17.11.2017

Mikä sulle on työssä tärkeää?

Oon täällä varmaan muutamaankin otteeseen ilmaissut, että työ ja ura on mulle tärkeitä asioita. Mutta mikä siinä työssä on tärkeää? Mikä tekee hyvän työpaikan?
 
Kun vaihdoin työpaikkaani tuossa muutama viikko takaperin, oli nämä kysymyksiä, mitkä esitettiin mulle haastattelussa. Haastattelutilanteessa ei tietenkään pysty aina antamaan sitä pitkään ja hartaasti mietittyä vastausta, mutta nyt oon miettinyt tätä kysymystä paremmin.
 
 
Miksi työ on toisille tärkeämpää kuin toisille? Jollekin työ on koko elämäntehtävä ja jollekin se on vain se pakkopulla, jota nyt täytyy tehdä saadakseen rahaa. Kumpikaan ei varmaankaan ole hyvä vaihtoehto. Jos työ on elämäsi ainoa tarkoitus, on se paljon pois kaikesta muusta. Ja jos työ on sulle vain vastenmielistä pakollista puurtamista, on aika surullista, että niin osa elämästäsi menee tehden jotain epämieluista.
 
Seuraavaksi listaan asioita, mitä voidaan pitää tärkeinä tekijöinä työssä ja työpaikassa. Jos saisit valita näistä kaikista vain 3 vaihtoehtoa, mitkä ottaisit? Mitä priorisoit? Alla myös mun vastaukseni.
 
a) hyvät työajat (työ- ja vapaa-ajan suhde kunnossa, riittävästi aikaa muulle elämälle)
b) etenemismahdollisuudet (organisaation sisällä)
c) palkka
d) nimike (hyvä/hieno nimike)
e) työn merkityksellisyys ja vaikuttavuus (esim. toisiin ihmisiin ja yhteiskuntaan, yhteiseen hyvään)
f) hyvä pomo
g) työn haastavuus (uusien asioiden oppiminen, oma kehitys)
h) hyvä työympäristö, toimivat työvälineet
i) hyvämaineinen ja menestynyt työantaja (esim. yritys tai muu organisaatio)
j) hyvä työporukka ja ilmapiiri
 
Voisin sanoa, että kaikkien näiden kohtien (a-j) toteutuessa kyseessä olisi aikalailla täydellinen työpaikka. On tosi haastavaa valita noista yllä mainituista vain 3, mutta omat valintani ovat: g) työn haastavuus, e) työn merkityksellisyys ja vaikuttavuus ja a) hyvät työajat. Toki hienoahan on, jos on hyvä pomo ja hyvä palkka, mutta itselleni kaikkein tärkeintä on, että pidän itse siitä työstä jota teen ja ettei se kuitenkaan vie koko elämääni. Omalla alallani olisi mahdollisuus kyllä tehdä hommia kellon ympäri isolla palkalla. Sitä polkua en ole kuitenkaan valinnut.
 
Toivon, että saataisiin (taas kerran<3) hyvää keskustelua aikaan tonne kommenttiboksin puolelle. Mitkä kolme tekijää te valitsette tärkeimmiksi hyvän työpaikan suhteen, ja miksi?
 
Instagram ja Snapchat: kissesvilma

15.11.2017

Ei mennyt taas ihan putkeen...

Mä rakastan suunnittelua ja etukäteen miettimistä. Se on kuitenkin vähän huono siitä, että sitten kun ne suunnitelmat ei ihan mee suunnitellun mukaisesti, niin koen sen mun luonteella helposti aika ikäväksi ja ahdistavaksi. :D No, tämä päivä oli yksi hyvä esimerkki taas siitä, kuinka kaunis ajatus ei välttämättä vastaa ihan sitä todellisuutta.
Suunnitelma: Herää ajoissa virkeänä töihin, nauti kattava aamupala uutisia lukien kotona.
Todellisuus: Herään 45 minuuttia myöhässä aivan rättipoikki räjähtäneenä. Meikkaan hutaisten ja nappaan hätäisesti voidellut leivänkannikat mukaan töihin aamupalaksi.
Suunnitelma: Kävele töihin energisesti reippaillen ja hyvää musaa kuunnellen.
Todellisuus: "Energiasta" ei ole tietoakaan kun laahustan tihkusateessa töihin. Kuulokkeista on loppunut virta, joten saan hyvän musan sijasta kuunnella autoja ja tööttäilyjä.
Suunnitelma: Palaveriin heti aamusta istumaan ja ideoimaan!
Todellisuus: Menen kokoushuoneeseeen innokkaasti istumaan tunnin etuajassa. No, takaisin työpisteelle ja muita hommia tunnin ajan.
Päivään mahtui myös teknologian pettämistä, unohtuneet eväät ja huono lounas, jalan iskeminen pöydän kulmaan, unohteluja, sähköpostitulvaa ja päänsärkyä. Onneksi en ollut työporukan ainoa "huonopäiväläinen", joten saatiin kyllä porukassa monet naurut kömmähdyksille. Usein pystyn välttämään monet mokat hyvällä suunnittelulla, mutta välillä sitä on ihan hyvä muistuttaa itseään, ettei kaikkea voi ennustaa. Eikä pieniin unohteluihin ja huolimattomuuteen kuole.


Muutes, seuraavaksi ilmoitusluontoinen juttu. Perustin nimittäin blogilleni viimein Facebook-sivut! Tätä ollaan vinkkailtu mulle jo varmaan yli vuoden ajan, mutta en ole saanut sitä aikaiseksi. Jotenkin olen aina kokenut, että ne a) ei ketään kiinnostaisi ja b) ei kukaan blogeja Facebookin kautta lue. Mutta kuulemma, toisin kuin luulin, monet lukevat blogeja Facebookin ja Instagramin kautta, ja yhä harvempi tilaa blogeja bloggerin tai googlen kautta.

