ole sellaista luontaista hoivaviettiä.
- rahankerääjä/puhelinliittymien kauppaaja kadulla. Mä olen todella huono lähestymään tuntemattomia ihmisiä ja tyrkyttämään asioita, mitä he eivät välttämättä tarvitse. Arvostan kyllä niitä hyväntekeväisyys-rahankerääjiä, mutta musta ei vaan olisi siihen työhön. Kokisin jatkuvasti, että häiritsen ja ärsytän ihmisiä.
- baarimikko. Asiakaskunta koostuu känniläisistä, usein huonokäytöksistä ja vaikeista ihmisistä. Musa pauhaa ja yötyö, ei tarvitse varmaan sen enempää selittää...
- kapteeni/laivatyöntekijä. Mä kärsin nykyään helposti matkapahoinvoinnista nimenomaan (ja ainoastaan) laivassa, eli joutua olemaan laivalla harva se päivä ei ole ihan mun juttu.
- fitnesskisaaja. Jos elämä pyörisi pelkän treenaamisen ja tietyllä tavalla syömisen ympärillä, kuulostaisi se mun korvaan aika ilottomalta ja tylsältä. Olen nautiskelija ja tykkään mennä fiilis-pohjalla, enkä haluaisi pakottaa itseäni salille niinä päivinä kun ei huvita. 


AMMATIT JOITA VOISIN TEHDÄ
- psykologi. Ammatti, josta olen haaveillutkin. Olen aina ollut erittäin kiinnostunut psykologiasta, kirjoitin siitä aikoinaan lukioni parhaat pisteet yo-kokeissa. Olen miettinyt, että joskus vielä jos elämä antaa myöden menen sitä opiskelemaan. Nyt psykologian opiskelu on ollut enemmänkin sellaista itsenäistä omalla vapaa-ajalla.
- lääkäri. Lääkäri on toinen, jonka ammattia ihailen ja olisin varmaan sinne puolelle hakenutkin opiskelemaan, jos mulla yhtään olisi siihen kapasiteettia.
- poliisi/tutkija. Poliisi on mun vanha unelma-ammattini lapsuudesta. Olen kokemukseta huomannut, että pystyn tiukan paikan tullen pysymään yllättävän rauhallisena enkä järkyty mistään väkivallasta tai rikoksista ylipäätään. Tutkijalla tarkoitan esimerkiksi huumeainerikostutkijan tai väkivaltarikostutkijan työtä, jotka olisivat todella mielenkiintoisia ja niissäkin vaadittaisiin sellaista kylmähermoisuutta, mitä monet ovat sanoneet multa löytyvän.
- valokuvaaja. Musta olisi niin hienoa olla taitava ammattivalokuvaaja. Pitäisin paljon enemmän valokuvaajan työstä kuin esimerkiksi mallina olemisesta.
- opettaja. Tämä ehdotus tuli siskoltani kun en meinannut keksiä viimeistä ammattia. Mun mielestä voisi olla mielenkiintoista toimia esimerkiksi jonkun amk:n maikkana. Olisi hienoa keksiä erilaisia tapoja opettaa, keksiä ryhmätöitä, päästää ihmiset kehittämään ja innovoimaan...


No, mitäs sanotte? Mitkä on sellaisia ammatteja mitä te voisitte tehdä ja mitkä taas eivät kiinnosta?

17.5.2017

New favourite outfit

Vierailinpa tuossa BikBokissa. Tykkään tosi paljon suurimmasta osasta heidän vaatteistaan, vaikka välillä siellä shoppaillessani tunnen olevani ainoa yli 20-vuotias. :D Jokatapauksessa oon niin innoissani tämän kevään trendeistä ja vaatekauppojen valikoimista: on röyhelöä, pehmeitä sävyjä, farkkua, leveät lahkeet, korkeat vyötäröt, raidat, pitsi... Koko alkukevään tiesin haluavani leveälahkeiset housut, mutten halunnut kuitenkaan esimerkiksi mitään tiukkoja farkkuja missä olisi leveä lahje - en ole ihan niin rohkea ja trendikäs kuitenkaan.





Harvoin tulee vastaan sellaisia ihastusta ensi silmäyksellä -vaatteita, mutta pyrin nykyään siihen, että ostan vain niitä. Nämä kuvissa näkyvät valkoiset housut olivat ulkonäöltään sekä mukavuudeltaan juuri sellaiset. Normaali crop-toppikin oli ostoslistalla ja tämä punainen sopi mielestäni housujen kanssa kivasti yhteen.





