19.9.2017

Murhamysteerit: Kyllikki Saaren murha

Noniin, pääsen nyt innostuneena aloittelemaan mun Murhamysteerit-sarjaa täällä blogissa. Pari postausta sitten kyselin, kiinnostaisiko teitä tällainen sarja ja ehdotus sai positiivisen vastaanoton. Toiselta puolelta tuli toiveita suomalaisiin mysteereihin ja toiselta puolelta ulkomaalaisiin. Tehdään niin, että joka toinen murhamysteeri-postaus käsittelee kotimaisia ja joka toinen ulkomaalaisia mysteereitä.

Nämä postaukset rakentuvat melkolailla oikeustapaus-tyyppisesti: ensiksi kerron faktat (henkilötiedot, etsinnät, tutkimukset, todisteet) ja sitten teoriat, eli epäillyt. Murhamysteerit-postaussarjassa ei käsitellä ratkaistuja tapauksia, vaan edelleen avoimia olevia keissejä. Toiveena olisi, että saisimme keskustelua tuonne kommenttiboksin puolelle. Postauksen lopussa kerron aina oman mielipiteeni ja uskomukseni mahdollisesta syyllisestä.

Mikä muu olisikaan parempi tapaus aloittaa tämä sarja kuin yksi Suomen kaikkien aikojen tunnetuimmista murhamysteereistä: Kyllikki Saaren murha.




FAKTAT
Katoaminen
Kyllikki Saari oli 17-vuotias Isojoella asuva tyttö, joka kävi töissä kirkkoherranvirastossa. Kyllikki oli uskovainen, kävi usein kirkossa ja osallistui seurakunnan tilaisuuksiin. 17.5.1953 Kyllikki lähti hengelliseen nuorisotilaisuuteen Kortteenkylän kansakoululle ystävänsä kanssa. Tilaisuuden päättyessä tytöt pyöräilivät yhdessä eräälle risteykselle saakka, josta Kyllikki lähti pyöräilemään kotiinsa päin. Risteyksestä hänellä oli vielä noin 6 kilometriä matkaa jäljellä. Eräs työmies kohtasi Kyllikin matkallaan noin kello 22:40. Tämä työmies oli viimeinen, joka näki Kyllikin elossa.
Kyllikin vanhemmat eivät aluksi ihmetelleet tyttärensä poissaoloa, sillä Kyllikki saattoi välillä yöpyä ystävänsä luona nuorisotilaisuuksien jälkeen. Vasta tiistaina kun Kyllikin työpaikalta soitettiin kotiin ja ihmeteltiin miksi tyttö ei ole tullut töihin, vanhemmat tekivät poliisille katoamisilmoituksen.
Etsinnät
Tiistaisen katoamisilmoituksen jälkeen keskiviikkona 20.5. poliisi järjesti maaston haravoinnin sen risteyksen läheisyydestä, jossa Kyllikin ja hänen ystävänsä tiet erkanivat sunnuntaina 17.5. Kyllikkiä tai hänen polkupyöräänsä ei löytynyt. Torstaina 21.5 järjestettiin suuri tutkinta, johon osallistui satoja miehiä. Kyllikkiä ei löydetty.
Etsintöjä jatkettiin kaksi kuukautta tuloksetta, kunnes kaksi marjastajaa löysivät 22.7. Lellulaakson suosta polkupyörän renkaan. Kävi ilmi, että kyseessä oli Kyllikin polkupyörän rengas. Itse polkupyörä löytyi metsästä satojen metrien päästä maantiestä.
Ruumiin löytyminen
Tutkimuksia jatkettiin syksyyn asti ja Kyllikin löytyminen alkoi näyttää epätoivoiselta. Poliisi päätti, että tehdään vielä yksi iso haravointi siltä alueelta, missä Kyllikki oli nähty viimeisen kerran elossa. Lauantaina 10.10 eräs tutkinnoissa mukana ollut mies nosti maasta märän mytyn, joka osoittautui Kyllikin kengäksi. Kengän sisällä oli hänen kaulaliinansa, jossa oli hampaanjälkiä sekä miehen sukka, jonka omistajaa ei ole koskaan selvinnyt.
Sunnuntaina 11.10 toinen etsintöihin osallistunut mies kiinnitti huomiota kuivuneeseen männynoksaan. Hän kokeili oksaa ja se irtosi maasta kevyesti hänen käteensä. Oksan tyvipää oli teroitettu ja sen nostettuaan mies havaitsi voimakasta mädäntyneen hajua. Etsintää johtaneet miehet alkoivat poistaa mättäitä ja multaa, ja noin puolen metrin syvyydessä makasi osittain maatunut Kyllikin ruumis. Pää ja hartiat olivat peitetty hänen omalla takillaan, mutta alaruumis oli paljas. Hautapaikka sijaitsi noin 200 metrin päässä maantiestä.
Kuolemansyy ja tutkimukset
Oikeuslääkärin tutkimuksien mukaan Kyllikin kuolinsyy oli päähän kohdistunut tylpän esineen isku, joka oli murtanut useita hänen kasvojensa luita. Seksuaalirikoksenkaan mahdollisuutta ei olla suljettu pois. Tutkimuksissa kiinnitettiin huomiota myös etenkin melko huolella tehdylle ja aikaa vieneelle "haudalle", johon Kyllikin ruumis oli piilotettu. Haudan päällä olleita turpeita oli leikattu ja iso männynoksa oli teroitettu ja se oli isketty haudan päälle niin, että se lävisti ruumiin vatsan. Männynoksaa ei oltu katkaistu puun kasvukaudella - eli kesä-elokuussa - vaan aikaisintaan ihan loppukesästä. Tästä voitiin päätellä, että joko koko hauta taikka vain pelkkä männynoksa oli valmistettu vasta pari kuukautta murhan jälkeen.