Blogini fb-sivuille pääset tästä. Olisi ihana nähdä teitä siellä <3 Sivun ideana on, että siellä on helppo ilmoittaa uudesta postauksesta ja järjestää esimerkiksi arvontoja. Toivon myös, että sen kautta olisi myös helppo pistää mulle halutessaan kommentteja ja yksityisviestiä, joihin pystyn reagoida nopeammin. Teidän kanssa kommunikointi on yksi bloggaamisen parhaita juttuja, ja olisikin kiva, jos nää fb-sivut toisivat siihen ihan uudenlaisia keinoja.
Mukavaa iltaa kaikille <3

Instagram & Snapchat: kissesvilma
Sähköposti: kissesvilma@gmail.com

10.11.2017

BDAY




Helou ihanat! Mulla oli eilen aika mainio päivä, nimittäin Juuso tuli Suomeen ja mulla oli syntymäpäivä. Sain ihania lahjoja ja kasan vaaleanpunaisia ilmapalloja sekä illalla sushia. Aika jees <3
 
Kyllä jokainen syntymäpäivä tekee aina iloiseksi ja kiitolliseksi siitä, millainen poikaystävä, perhe ja ystävät mulla on. Elämässä on paljon tärkeitä asioita, mutta kyllä onnelliset ihmissuhteet ovat niistä tärkeimmät. Mikään onnistuminen elämässä ei tunnu niin hyvältä jos ei ole läheisiä jonka kanssa ne jakaa!
 
Täytin tosiaan eilen 26 vuotta. Onhan se tietenkin aika hullua ajatella, että olin lukion ensimmäisellä 10 vuotta sitten ja valmistuin ylioppilaaksi 8 vuotta sitten. Paljon hienoa on tähän väliin kuitenkin mahtunut. Olen opiskellut kahdessa yliopistossa, valmistunut, tehnyt töitä, matkustellut, muuttanut useita kertoja ja ennen kaikkea kasvanut (melkein) aikuiseksi. Muistan, että joskus lapsena ajattelin, että 25-vuotiaana sitä on varmaan jo omakotitalo, iso auto, perhe ja lapsia. :D Aika kaukana näistä kaikista vielä ollaan, mutta oon kyllä todella onnellinen ja ylpeä siitä, mitä tähän asti oon saavuttanut. Välillä sitä on hyvä mennä mielessään muutama vuosi taaksepäin ja huomata, kuinka pitkälle on tullut.
 
Ihanaa viikonloppua kaikille! <3 

7.11.2017

Murhamysteerit: Bodomjärven murhat v. 1960

Tänään ollaan taas kerran suomalaisen tapauksen parissa. Edellisiä murhamysteereitä voit lukea aina murhamysteerit-tunnisteella.

Tämä kummallinen ja surullisen mielenkiintoinen keissi on yksi Suomen kuuluisimmista ja saanut laajaa huomiota kansainvälisestikin. Kyseessä on tietenkin Bodomjärven murhat.


Kesäkuussa 1960 neljä nuorta lähtivät telttaretkelle Espoon Bodomjärven rannalle. Nuoret olivat 15-vuotiaat ammattikouluoppilaat Irmeli Björklund ja Anja Mäki sekä 18-vuotiaat valimo-opiskelijat Seppo Boisman ja Nils Gustafsson, jotka ajoivat Bodomin rannalle poikien moottoripyörillä lauantaina 4.6.1960. Nuoret viettivät iltaa ja kävivät yön pikkutunneilla nukkumaan.
 
Myöhemmin aamuyöstä tuntematon murhaaja iski nuorten kimppuun. Murhaaja iski kaikkia neljää uhria päähän kohdistuneilla tylpän esineen iskuilla uhrien nukkuessa. Lisäksi 15-vuotiasta Irmeliä ja 18-vuotiasta Seppoa puukotettiin, Irmeliä jopa yli kymmenen kertaa. Irmeli, Anja ja Seppo menehtyivät kaikki kallonmurtumiin ja aivon ruhjevammoihin heti tapahtumapaikalla.
 
Sunnuntaina aamupäivällä uhrit ja heidän romahtanut telttansa löydettiin järven rannalta. Huomattiin heti, että kolme uhria olivat kuolleet mutta neljäs nuori, Nils, oli puolitajuttomana ja pahoin hakattuna vielä hengissä. Nils vietiin sairaalaan ja hänelle diagnosoitiin useita murtumia päähän, ja häntä oli ilmeisesti lyöty kivellä leukaan ja takaraivoon. Nils oli useita viikkoja sairaalassa, mutta toipui.
 
 ^ Siniselle ympyröitynä murhapaikka kartalla.
Nils sairaalasta kotiuduttuaan.
 
Tutkinnat:
Tutkinnat aloitettiin välittömästi. Mielenkiintoisia aspekteja huomattiin heti tutkimuksien alussa. Murha-asetta (eli kiveä tai muuta tylppää esinettä) ei löydetty tapahtumapaikalta. Uhreilta katosi myös useita tavaroita, kuten lompakot ja vaatteita. Nilsin kengät löytyivät n. 500m päästä kivenkolosta ja esimerkiksi Sepon nahkatakkia ei ikinä löydetty.

Poliisin mielenkiinto kohdentui ilmiselvästi joukon ainoaan eloonjääneeseen: Nilsiin. Nils ei kuitenkaan muistanut mitään nukkumaanmenonsa jälkeen. Poliisi alkoi haastatella muita silminnäkijöitä, ja varteenotettavin niistä oli 14-vuotias onkijapoika, jonka mukaan teltan lähettyvillä oli liikkunut vaaleapuseroinen vaalea mies. Muut silminnäkijöiden havainnot vastasivat tätä vaaleapuseroista miestä.

Kun aikaa oli kulunut pari kuukautta eikä tekijää löytynyt, poliisi pyrki käyttämään myös muita metodeja tapauksen selvittämiseksi. Nils sekä havainnon tehnyt onkijapoika hypnotisoitiin muutaman kerran vuosien aikana. Hypnoosimetodia käytettäessä ei saatu aikaan läpimurtoa, mutta Nils onnistui muistamaan jotain murhayöstä. Hypnoosissa hän kuvasi tuntemattoman miehen, joka leikkasi heidän telttaansa reiän ja hakkasi heitä rautaputkella ja puukolla.