Mitä mieltä olette? Minkälaisia ostoksia te olette viime aikoina tehneet?
(ja.. PS.. Kiinnostaako teitä ostosten esittelyt ollenkaan?)

12.5.2017

Maalle vai kaupunkiin?


Oletko maaseutu- vai kaupunki-ihmisiä? Missä koet olosi kotoisimmaksi ja mikä sopii parhaiten elämäntyyliisi? Asutko tällä hetkellä maaseudulla, lähiössä, kaupungissa vai kenties ihan kaupungin keskustassa?

Mä olen asunut elämäni aikana muutamassa eri paikassa Pohjois-Helsingissä, Tallinnan keskustassa, Lontoon keskustassa ja nyt asun Helsingin keskustassa. Tästä voi varmaankin tehdä jonkinnäköistä päättelyketjua siitä missä viihdyn. Suomessa asuessani olen aina asunut vain Helsingissä, mikä on jollain tavalla ehkä hieman tylsää. Toisaalta mahdollisuuksia tekemiseen ja harrastamiseen on ollut paljon, mutta perspektiivi muihin kaupunkeihin on jäänyt valitettavan niukaksi. Olen niin tottunut kaupungissa asumiseen, että maalle muutto tuntuu tosi kaukaiselta. Tämän tottumiskysymyksen lisäksi en voisi oman alani töitä maalla tehdä.


Olen asunut nyt yli vuoden Helsingissä ihan keskustassa ja oon tykännyt ihan super paljon, tää vaan sopii tämän hetkiseen tilanteeseeni niin hyvin. Ensinnäkin työpaikkani on keskustassa, ja varsinkin näin keväällä kun on tullut tehtyä pidempiä päiviä, on kiva, että kotiin pääsee vartissa. Näen paljon kavereita ja heidän kanssaan on helppoa nähdä muutaman minuutin kävelymatkan päässä kahvilla tai ravintoloissa, ja on kiva päästä shoppailemaankin ja leffaan helposti. En ole innokas autoilija ja nautin siitä kun voin kävellä paikasta toiseen tai käyttää julkisia helposti. Asuntomme ei ole iso, mutta näin kahden hengen "perheenä" tilaa ei tarvitse yhtään sen enempää eikä mulla ole edes koiraa jota tulisi roudata vähän vihreämmille alueille lenkeille. Oon myös huomannut, että oon jotenkin levollinen kaupungissa. Kotona yksin ollessa ei ole umpihiljaista ja heti kadulle hypätessä tulee vastaan joku ihminen. Mua huojentaa se, että jos ahdistaa, voi muutamassa minuutissa päästä ihmisten ilmoille tai tekemään jotain. Ymmärrän kuitenkin, että tää seikka saattaa ahdistaa jotain, moniakin.




Kaupungissakin voi asua ilman että asuu keskustassa. Usein se on taloudellisestikin järkevämpää ja sopii hyvin useiden elämäntyyliin. Onhan keskustassa asumisessa omat huonot puolensa. Monelle ihmismäärä ja jatkuva meno saattaa olla inhottavaa. Autoilijalle keskusta saattaa olla tietyillä alueilla hankala. Keskusta on haastava myös lapsiperheille ja koiran omistajille. Ja niin, onhan sekin tunnettu fakta, että keskusta vaan usein on paljon kalliimpi asua kuin vaikka 5 kilometriä poispäin. Joskus hintaerot ovat jopa järkyttävät. Meillä on onnekas tilanne siitä, että saimme asunnon, joka on todella kohtuullisen hintainen muihin saman alueen asuntoihin. Silti säästää voisi, jos muuttaisi vähän kauemmas. Se riippuu ihan siitä, mistä haluaa maksaa. Kysymys kuuluukin: maksatko mieluummin neliöistä ja asut kauempana vai maksatko sijainnista ja asut tiiviimmin? Itselleni pienemmät neliöt hyvällä sijainnilla sopii parhaiten tähän elämäntilanteeseen. Loppuelämääni en keskustassa voisi kuitenkaan kuvitella viettäväni.

Miten te asutte? Mitä olette mieltä esimerkiksi asumisesta maalla tai keskustan ytimessä?
Mikä sopii teille parhaiten ja miksi?