Valitettavasti kuitenkin vihjeet ja todisteet loppuivat tähän. Tutkinnat pistettiin jäihin 60-luvulla, mutta ne avattiin uudestaan vuonna 2004, kun poliisi yllättäen pidätti ainoan eloonjääneen, Nils Gustafssonin uusien todisteiden valossa.

 
Teoriat:
Käytännössä tässä tapauksessa oli kaksi teoriaa: joko teot oli tehnyt porukan ulkopuolinen henkilö tai porukan ainoa eloonjäänyt, Nils. Kansan keskuudessa onkin ollut kahtiajakoisuutta: osa, joka vannoo Nilsin syyttömyyteen ja osa syyllisyyteen.
Olen lukenut aivan älyttömästi materiaalia vuoden 2004 liittyneeseen tutkintaan, joka kohdistui Nilsiin. Oma mielenkiintoni on kohdistunut etenkin murhapaikkaan eli telttaan ja ruumiiden asentoihin sekä Nilsin vammoihin. Tutkinnoissa havaittiin, että murhat ovat edenneet niin, että tekijä on ensiksi katkaissut teltan narut, jolloin teltta romahti. Teltan päädystä löydettiin muutamia pitkiä viiltoja, jotka muodostavat suuren aukon teltan kankaaseen - eli kohdan, josta tekijä pääsi telttaan sisään. Teltan pinnoilta löytyneet verijäljet olivat syntyneet vasta teltan viiltojen jälkeen. Sepon ja Anjan verta löytyi niin teltan ulko- kuin sisäpuoleltakin ja Irmelin verta löytyi teltan sisäpinnalta, mikä ei vastaa hänen ruumiinsa löytöpaikkaa. Irmeli löytyi teltan ulkopuolelta alavartalo paljaana, ja Nils hänen päältään, joten voidaan päätellä, että tekijä on murhan jälkeen siirtänyt Irmelin ulos teltasta, raahannut Nilsin ensiksi rantaan (paikalta löytyi raahausjälkiä) ja siirtänyt hänet sitten osittain Irmelin päälle.



Nilsin osallisuutta käsiteltiin vuonna 2005 oikeudenkäynnissä. Syyttäjän mukaan Nilsillä oli tullut riitaa Sepon kanssa ja sen jälkeen Irmelin kanssa, jota Nils oli yrittänyt lähestyä. Nils oli tämän jälkeen raivostunut, ja tappanut ystävänsä. Hän oli lavastanut teon jonkun ulkopuolisen tekemäksi pahoinpitelemällä myös itse itsensä. Tätä teoriaa tuki syyttäjän mielestä se, että Irmeli oli kaikkein agressiivisimmin tapettu ja riisuttu, ja Nils löytyi itse tämän päältä.
Nilsin mukaan hän on syytön, eikä muista yön tapahtumista mitään. Luonnetesteissä ei löydetty mitään agressiivisuuteen viittaavaa. On epäuskottavaa, että Nils olisi pystynyt pahoinpidellä itsensä niin huonoon kuntoon JA hävittää niin huomaamattomasti murha-aseen. Oikeudenkäyntimateriaali oli todella laaja ja se käsitti kaiken todistuksista verijälkiin, ja oikeussaliin pystytettiin havainnollistamiseksi jopa se samainen nuorten käyttämä teltta. (kuva yllä) Käräjäoikeus hylkäsi syytteet Nilsiä kohtaan lokakuussa 2005, sillä mikään todisteista ei osoittanut, että Nils olisi syyllinen tekoon.


Epäillyt:
Epäiltyjä Nilsin lisäksi oli 1960-luvun tutkimuksissa useita. Eräs epäillyistä oli parikymppinen laitosmies, joka useista omaisuus- ja väkivaltarikoksista tuomittuna tunnusti vankilassa 60-luvun lopulla Bodomjärven murhat. Poliisi kuulusteli häntä, mutta laitosmiehen tunnustusta ei voitu pitää uskottavana. Mies oli nimittäin psykopaatti ja patologinen valehtelija.
Yksi murhien epäillystä jo vuosikymmenien ajan on ollut espoolaisena "kioskimiehenä" tunnettu mies. Mies tunnettiin siitä, että hän piti lähellä murhapaikkaa kioskia, oli agressiivinen ja vihasi lähelle tulevia telttailija-nuoria. Mies kuoli hukuttautumalla vuonna 1969 Bodomjärveen juuri sille rannalle, missä surmatut nuoret olivat telttailleet. Ennen hukuttautumistaan hänen on kerrottu tunnustaneen murhat ainakin kolmelle henkilölle, joiden kertomuksia poliisi ei kuitenkaan ottanut tosissaan. Miehen vaimo kertoi ennen kuolemaansa, että tiesi miehensä tehneen sen, muttei uskaltanut itse kertoa asiasta poliisille, sillä mies oli uhannut tappaa hänet. Useiden löytämieni keskustelujen mukaan useat 60-luvulla Espoossa asuneet ihmiset tietävät tasan tarkkaan, että tämä mies oli murhaaja.

Pahoittelut, että tästä tuli näin superpitkä postaus! Tää on mun mielestä yksi Suomen kiinnostavimmista tapauksista ja kirjoittaminen vei mennessään. Mitä ajatuksia tää tapaus herättää teissä? Kenet uskotte olevan syyllinen?

Lähde, lähde, lähde,
Kuvalähteet, kuvalähteet

3.11.2017

Perjantaihöpötyksiä


 

Mä olin ihan älyttömän liikuttunut teidän ihanista kommenteista ja onnitteluista viime postaukseen, SUURKIITOS teille <3 On aivan upeaa, jos osaa aidosti iloita toisen puolesta ja jaksaa jopa anonyymisti tulla kommentoimaan ystävällisiä asioita. Te olette vilpittömiä, ihania ihmisiä. :)
 
Tosiaan mulla alkoi nyt keskiviikkona uusi työ ja oon ollut siitä innoissani. Mut otettiin vastaan todella lämpimästi ja mulle tuli sellainen olo, että työpaikalla oltiin oikeasti tosi iloisia, että olen aloittanut siellä. Tiedän, että on mennyt vasta pari päivää, mutta heti alusta alkaen mulle tuli sellainen olo, että tää on juuri oikea paikka mulle just nyt.
 