8.5.2017

Mitä kaipaan Tallinnasta








Viikonloppuna tuli vierailtua Tallinnassa. Syötiin hyvin, käytiin drinkeillä, shoppailtiin vähän ja kierreltiin lempparipaikoissa. Tuli mietittyä, että mitä Tallinnasta kaipaa ja mitä taas ei niinkään.

Te jotka ootte seuranneet blogiani yhtään paria vuotta pidempään, tiedätte hyvin, että oon asunut muutaman vuoden Tallinnassa. Tallinna on aivan ihana paikka ja on muutama juttu, mitä kaipaan sieltä..

 ♥ Se hintataso. Ah! Asuminen ja ruoka on niin edullista.
 Hierontaa, kampaamoita ja kauneushoitoloita joka korttelissa edullisesti.
  Ihania ravintoloita, ja vaihtoehtoja on paljon. Lempiravintolani Sushi Plaza löytyy Narvan tieltä, parin minuutin kävelymatkan päästä Viru-keskuksesta. Sushi on siellä joka kerta taivaallista, parempaa kuin missään missä olen ikinä sushia syönyt.
 ♥ Vanha kaupunki, sen tunnelma ja kaunis arkkitehtuuri.
 ♥ Ilmainen joukkoliikenne ja halvat taksit.

Puhuttiin Tallinnassa kiertäessämme, että ideaali tilannehan olisi Suomen palkkataso ja Viron hinnat, hahah. Tallinnassa ja Virossa ylipäätään on jotenkin niin ihana ja helppo tunnelma, ja suosittelen kyllä tekemään kesäisen reissun Tallinnaan tai vaikkapa Pärnuun johonkin upeaan kylpylähotelliin.

Tallinnan aikoja muistelen kyllä lämmöllä mutten kaipaa ajanjaksoa takaisin. Olen tyytyväisempi työtä tehdessäni kuin opiskellessani ja jollain tavalla koen, että sen muutaman vuoden aikana Tallinna tuli niinsanotusti nähtyä. Sinne muuttavien ja siellä asuvien valintaa en kuitenkaan ollenkaan ihmettele, Tallinna on nimittäin aivan ihana paikka ja olen niin onnellinen, että sain asua siellä.

Aurinkoista viikkoa teille! <3

3.5.2017

Käyttökokemus: L'Oréal Colorista Spray

Miten teidän vappu meni? Mulla on aika harvoin ollut näin työelämään siirtymisen jälkeen mitään bileputkia, vaikka usein viikonlopuille sattuu tulemaankin vaikka mitä kivoja menoja ja bailuja. Nyt tuo vapun kolmen päivän putki vaati hieman veronsa, ja musta tuntuukin, että oon edelleen ihan poikki tuosta viikonlopusta.


No jokatapauksessa oli huippu vappu, ja sen kunniaksi päätin suihkia L'orealin Colorista spraylla vähän pinkkiä hiuksiin. Olisin halunnut ostaa ihan sen kevytvärin, mutta valitettavasti tiistana piti olla taas töissä vakavana palavereissa edustuskunnossa, joten tämä poispestävä spray passasi hyvin. Tulihan tuosta pinkistä kivaa pientä lisää lookkiin, mutta valitettavasti pitkille ja melko runsaille hiuksille tuo pieni pullo ei riitä kyllä yhtään mihinkään. Latvoihin sain haluamani tuloksen, mutta koko päähän olisi tarvinnut varmaan jo viisi pulloa. :D Helppohan tuo oli kuitenkin käyttää ja vielä helpompi pestä pois.



Miten teidän vappu meni?

PS. Tämä postaus ei ollut yhteistyö.

28.4.2017

Mielipide: Julkinen terveydenhuolto



Mun mielestä julkisen terveydenhuollon laatua mollataan yleisesti ottaen todella paljon. Tuntuu, että joka paikassa on luettavissa huonoja kokemuksia ja kertomuksia asiantuntevuuden puuttumisesta ja hoitovirheistä. Monet kertovat suosivansa pelkästään yksityisiä terveyspalvelujen tuottajia ja kritisoivat julkisen puolen järjettömän pitkiä jonoja. Monet kokevat, että kun maksaa paljon, saa myös hyvää laatua. Julkiselta puolelta tätä on monien mielestä turha odottaa, ja monet potilaan huolenaiheet painetaan villasella eikä hoitoa saa pian taikka tarpeeksi.

Mä itse käytän pelkästään julkista terveydenhuoltoa. Omat kokemukseni julkisesta terveydenhuollosta ovat kaikkea muuta kuin negatiiviset, ja sitä kokemusta löytyy niin hammashoidosta, terveyskeskuksista, päivystyksestä, labroista jne. Vaikka toki suuresta henkilöstöstä löytyy niin niitä hyviä kuin huonon päivänkin tyyppejä, oon aina saanut asianmukaista ja oikeudenmukaista kohtelua sekä omat tuntemukseni on aina otettu tosissaan. Oon aina myös saanut hoitoa suhteellisen nopeasti. Päivystykseen nyt tietenkin pääsee heti, mutta kiireettömissä hammashoitotapauksissa ("musta tuntuu että mulla on täällä takahampaassa ehkä reikä") olen päässyt vastaanotolle ihan viimeistään 4-8 viikossa, mikä on mielestäni ei-akuuteissa tapauksissa ihan ok odotusaika. Lääkärin vastaanotolle terveyskeskukseen oon päässyt 1-4 viikossa.

Otan pari esimerkkiä. Hammashoidossa oon käynyt joskus aikoinaan yksityisellä, mutta nyt muutaman vuoden ajan olen käynyt pelkästään julkisella. Mulle on jäänyt noista yksityisen hammashoidon ajoista hieman huonot muistot. Hoidon aikana on tuntunut kipua, hammasta on porattu liikaa, paikattu vinoon, paikka jäänyt liian korkeaksi... Toki siis täysin inhimillisiä virheitä niin hammaslääkäriltä kuin -hoitajaltakin. Julkisella puolella hammashoitoloissa käyneenä kokemukseni ovat olleet tosi positiivisia. Henkilökunta on ollut osaavaa ja huomioonottavaa. Kaikkien neljän viisaudenhampaan leikkaukset olivat jopa miellyttäviä osaavan suukirurgin käsissä.

Terveysasemilla kaikki kohtaamani lääkärit ja hoitajat ovat olleet ammattitaitoisia ja ystävällisiä, ja huoleni on otettu aina tosissaan. Kun sain akuutin munuaistulehduksen ja jouduin lähtemään keskellä yötä Haartmannin sairaalan päivystykseen, sain  heti apua, helpotusta ja ohjeita. Jaksamisesta pidettiin huolta koko hoidon ajan.

Voin siis sanoa, että omien kokemuksieni pohjalta olen tyytyväinen meidän terveydenhuoltoomme. Laadukkaasta hoidosta ja palvelusta olen myös maksanut murto-osan siitä, mitä olisin maksanut vastaavissa tapauksissa yksityisellä.

Kritiikkiä saa ja pitää antaa, mutta rehellisesti sanottuna mua ärsyttää ihan hirveästi, kun jotkut sanovat, että käyvät yksityisellä, koska "julkinen on niin huonolaatuinen". Sitten kun kysyy, että mihin kokemuksiin tämä mielipide perustuu, on vastaus "No en mä tiiä, en oo kyl käyny julkisella mutta kyllä yksityinen on vaa parempi". Voi luoja. Ihan sama kuin mä sanoisin, että suklaa on parempaa kuin lakritsi, vaikken oo ikinä lakritsia maistanutkaan.

Mitä kokemuksia teillä on julkisesta terveydenhuollosta? Käytättekö yksityistä vai julkista puolta?

25.4.2017

Viime aikoina




Yllä muutama kuva viikonlopulta, olin lauantaina Indiedays Blog Awardseissa.
^ Mekko: Gina Tricot

Viime aikoina on ärsyttänyt...
-  huonosti käyttäytyvät ihmiset  liikenteessä ja leffateattereissa
-  sääolosuhteet, jotka ajoittain muistuttavat marraskuun myrskyjä
-  univaje (itseaiheutettua)
uusi puuteri, joka hajosi meikkilaukkuun

Viime aikoina on ilahduttanut...
 ♥ lisääntyvä valon määrä
 ♥ ihanat kevätvaatteet kaupoissa ja hempeät värit
 ♥ ystävät ja läheiset, skypettelyt ja ääniviestit kaukana oleville
 ♥ isojen työllistäneiden projektien päättyminen töissä
 ♥ mansikoiden, herneiden ja mustikoiden ilmestyminen kaupan hyllyihin
 ♥ kivojen tapahtumien ja reissujen odottelu