Toki töiden jälkeen on ollut melkoista väsymystä ilmassa, sillä vaikken oo pitkiä päiviä tehnytkään, niin joka päivä on tullut niin valtavasti (ja pelkästään) uutta, että uni on kyllä maistunut illalla. Viikonloppu tulee siinä mielessä hyvään saumaan.. Voisin muuten vinkata, että jos mahdollista, niin kannattaa uuden työn aloittaminen ajoittaa keskelle viikkoa, ettei se ensimmäinen viikko ole ns. kokonainen viikko, vaan vähän kevyempi aloitus!
 
Multa kysyttiin viime postauksessa, että miksi lakimiehen työ ei enää nappaa. Tosissaan niin kuin kirjoitinkin, tämä nykyinen duunini ei ole juristin pesti. Olen työskennellyt juristina niin yksityisellä kuin julkisella puolella, ja tulin siihen tulokseen, että lakimiehen työ ei pitkällä tähtäimellä ole minua varten - ehkä vielä joskus, mutta ei nyt. Lakimiehen työ on useimmiten todella pikkutarkkaa viilaamista, ongelmien selvittelyä, riitelyä, tulkitsemista, yksityiskohtia... Kaikki sellaisia asioita mitä osaan kyllä, mutten ole näissä asioissa todellakaan vahvimmillani. Kaikissa ammatti- ja työtapatesteissä sekä esimiesteni mukaan sovellun enemmänkin työhön, missä vaaditaan suunnittelua, kehittämistä ja isompien kokonaisuuksien hahmottamista. Olen tarpeen tullen todella tarkka, mutta en varsinaisesti siis nauti detailien viilaamisesta. Tämä nykyinen työ sisältää paljolti juridista asiantuntijatyötä, mutta myös mahdollisuuksia niin itsensä kuin organisaatiolliseen kehittämiseen, suunnitteluun ja uuden luomiseen. En tiedä saatteko ajatuksestani kiinni tai kiinnostaako suurinta osaa teitä tälläinen pohdinta lainkaan, mutta näitä ajatuksia on mulla nyt mielen päällä..
 
Mitäs teillä on viikonloppusuunnitelmissa? Mulla on rentoutumista (!!) ja kavereiden sekä perheen näkemistä. Nyt päästän teidät mun höpötyksistä ja toivotan oikein ihanaa viikonloppua <3

31.10.2017

Uusia tuulia...


Vaikka työ ja ura ovat mulle tärkeitä asioita, en ole puhunut niistä kovinkaan paljon täällä blogissa. Mulle on ollut tärkeää pitää edes jotkut asiat yksityisinä, enkä ole nähnyt järkeväksi paljastaa työpaikkaani tai siihen liittyviä tietoja julkisesti. Nyt kuitenkin tuli sellainen olo, että haluan tästä kirjoittaa - jaanhan teille kuitenkin paljon pienempiäkin asioita elämästäni. 

Valmistuttuani joulukuussa 2015 aloitin vuoden alussa työskentelemään keskikokoisessa lakiasiaintoimistossa juristina. Työ oli kyllä kiinnostavaa, mutta uuvuttavaa, ja aloitinkin myöhemmin keväällä työt Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysvirastossa. Olen työskennellyt Sotella aikaisemminkin ja olen aina ollut todella kiinnostunut terveydenhuollosta ja miltein kaikesta lääketieteeseen liittyvästä. Työ on ollut minulle alusta asti todella mieluisaa ja rakas, ja olen kokenut tekeväni merkityksellistä työtä. Kuitenkin, nyt reilun 1,5 vuoden työsuhteen jälkeen, viime perjantaina, sanoin heipat tälle työpaikalle ja ihanalle työporukalle.

Huomenna 1.11 aloitan uusien haasteiden parissa valtion leivissä. Olen tästä työmahdollisuudesta todella innoissani, sillä pääsen tässä tehtävässä etenemään urallani haluamaani suuntaan. Tutusta ja turvallisesta on aina vaikea lähteä, varsinkin kun jääminen olisi ollut työnantajan puolelta toivottua eikä sekään ollenkaan huono vaihtoehto. Koen kuitenkin, että välillä elämässä täytyy uskaltaa hypätä ja uskoa siihen, että osaa tehdä itselleen oikeat ratkaisut. 

Joka tapauksessa viime perjantai oli todella haikea päivä kun suljin viimeistä kertaa työpaikan oven ja lähdin kotia kohti kukat, shamppanja ja lahjat mukanani. <3 Harmi, että työkavereita ei saa uuteen paikkaan mukaan.. Tämä huomenna alkava työni on kuitenkin mieletön mahdollisuus ja askel oikeaan suuntaan. Tämä tuleva työni on astetta haastavampi ja hieman erilainen kuin entinen työni. Se ei nimittäin ole juristin, vaan asiantuntijan tehtävä. Tämän päätöksen olen tehnyt jo aikoja sitten: en halua toimia enää pelkkänä juristina. En aio työskennellä lakipuolella loppuelämääni.  Toki tulevassa työssäni tulee juridiikka olemaan isona osana työtä, mutta nimike ja tehtävänkuva antavat paljon laajemmat mahdollisuudet myös muuhun asiantuntijatyöhön, kehittämiseen ja suunnitteluun. Niin kuin tuossa yllä sanoin, tämä työ vie mut lähemmäs niitä työ- ja kehittymishaaveita, mitä mulla on jo hetken ollut. 

Mä tiedän, että tästä kirjoituksesta tuli hieman sekava, mutta niin on kuulkaa aika sekavat fiiliksetkin!! Teki kyllä hyvää tulla kirjoittamaan tästä ennen huomista, on tässä aika jännät paikat.. Eli sellaisia uutisia, wish me luck! <3

24.10.2017

Murhamysteerit: Lapsimissi JonBenét Ramsey


Heippa ihanat! Nyt pääsen taas sormet sauhuten kirjoittelemaan teille murhamysteeristä. Tämä mysteeri on lähtöisin Jenkeistä, ja saanut omituisuutensa takia paljon huomiota kansainvälisestikin. Ootko itse kuullut tästä keissistä?
Kyseessä on siis ratkaisematon 6-vuotiaana kuolleen JonBenet Ramseyn murha.