Voi siis tämän listauksen perusteella sanoa, että viime aikoina on onneksi ilahduttanut enemmän kuin ärsyttänyt. ;)
Oikein mukavaa alkanutta viikkoa teille! <3



21.4.2017

Omatekemät öljyväritaulut

Tein uudenvuodenlupauksen, että alkaisin tekemään kotona muutakin kuin Netflixin katsomista tai siivoamista. Halusin löytää jonkun uuden harrastuksen, jotain mukavaa rauhallista puuhaa mitä voi tehdä kotona. Innostuinkin sitten alkuvuodesta piirtämään ja maalailemaan. Aloitin aluksi ihan lyijykynällä ja vesiväreillä, mutta jossain vaiheessa syttyikin inspis sitten öljyväreillä maalaamiseen. Ostin öljyvärit ja kolme samankokoista ja -mallista kanvaasia, ja ajatuksenani oli, että jos saan jotain kohtuullisen näköistä sähellettyä tauluille, niin ne voisi pistää seinälle vieri vieritysten.

Sain kuin sainkin nuo taulut valmiiksi tuossa reilu viikko sitten ja nyt ne ovat hempeinä väripilkkuina meidän ruokailutilan seinällä. Korkea vitivalkoinen seinä sai pienen katseenvangitsijan.






Yllättävän rentoa puuhaa tuo maalailu, suosittelen!! Mulle ainakin tämän semi-kiireisen kevään aikana ihana rentoutumistapa. Nyt ymmärrän niitä aikuisten värityskirjojen värittelijöitä, sehän on tosi hyvä tapa saada ajatuksia muualle ja hyvää vaihtelua ruudun tuijottamiseen.

Mitäs te olette mieltä?

- ja ei, älkää huoliko, en ole jättämässä päivätyötäni ja ryhtymässä taitelijaksi... :D
En siis loukkaannu jos ette kehu Picassoksi!

19.4.2017

Mökillä













Oli kyllä niin hyvä idea lähteä viettämään pääsiäislomaa mökille! Pääsin niin hyvin duunijutuista irti ja nautin kyllä ihan täysillä. Pääsiäislomalla tuli siis...
               - nukuttua joka yö vähintään 10 tuntia (luksusta)
               - syötyä ainakin 6 pääsiäismunaa
               - saunottua 3 kertaa
               - ulkoiltua yli 10 tuntia
               - herkuteltua joka päivä!

Meille mökille menemiseen kuuluu aina vahvasti ulkona oleminen ja metsässä samoilu. Me rakastetaan patikoida ja kierrellä metsässä tutkiskelemassa. Ollaan itseasiassa haaveiltu pienestä patikointireissusta Lappiin tai Norjaan. Sitä varten tässä aina vähän harjoitellaankin näillä muutaman tunnin samoiluilla, mutta vielä pitäisi treenata, että jaksaisi ihan isommille reissuille lähteä. Jos teillä on kokemusta vaellusreissuista, niin saa kertoa kokemuksia ja vinkkejä!

Urheilemisen vastapainoksi tuli myös sopivasti herkuteltua päivittäin. Herkuttelun kruunasi eilisen leffa, eli karkit ja popparit kainalossa istuin lumoutuneena katsomassa Beauty and the Beastia, joka oli ihana. Yleensä tälläset Disney-leffojen uudelleen toteuttaminen ei mulla nappaa, mutta tää oli ihan super hyvä, suosittelen!

Tämän järkevämpää tekstiä en valitettavasti tänään pysty tuottamaan, sillä tämä toinen työpäivä loman jälkeen verottaa nyt vähän liikaa aivokapasiteetistani.. Palaan taas pian uuden postauksen parissa! <3

12.4.2017

Nuoruuden työpaikkani



Heippa! Törmäsin yhdessä blogissa postaukseen, jossa kirjoittaja listasi nuoruutensa työpaikkoja ja niihin liittyviä kokemuksiaan. Ajattelin, että olisipa hauska idea toteuttaa tämä itsekin!

Ensimmäiset työni juontavat tuonne reilun kymmenen vuoden päähän, kun aloitin tekemään jotain pieniä projektiluontoisia hommia ja kesätöitä 14-vuotiaasta alkaen. Alaikäisenä töitä tehtiin oikeastaan omien hilujen kerryttämiseen, jotta olisi sitten rahaa ostaa karkkia, limuja ja shoppailla kavereiden kanssa H&M:ssä ja käydä leffoissa. Töitä alaikäisille ei ollut silloinkaan paljon tarjolla, silloin tehtiin sitä mitä sattui saamaan.

- Fleim-lehden toimitus. Työskentelin hetken harjoittelussa "Fleim"-nuortenlehden toimituksessa. Kyseinen lehti on jo kuopattu, mutta siihen aikaan Fleim oli uskonnollinen lehti sekä verkkomedia rippikoululaisille. Mulla on jäänyt tästä harjoittelusta niin lämpimät fiilikset. Toimituksen väki oli huomioonottavaa ja opettavaista, ja sain todella itsenäisesti tehdä juttuja, esimerkiksi elokuva- ja levyarvosteluita ja kirjoittaa riparilaisten kokemuksia leireistään. Tykkäsin myös siitä, että vaikka lehden tarkoitus olikin kristillinen, ei uskontoa mitenkään tuputettu kenenkään kurkusta alas.

- Taloustutkimus. Työskentelin Taloustutkimuksessa hetken aikaa puhelinhaastattelijana. Tiedättekin ehkä, mutta Taloustutkimus on siis iso markkinatutkimusyritys, jossa tutkimushaastattelijat haastattelevat ihmisiä esimerkiksi juomatottumuksista, lomakokemuksista ja poliittisista näkemyksistä. Itselleni työ ei ollut mielekästä. Palkka maksettiin ainoastaan provisio-perusteisesti, eli toteutuneista haastatteluista, joten voittekin arvata palkan olleen aivan surkea. Teini-ikäisenä nautin kuitenkin siitä, että sain mennä töihin koska halusin ja jättää vaikka menemättä kun työaikoja ei ollut. Palkka ja työolosuhteet olivat kuitenkin todella huonot, mutta tuolloin ei tarjolla ollut muuta, joten siellä istuin niin pitkään kun löysin toisen työn.



- YLE Uutiset. Työskentely YLE:llä oli ehdottomasti nuoruuteni lempityökokemus!!! YLE haki kesätöihin nuoria, jotka pääsivät työskentelemään eri osastoille. Tähän kesätyöpaikkaan haki yli 4000 (!!!!) nuorta ja noin 40 valittiin. Olin todella onnellinen saadessani paikan, jota niin moni havitteli ja jonka hakemukseen panostin paljon. Työssäni tein pieniä juttuja YLE:n Uutisille, esimerkiksi saatoin kirjoittaa Helsingin parhaista second hand-kaupoista tai tehdä galluppeja ja haastatella ihmisiä. Osallistuimme myös Summerin tekemiseen, jonka ehkä tiedättekin, eli kesäisin tuleva ohjelma nuorille YLE:ltä. Tämä YLE-kesä oli ehdottomasti paras kesä teini-iässäni.

- Puhelinmyynti. Noh, tarvitseeko tätä enempää avata... :D Muuta ei ollut tarjolla, ja ikä ei vielä riittänyt kaupan kassalle, niin sitähän mentiin sitten kauppaamaan puhelinliittymiä ihmisiä häiriköimällä. Palkka oli surkea, työ todella tylsää ja asiakkaiden haistatteluita sai kuulla harva se päivä. :D Joillekin puhelinmyynti sopii, mutta itselleni se oli melkeimpä kidutusta.

- Kaupan kassa. Olin 18-vuotta täytettyäni töissä Alepan ja Prisman kassoilla. Näistä töistä mulla on jäänyt ihan hyvät fiilikset. Olihan työ välillä puuduttavaa, mutta palkkaus oli mielestäni reilua (varsinkin puhelinmyynnin jälkeen) ja pystyin päättämään työvuoroistani melko vapaasti. Prismassa asiakkaat olivat pääosin mukavia, mutta Alepassa sai silloin tällöin aikamoista kohtelua, haukkumista ja uhkailua osakseen. Mua jotenkin ihan säälittää miettiä välillä ne hetket, kun joku keski-ikäinen juoppo alkoi huutamaan 18-vuotiaalle pelokkaalle kassatytölle kun tietty tupakkamerkki oli kaupasta loppu. Työssä opin kyllä itsevarmemmaksi ja pitämään puoliani. Huomaan, että noiden kokemuksien jälkeen olen intohimoinen (varsinkin nuorten) kaupan kassojen puolustaja! Olen aina kassoille extraystävällinen ja jos joku asiakas alkaa nuoremmalle myyjälle raivoamaan, oma kynnykseni näpäyttää takaisin on erittäin pieni.