JonBenet Patricia Ramsey syntyi elokuussa vuonna 1990 Atlantassa ja muutti 1-vuotiaana perheensä kanssa Coloradoon. JonBenetin perheeseen kuului isä, äiti, 9-vuotias isoveli Burke ja vanhempi velipuoli John. JonBenetin äiti Patsy Ramsey ja hänen siskonsa olivat nuoruudessaan missejä ja tunnettuja kauneuskilpailuihin osallistujia. Patsy vei tyttöään JonBenettiä jo 5-vuotiaasta lähtien lasten kauneuskilpailuihin ympäri Amerikkaa eri osavaltioihin. JonBenet voitti useita kilpailuja (mm. ’America’s Royal Miss’, ’Little Miss Colorado’, ’Little Miss Sunburst’) ja saavutti jonkinlaista tunnettavuutta lapsimissipiireissä. (hyh, lasten missikilpailut saa mut ihan pahoinvoivaksi..)

Tapaninpäivänä 26.12.1996 äiti Patsy huomasi tyttärensä kadonneen. Hän tutki koko perheen asunnon läpikotaisin ja löysi pitkän lunnaskirjeen, jossa kiristettiin perheeltä 118 000 dollaria saadakseen tyttärensä takaisin. Patsy soitti poliisille ja kutsui perheen ystävät ja suvun paikalle. Poliisit tutkivat koko talon ja ympäristön useiden tuntien ajan ja ilmoittivat JonBenetin kadonneeksi. Samana iltapäivänä, 8 tuntia katoamisilmoituksen jälkeen, isä John Ramsey löysi tyttärensä JonBenetin ruumiin talon viinikellarista  huovalla peitettynä. Poliisit hakivat ruumiin pois tutkimuksia varten, joiden mukaan JonBenet kuoli päähän kohdistuneen trauman ja kuristuksen seurauksena. Virallinen kuolinsyy oli siis tukehtuminen ja kallonmurtuma.

Molempia vanhempia on epäilty – muttei syytetty – tapahtuneesta. Vuoden 2008 DNA-todisteiden perusteella he voitiin kuitenkin todeta osattomiksi kuolinsyyhyn, ja DNA-todisteet viittaavatkin ”tuntemattomaan mieshenkilöön”.



Kummallisia aspekteja
Tässä keississä on niin monta kummallista seikkaa.
Ruumiin löytyminen. Mielestäni on todella kummallista, että perhe ja poliisit etsivät JonBenettiä useiden tuntien ajan ympäri taloa, mutta vasta 8 tunnin päästä isä John löysi JonBenetin ruumiin viinikellarista. Poliisi aluksi epäilikin, että vanhemmat olisivat asettaneet ruumiin sinne myöhemmin sieppausteorian vahvistamiseksi.




Pitkä lunnasvaatimus. 2,5 sivun pituisessa lunnasvaatimuksessa oli myös kummallisia piirteitä. Ensinnäkin, verrattuna useimpiin lunnasvaatimuksiin se oli huomattavan pitkä. Toisekseen, se oli kirjoitettu perheen talossa, äiti Patsyn muistikirjan sivuille. Kolmanneksi, käsikirjoitustutkijan mukaan se oli äiti Patsyn käsialaa ja hänen kirjoittama. Neljännekseen, lunnasvaatimuksessa vaadittiin 118 000 dollarin lunnaita - lunnasvaatimukseksi tämä summa oli kumman tarkka. Se oli kuitenkin sama summa, minkä isä John oli saanut edellisenä vuosi-bonuksenaan työpaikassaan. Tästä voitiin päätellä, että lunnasvaatimuksen kirjoittaja tuli olla joko perheenjäsen tai henkilö, joka tunsi perheen hyvin.

Talo ja perheen kumma käyttäytyminen. Vaikka lunnasvaatimuksessa selkeästi vaadittiin, että perhe ei saisi ottaa yhteyttä poliisiin tai ystäviin, Patsy soitti välittömästi poliisin, ystävänsä ja suvun paikalle. Vaikka kyseessä uskottiin olevan sieppaus, ei murron jälkiä löydetty mistään talosta. Valitettavasti poliisi ei toiminut tapauksessa myöskään asianmukaisesti: kun kyseessä epäillään olevan rikospaikka, olisi talo pitänyt eristää tutkimuksia varten. Nyt kuitenkin talossa käveli kymmeniä ihmisiä tutkimassa ja tämä tuhosi ison osan todisteista. Myös löytynyttä ruumista liikuteltiin paikasta toiseen talossa ja myös tämä tuhosi mahdollisia todisteita. Monet pitivät myös kummallisena, että Ramseyn perheen kerrottiin olevan vastahakoinen tekemään yhteistyötä poliisin kanssa ja antamaan poliisin kuulustella heitä, mutta he olivat kuitenkin aktiivisesti esillä tv- ja lehtihaastatteluissa.

Epäillyt ja teoriat

JonBenetin murhasta on esitetty kahdenlaista teoriaa: joko hänet murhasi ulkopuolinen tunkeilija tai perheenjäsen.


1. Ulkopuolinen murtautuja. Aikaisia epäiltyjä olivat mm. naapurin mies ja entinen perheen siivoaja. Satojen DNA-testien jälkeen nämä epäilyt eivät kuitenkaan edenneet syyte-tasolle. Koska JonBenet osallistui aktiivisesti lapsimissikilpailuihin, epäiltiin, että hän saattaisi kiinnittää pedofiilien ja lapsipornon tekijöiden huomion. Tutkijat pohtivat, että ulkopuolisen henkilön pääsy sisään taloon ja JonBenetin murhaaminen ei olisi täysin mahdoton tehtävä. Teorian mukaan ulkopuolinen tunkeilija oli päässyt sisään Ramseyn perheen taloon kellarin ikkunan kautta (ikkuna oli mennyt aiemmin rikki niin, ettei sitä enää pystynyt lukita kunnolla). Tunkeilija ampui JonBenetia tainnutusaseella, vei hänet kellariin, tappoi ja kirjoitti lunnasvaatimuksen. Tutkijoilla oli mielessään eräs mies, jota oli aiemmin syytetty lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yrityksestä, mutta DNA-testit eivät tukeneet tätä teoriaa.


2. Perheenjäsen. Alusta alkaen tutkijat epäilivät, että murhaaja saattoi olla JonBenetin äiti tai isä. Taloon murtautuminen vaikutti epätodennäköiseltä, oli selkeitä merkkejä lavastuksesta, lunnasvaatimus oli kirjoitettu Patsyn käsialalla.. JonBenetin veli ja muut suvun jäsenet ja ystävät kuitenkin olivat vahvasti sitä mieltä, etteivät Patsy ja John olleet ollenkaan väkivaltaisia. Myös psykologin haastateltua perheenjäseniä ei hän voinut uskoa perheessä tapahtuvan mitään poikkeavaa.
Ajattelin vielä mainita tässä yhden teorian, mitä poliisi ei kuitenkaan ikinä virallisesti epäillyt. JonBenetillä oli veli nimeltä Burke, joka oli JonBenetin kuollessa 9-vuotias. Tutkiessani tätä tapausta, löysin useita kymmeniä kirjoituksia ja keskusteluita siitä, että Burke olisi saattanut tehdä jotain JonBenetille. Tiettyjen ihmisten teorian mukaan Burke olisi vahingossa tai vahingollisesti satuttanut JonBenettiä, joka olisi aiheuttanut iskun hänen päähänsä. JonBenethän kuoli tylpän esineen iskuun, ja poliisien silmä kiinnittyi isokokoiseen taskulamppuun, jolla Burken uskotaan iskeneen pikkusiskoaan vahingossa liian kovaa vahingoittaen häntä. Patsy ja John päättivät täten lavastaa JonBenetin kuoleman ulkopuolisen tekemäksi suojellaakseen Burkea. Tämä tosiaan kyllä tukisi monia väittämiä. Tämän teorian suosio kasvoi, kun Burke puhui asiasta ensimmäistä kertaa julkisuudessa Dr Philissä käyttäytyen siellä todella kummallisesti. Voit katsoa pätkän haastattelusta tästä.

Mitä ajatuksia tää keissi teissä herätti? Kenet uskotte olevan syyllinen?
Lähteet tekstiin: linkki linkki linkki Lähteet kuviin: linkki  linkki linkki

20.10.2017

Kysymyksiä bloggaamisesta



Kuinka paljon saat oikeasti yhteistyökutsuja? Saatko ikinä mitään kutsuja tapahtumiin? Täällä blogissa ei ainakaan näe mitään yhteistyöpostauksia.
Yhteistyöehdotuksia tulee viikottain, miltein joka päivä. Olen todella vastahakoinen lähtemään mihinkään mukaan. Tämä siksi, että blogi on minulle pelkkä harrastus ja useimmiten yhteistyöehdotukset ovat vain yksinkertaisesti huonoja. En vain näe siinä järkeä, että mainostaisin täällä epäluonnollisesti jotain hammastahnaa tai pyykinpesuainetta. Kyllähän tekin näkisitte siitä miljoonan kilometrin päähän, että sitä nyt tehdään euron kuvat silmissä.
Tapahtumia, eli esimerkiksi tuotteiden esittelyjä ja uusien mallistojen lanseerauksia olisi myöskin viikottain, mutta suurimpaan osaan niistä en pääse, sillä niitä järjestetään arkipäivisin eli kun itse olen luonnollisesti töissä. Usein tapahtumat eivät myöskään vastaa ihan sitä omaa kiinnostustani, ne saattavat olla esimerkiksi lastenvaatemalliston esittelyjä tai meikkitapahtumia.

Mitä luulet miksi et ole yhtä suosittu bloggaaja kuin esim Mungo, Xenia, AnnikaO?
No ensinnäkin, nämä kyseiset bloggaajat tekevät blogiaan työksensä ja ovat bloganneet  vuosia ennen mua. Toki lisäksi heillä on loistavan laatuisia kuvia, postauksia useita kertoja viikossa ja hyvät mainoskanavat. He käyttävät blogeihinsa useita kymmeniä tunteja viikossa enemmän kuin minä ja todellakin ansaitsevat yleisönsä.

Onko lukijamääräsi ja kommenttimäärä noussut vai laskenut vuosien aikana?
Lukijamäärä on noussut, kommenttimäärä on vähentynyt. Blogiani luetaan noin 75% mobiililaitteilla ja mobiililaitteilla kommentointi blogiin on jäykkää ja hidasta. Se on mun mielestä tosi harmi, koska teidän kommentit piristää todella paljon.




Oletko miettinyt alkavasi tehdä youtube-videoita? Vlogit on kuitenkin se tän hetken juttu ja blogit on kuolemassa.
Mä oon enemmän kuva- ja teksti-ihminen kuin video-ihminen, joten en halua alkaa vloggaamaan. Jos blogit kuolevat, niin sitten näin tapahtuu. En ala tehdä väkisin mitään, jotta pysyisin epätoivoisesti "pinnalla". Toki toivon, että blogillani säilyisi tulevaisuudessa edes jonkin verran lukijoita, koska faktahan on se, ettei tätä nyt pelkästään itseään varten kirjoiteta. Sitten kun blogini lukeminen loppuu niin sitten täytyy osata itsekin päästää siitä irti.

Haaveiletko, että voisit kirjoittaa blogia työksesi?
En missään nimessä. :D Mulla on mun työ, ura, jonka eteen oon opiskellut ja jossa pääsen käyttämään oppiamiani taitoja ja haastamaan itseäni ihan eri tavalla älyllisesti. Tämä blogi on mukava harrastus, mutta en voisi kuvitella, että päivieni sisältö pyörisi pelkästään tämän ympärillä.