Näiden töiden lisäksi olen ollut töissä rakennusfirmassa, liitossa, asianajotoimistossa, kahdessa järjestössä, lakifirmassa, kaupungilla... Onhan niitä töitä tässä vuosien varrella kertynyt, vaikka valmistumisen jälkeistä varsinaista oman alan työuraa mulla on vasta noin puolitoista vuotta takana. Perinteiset nuorten Mäkkäri- ja siivojaduunit jäivät puuttumaan, mutta niitäkin olisin ollut valmis tekemään kun kovasti halusin jo nuorena hommia tehdä.

Olipa hauskaa katsoa taaksepäin omassa työhistoriassa! Mitä töitä te olette tehneet nuorina? :)

11.4.2017

Melko poikki






Moikka! Mulle laittoi eilen eräs ihana lukija Snapchatissa (@kissesvilma) viestin, että onko kaikki ihan ok, kun rivien välistä on ollut luettavissa pientä väsymystä ja stressiä. Kiitos tälle ihanalle huolenpidostasi, jos luet tätä <3

Kaikki on kyllä ihan hyvin, mutta on totta, että oon viimeisen parin viikon aikana ollut melko poikki. Työni on tällä hetkellä aika kuormittavaa ja niinkuin olen täällä sanonutkin, on ylityötunteja tullut viime aikoina aika reippaasti. Asiaa helpottaa kyllä se, että tiedostan tämän olevan vain vaihe, kiireinen kevät, johon olin kyllä varautunut. Tätä kiireisempää sesonkia kestää vielä ainakin tämän huhtikuun loppuun, ellei toukokuunkin. Täytyy pitää omasta jaksamisesta huolta sitten hyvillä yöunilla, ruualla ja liikunnalla, itse oon ainakin huomannut näiden auttavan hurjasti! :)

Olin haaveillut, että olisin voinut pitää tämän tai ensi viikon vapaata, kun vapaapäiviä olisi kivasti käytettävissä. Valitettavasti hommat ei ihan niin paljon anna periksi, mutta aion pitää torstain nyt vapaata, ja siitähän tulee sitten ihan kiva viiden päivän putki to-ma, kun pääsiäinen on tässä viikonvaihteessa. Aion lähteä mökille, nähdä kavereita ja nukkua!!

Pienet lomat silloin tällöin tekevät kyllä tällaiselle arkiviikkoa puurtavalle erittäin hyvää. Tuntuu, että jos tekee liikaa työtä, omat työasiat saavat ihan kummalliset mittasuhteet ja välillä musta tuntuu, että perjantaisin pyörin töissä ihan ylikierroksilla ja suurin piirtein hiki päässä kirjoitan sähköposteja... Viikonloput ja lomat muistuttavat mua aina siitä, kuinka vähän merkityksellistä työni kuitenkin on - maailma ei räjähdä ja kukaan ei kuole jos jokin pieni asia unohtuu. Mua välillä maanantai-aamuisin ihan naurattaa töissä, kun mietin kuinka olen viime viikolla luullut olevani suurin piirtein jokin presidentin ylin neuvonantaja :DDD

Nyt enää siis pari päivää ja sitten loman viettoon :) Mitä pääsiäissuunnitelmia teillä on?

7.4.2017

Koirakuumeesta

Ensinnäkin: kiitos supersupersuper paljon kommenteista edelliseen postaukseen!! En voi painottaa tätä tarpeeksi kuinka mua ilahdutti kuulla teistä! Tuli ihan sellainen olo, että vau, tälläsiä tyyppejä siellä mun höpöjä lukee. Fiksuja, mielenkiintoisia, onnellisia, määrätietoisia, uteliaita ja ystävällisiä tyyppejä. Vielä siellä odottaa parit kommentit vastausta, lupaan vastata niihin mahdollisimman pian. Kiitos vielä teille! <3

Tämän päivän aiheeseen, eli koirakuumeeseen. Tämä aihe lähti oikeastaan siitä, että huomasin edellisen postauksen kommenteistanne, kuinka monella teistä oli koira ja koin suuren haikeuden piston sydämessäni! :D

Mä olen potenut koirakuumetta jo monta vuotta. En ole muuten kovin eläinrakas mutta rakkaus koiriin on syttynyt jo pienenä, kun lapsuudessani ja teini-iässä perheessämme oli koira. Koiramme Kassu oli rodultaan walesinspringerspanieli ja Juusolla puolestaan on ollut cockerspanieli Ned.


Olemmekin tässä Juuson kanssa välillä vakavasti ja välillä puolivakavasti miettineet koiran hankkimista. Asiassa on kuitenkin niin monta seikkaa, mitä täytyy ottaa huomioon. Tärkein on varmaan se, että onko oma elämäntilanne sellainen mihin koira sopisi. Onko asunto sellainen, että sinne voi koiran ottaa ja siellä koira myös viihtyisi, riittähän aika koiralle, onko allergioita, onko aamun vesisade-lenkkeilyt ongelma jne...

Monet asiat kyllä puoltavat sitä, että uskoisin meidän olevan hyviä koiran omistajia. Ensinnäkin meillä molemmilla on vuosien kokemus koirista. Toiseksi, olemme ulkoiluihmisiä eli nautimme ulkona olosta, lenkkeilystä ja kävelyistä metsässä ja rannalla. Eli tuulihousut ja ulkoilutakit löytyvät ja metsässä samoilu on ihanaa :D Kolmanneksi, pidän todella tärkeänä sitä, että tarvittaessa hoitoapua löytyisi ja matkalle lähtiessä koiralle löytyisi varmasti kiva paikka. Meidän molempien perheet ja läheiset ovat koirarakkaita ja heillähän on kokemusta koirista. Veikkaan, että ainakin siskoni ottaisi koiran erittäin iloisesti hoitoon ihan muutenkin vain välillä :D Neljänneksi, asuntoomme voi ottaa koiran ja taloudellinen tilannekin alkaa olla jo sellainen, että äkilliset lääkärikulut ja hankinnat eivät olisi totaalinen katasrofi kukkarolle.

Tämä on kuitenkin sellainen päätös, mitä tällaisina överi-rationaalisina ihmisinä emme voi tehdä noin vain. Vaikka mitään ympärikellon työpäiviä emme teekään, saattaa molemmilla silloin tällöin venähtää työpäivät aika pitkiksi. Mä olen hössöttäjä ja miettisin stressaten, että miten se koira siellä pärjää. Nythän voin hyvällä omatunnolla tehdä tarvittaessa ylitöitä, kun tiedän, ettei siellä kukaan pieni mua odota. Toinen juttu on se, että olemme myös miettineet, jos sitä lähtisi vielä jossain vaiheessa ulkomaille töihin tai opiskelemaan. Kyllähän sen koiran sinnekin saa, mutta hankala arvioida olisiko se kohde sitten koiraystävällinen ja hankaloittaisiko se kovasti esim asunnon saamista. Vaikka jäisimme Suomeen, tämä nykyinen asuntomme ei ole sellainen minne välttämättä haluaisin koiran ottaa. Kyse ei ole tilasta, vaan siitä, että asumme ihan keskustan ytimessä, mikä ei mielestäni ole hirveän mukava koiralle. Toisaalta, meillä on tuossa puisto ja koirapuisto korttelin päässä ja omasta vaivannäöstähän se lenkeille lähtö olisi kiinni, mutta tämä on silti asia, jota mietimme.


Monet ovat sanoneet, että kyllä ne asiat siitä lutviutuvat, ostakaa se koira nyt vaan. Mutta itse en jotenkaan pysty tehdä tällaista päätöstä noin vaan. En pysty ajatella niin, että nyt hankitaan joku eläin pyörimään tänne jalkoihin, vaan kyse on perheenjäsenestä ja isosta sitoutumuksesta. Siitä, että on vastuussa jostain muustakin kuin itsestään. <3

Koira on niin ihana ajatus ja se on varmasti joku päivä meille vielä ajankohtainen. Tätä täytyy kuitenkin vielä vähän miettiä, koska kiirettähän tässä ei ole. Muuta kuin tämä vuosi vuodelta pahentuva koirakuume :D Ja ainiin, rotu josta olemme kiinnostuneita on kuvissakin näkyvä ihana kultainen noutaja. Tämä on sellainen rotu, jota olen rakastanut pienestä asti, joka on kiltti ja ihmisläheinen, ja erittäin suloinen niin pentuna kuin koiravaarinakin.

Te lukijat, joilla on koira!! Voisitteko kertoa hieman koiranne hankinnasta, miten koira sopii elämäntilanteeseenne, mikä rotu teillä on, mitä iloa ja vaivaa koira on tuonut mukanaan...?! <3

Someday... <3
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...