Monet bloggaajat sanoo että yhden postauksen tekoon voi mennä useita kymmeniä tunteja. Asukuvia otetaan pari tuntia. Mitä oot mieltä tästä väitteestä? Kauan sulla menee kuvien ottoon?
No tämä varmasti riippuu paljon bloggaajasta ja postauksesta. Mulla menee normipostauksen tekoon joku 2 tuntia, mutta sitten jotkut postaukset (esim. murhamysteeripostaus) vievät faktojen haun tai kuvien takia pidemmän aikaa. Asukuvien ottamisessa mulla ei ole ikinä mennyt aikaa, ne napsaistaan nopeasti yleensä 5 minuutissa.

Kiitos viime postaukseen kommentoineelle näistä kysymyksistä. Mukavaa viikonloppua!! :)

17.10.2017

Viikonloppu Lontoossa


Oli ihan huippu viikonloppu Lontoossa. Nähtiin siis Juuson kanssa siellä torstaina, ja oltiin to-pe hotellissa ja la-su ystäviemme luona. Varasimme hotellin siltä alueelta, missä asuimme Lontoossa eli Paddingtonista. Paddington sijaitsee Hyde Parkin pohjoispuolella ja siitä on todella hyvät kulkuyhteydet ihan joka puolelle Lontoota. Kävimme fiilistelemässä vanhaa asuintaloamme ja kävelimme tuttuja katuja pitkin. Tuli niin nostalginen olo!!


Kaiken kaikkiaan Lontoo näytti ja tuntui täysin samalta kuin ennen. Kaunis syksyinen sää, kaupungin syke, tuhannet ravintolat, kiire, ihmiset, metrot... Muuten tajusin yhden hassun jutun. Täällä Helsingissä musta tuntuu aina siltä, että ihmiset "hituroi" kaduilla edessäni ja joudun pujottelemaan anteeksipyytelevästi ihmisten ohi joka puolella. Tuolla Lontoossa asia oli sitten ihan toisin päin! Kun kävelin Oxford Streetillä ja Covent Gardenissa niin tuntui, että jatkuvasti joku oli mun takana ihan ahdistuneena huokailemassa, tönimässä ja ohittelemassa mua! :D Lontoo on tosiaan vaan niin paljon kiireisempi kaupunki kuin Helsinki. En kyllä yhtään muista, että mua olisi tuupittu ja ohiteltu kovasti Lontoossa asuessani, voi siis olla, että itselläni on omat refleksit ja kävely hidastuneet!





Lontoo-viikonloppuun kuului Lontoossa asuvien opiskeluaikaisten ystävien näkemistä, dinnereitä, brunssi, Harrodsin tavaratalossa käyminen, enkku-pubissa istumista, shoppailua ja kiertelyä. Perus nähtävyydet on jo monesti nähty joten keskityttiin tärkeimpään: meille rakkaiden ihmisten kanssa ajan viettämiseen. On suuri ilo, että meillä on hyviä ystäviä ympäri maailmaa, suurkiitos vielä ihanille ystävillemme jotka majoittivat meidät viikonlopuksi. <3

Miten teidän viikonloppu sujui? Ihanaa viikkoa kaikille <3


^ vanha kotimme ja sen piha <3

10.10.2017

Syksy on täällä



Moikka! Siinä vaiheessa kun värikkäitä lehtiä löytyy maasta, voin myöntää, että syksy on täällä. Illat pimenee ja vesisateita on harva se päivä. Syksy herättää mussa kuitenkin pääosin positiivisia ajatuksia, sillä syksy tuo mukanaan myös kivoja tapahtumia ja tekemistä, mutta myös ne ihanat koti-illat kotona viltin alla.


Tästä on tulossa tosi kiva viikko. Eilen näin mun ystävää ja tänään mennään mun siskon kanssa syömään ja katsomaan leffa mother!. Ootteko nähnyt tota leffaa? Mitä olitte mieltä? Se näytti trailerissa niin oudolta ja mielenkiintoiselta, että halusin nähdä sen. Nythän on myös ne SYÖ10-viikot, eli kannattaa ehdottomasti hyödyntää kympin aterioita ympäri kaupunkia.






Oon niin iloinen, että tää viikko jää mulla duunien suhteen lyhyeksi: lähden nimittäin torstaina Lontooseen! Jihuu, siellä sitten ystävien näkemistä ja mikä tärkeintä: tavataan siellä Juuson kanssa! <3 Alkureissun yövymme hotellissa ja loppuajan kahden ystävämme luona. Hotellin buukkasimme ihan meidän entisen asuinpaikan vierestä, jotta saamme muistella tuota parin vuoden takaista aikaa. Oon viimeksi nähnyt Juuson kolme viikkoa sitten, joten on niin ihana nähdä ja tulee varmasti huippu viikonloppu!

Muutenkin tuntuu, että pieni breikki tekee varmasti tähän väliin ihan hyvää. Tuntuu, että aika kulkee hurjaa vauhtia ja oon tästä päivien sateisuudesta ja hämäryydestä ollut hieman väsynyt ja laiskottaa. Tapahtuuko teille ikinä syksyn tullen niin, että tuntuu kuin olisi puhti pois? Täytyy varmaan panostaa enemmän hyviin uniin, ravintoon ja vitamiineihin. Ei anneta tän syksyn painaa mieltä alas!

Oikein ihanaa viikkoa teille sateisuudesta huolimatta. Jos haluatte, niin kertokaa mitkä asiat piristää teitä syksyisin? :) Laitetaan hyvät vinkit jakoon.. <3




4.10.2017

Popeye Village, Malta

Mielestäni Maltan reissun paras juttu oli päivä Popeye Villagessa. Saaren länsiosassa sijaitseva Popeye Village on puisto, joka rakennettiin alunperin Robin Williamsin 1980-luvun elokuvaa "Popeye" (=Kipparikalle) varten. Elokuvatuotanto päätti jättää lavasteet tuollaisinaan Maltalle lahjotuksena. Popeye Villagen sisäänpääsy on maksullinen, ja se maksaa vuodenajasta riippuen 10-14 euroa. Itse puisto on pieni ja sen kiertää ihan puolessa tunnissa läpi.






Paras puoli kuitenkin koko paikassa aivan uskomattoman ihana laguuni, jonka rantaan puisto on rakennettu. Vesi on kirkkaan turkoosia ja pääsylipun hinnalla voit viettää vaikka koko päivän uiden ja pomppien vesitrampoliineilla. Me uiskentelimme ympäriinsä tuota poukamaa ja tutkimme kallion seinämää ja pieniä luolia. Puistossa on myös ihania auringonottosohvia ja tuoleja, jotka ovat myös pääsylipun hinnalla käytettävissä. Tuo vesi oli vaan niin upeaa, vastaavaa olen nähnyt aiemmin oikeastaan vain Thaimaassa ja Comino-saaren Blue Lagoonissa.








Suosittelen, että jos olette muutenkin Maltan länsipuolella liikkeellä ja haluatte nauttia kivasta paikasta auringonottoon ja uiskenteluun, on tuo paikka ehdottomasti kokemisen arvoinen. Ja varsinkin lapsille tuolta löytyy koko päiväksi niin uimisen kuin puiston puolelta tekemistä!

Malta on sen verran pieni saari, että kannattaa rohkeasti lyhyelläkin lomalla nähdä saaren eri kolkkia. Oli niin upeaa, että 20-30 eurolla pääsee käytännössä mistä vaan mihin vaan. Itse asusteltiin saaren itäosassa, ja reissu saaren länsipuolelle maksoi muistaakseni 22 euroa. Sieltä voi sitten tulla joko taksilla tai bussilla takaisin, eikä muuten tule kalliiksi kun jakaa toisen ihmisen tai vaikka porukan kanssa.

Ihanaa keskiviikkoa kaikille <3

29.9.2017

Syyskuiden 2011-2016 vanhoja asuja ja kuvia

Vanhojen asukuvien katsominen on hauskaa puuhaa, ja oon kommenttien ja kävijämäärien perusteella huomannut, että tekin tykkäätte näitä katsoa. Mennään suoraan asiaan!


2011

2011 olin siis 19-vuotias ja muuttanut juuri pois vanhempieni luota. Olin värjännyt ehkä noin puoli vuotta aikaisemmin hiukseni ruskeiksi. Mielestäni ruskea hiusväri sopi minulle kyllä, mutta katsokaa miten huonossa kunnossa etenkin hiusten latvat ovat.. Sen sitä sai siitä ainaisesta värjäyksestä, tupeeramisesta ja muutenkin tukan kaltoin kohtelusta. 2011 kovia juttuja olivat leopardikuosi ja pitkät paidat mitä pystyi käyttää pelkkien legginsien kanssa.


2012


2012 olin siis 20-vuotias. Tää oli sitä aikaa, kun hurahdin täysin kaikkeen "feikkiin", haha! Halusin olla mahdollisimman ruskea, joten käytin säännöllisesti itseruskettavaa. Hiuksia värjäsin tummaksi parin viikon välein ja mulla oli ihan kammottavat klipsipidennykset päässä, feikit nekin tietysti. Niiden lisäksi vielä ripsienpidennykset, kynnet... Vaikka tolta vuodelta mulla löytyy kyllä kivojakin vaatteita ja asuja, oli yleisfiilis kuitenkin aika tollainen tunkkainen ja överi. Lisäksi kaikki mun kuvat oli aina tollaisia tosi tummia, sillä toi tumma hius sai mut näyttämään helpommin kalpealta. Ja siitä mähän en tykännyt :D


2013




2013 alkaakin meno näyttää jo vähän luonnollisemmalta. Kaameat feikkiklipsit on hävitetty ja tukasta on napsaistu 10cm huonoa latvaa pois. Asut ovat ihan ok, ehkä näissäkin vähän sellaista yli-yrittämisen meininkiä. :D Tuo ensimmäinen 2013 asu on aika kauhea: takki, nilkkurit ja sortsit?! Erikoinen yhdistelmä. Näistä asuista kuitenkin tuon valkoisen jakun huolisin mielelläni vielä takaisin.


2014


2014 oli älyttömän tapahtumarikas vuosi! Valmistuin kandivaiheesta, muutettiin takaisin Suomeen, kävin töissä, ja syksyllä muutettiin Lontooseen. Syyskuu oli upeaa aikaa Lontoossa. Muistan monesti heränneeni aamuisin ja miettien, että asunko mä todella täällä. :D Sitä päätöstä en ikinä ole katunut. Anyways, noista asuista ei mitään pahaa sanottavaa. En ehkä niitä tuollaisina yhdistelminä enää pitäisi, mutta muutamia vaatteita mulla on edelleen tallella.


2015




Syyskuussa 2015 muutettiin sitten takaisin Suomeen. Ylläoleva lentokenttäkuva matkalaukkuineen hymyilyttää mua nyt, varsinkin kun tekohymystä on ehkä aistittavissa, että tona päivänä on saaatettu jo vähän itkeskellä.. Muistelen, että syyskuu 2015 oli Suomessa kivan lämmin kuukausi! Vastikään blondatut hiukset näyttää näin jälkikäteen katsottuna aika kellertäviltä, ja kesti hetken ennen kun ne alkoi oikeasti istua päähän luonnollisemmin.




2016




Vuoden 2016 kuvia kun katsoo, niin näytän edelleen ihan samalta, kaikki samat vaatteetkin on tallessa. Mulla ei hirveesti asukuvia ole enää tässä vuoteen ollut, jotenkin oon alkanut tekemään vähän erilaista sisältöä tänne blogiin. Silloin tällöin niitä asukuviakin voisi tänne kyllä laittaa. Kun katsoin noita viime vuoden syksyn kuvia ja postauksia, niin hauska huomata miten ikä tekee sen, että alkaa ehkä löytämään niitä klassisempia ja kestävämpiä vaatteita, kun taas tuolloin 2011-2015 mulla ei ollut ikinä seuraavana vuonna edellisen vuoden vaatteita enää olemassakaan. Nykyään sitä ostaa vähemmän ja harkitummin.

Tästä postauksesta tuli kuvien lisäksi vähän vahingossa myös tälläistä pohdintaa. Se on välillä ihan hyvä mennä ajassa taaksepäin ja katsoa mikä on muuttunut. Positiviista on huomata, että on tosi onnellinen siihen tilanteeseen, mihin sitä on nyt tultu. <3

Ihanaa viikkoa teille!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...