TEORIAT

Kyllikki Saaren murhan tutkimuksia vaikeuttivat todisteiden vähyys sekä paikallisten kyläläisten pelot ja hieman myös pelkkään omaan mututuntumaan perustuvat vihjeet poliisille. Poliisilla oli epäiltyjä useita kymmeniä.

Epäilty nro 1: Kirkkoherra
Pitkään epäiltynä oli Kyllikin rippipappi ja kirkkoherra. Kyllikki oli kirjoittanut kirkkoherralle kirjeen kolme päivää ennen kuolemaansa. Kirkkoherraa kuulusteltiin ja hänelle alibin antoivat hänen tyttärensä sekä kotiapulaisensa puoli vuotta murhan jälkeen: heidän todistuksensa mukaan hän oli ollut Merikarvialla murhailtana. Kirkkoherrasta selvisi kuitenkin tutkimuksien aikana ja niiden jälkeen kummallisia asioita: hänellä oli useita naissuhteita niin naimattomien kuin naimisissa olevien naisten kanssa sekä hänellä oli suhde alaikäiseen rippikoulutyttöön. Kirkkoherran alibia ei voitu osoittaa valheelliseksi, vaikka monet ovatkin sitä epäilleet. Alibi oli kuitenkin suurilta osin hänen kotiapulaisensa sekä tyttärensä antama. Kirkkoherran läheinen sukulainen omisti lisäksi pakettiauton, johon oli kiinnitetty tutkinnoissa paljon huomiota.

Epäilty nro 2: Entinen poliisi
Yksi suurimmista epäillyistä oli kahvilanpitäjä, joka oli entinen poliisi. Miestä pidettiin hämäränä tyyppinä ja hän oli saanut potkut poliisivoimista hämärien liiketoimiensa sekä huonojen elämäntapojensa vuoksi. Silminnäkijän mukaan hänet havaittiin ajavan kyseistä tietä pitkin, missä Kyllikki nähtiin viimeksi elossa. Miehellä oli kuitenkin murhaillalle alibi: hänet oli nähty Kristiinassa viettämässä iltaa ja hän oli yöpynyt ystävänsä kotona.

Epäilty nro 3: Ojankaivaja
Kyllikin murhaa tutkinut poliisi kertoi julkisuudessa vuonna 2002 poliisin epäilleen aikoinaan kaikkein vahviten murhaajaksi paikallista ojankaivajaa, mutta todisteet eivät olisi riittäneet oikeudessa. Ojankaivaja oli aiemmin syyllistynyt seksuaalirikokseen ja kärsi mielenterveysongelmista. Miehellä oli kuitenkin äitinsä ja veljensä antama alibi, jonka mukaan hän oli jo alkuillasta nukkumassa vahvassa humalassa.
Alibista huolimatta poliisit kuulustelivat ojankaivajaa useaan otteeseen. Kuulusteluissa epäillyn puheet olivat sekavia, välillä hän kertoi mm. "Kyllikin ruumiin olleen haudattu niin, ettei sitä koskaan löydettäisi", ja välillä hän perui puheensa. Myös käyttäytyminen muuttui niin sekavaksi, että hänet vietiin hoitoon mielisairaalaan.
Ojankaivaja asui n. 1-2 km murhan tekopaikasta. Poliisi epäili, että ojankaivajalla oli ollut apunaan sukulaisensa, ja molemmat miehet tunsivat maaston erittäin hyvin, sillä heillä oli yhteinen ojatyömää joka sijaitsi 50 metrin (!) päässä Kyllikin suohaudalta. Ojatyömaalta löytyi lapio, jota tutkittaessa voitiin epäillä, että samaa lapiota oli käytetty haudan kaivuuseen. Kumpikaan miehistä ei ole ollut elossa enää sitten vuoden 1972.


OMAA POHDINTAA
Tässä tapauksessa on jotain todella surullisen mielenkiintoista, ehkä myös osittain johtuen sen saamasta suuresta huomiosta. Yksi karmea puoli tässä tapauksessa oli se, että tutkiessani tätä tapausta kerrottiin useassa lähteessä, että Kyllikki oli ollut kuolinpäivänänään vaitonainen ja levoton. Hän oli muunmuassa vanhemmilleen kertonut, että häntä pelotti myöhäinen kotiinpaluu yksin pimeää metsätietä pitkin, mikä oli hänelle epätavanomaista. Myös ystävänsä kanssa pyöräillessä oli Kyllikki sanonut, että häntä pelottaa ajaa loppumatka kotiin yksin. Hänen ystävänsä oli ehdottanut, että Kyllikki voisi tulla yöksi hänen luokseen, mutta hän päätti kuitenkin lähteä ajamaan kotiin.

Kaiken tiedon valossa uskoisin, että Kyllikin surmaaja oli hänen tuntemansa ja joku paikallinen, joka tunsi alueen hyvin. Mielessäni kävi myös se mahdollisuus, että Kyllikki saattoi itse aavistaa olevansa vaarassa, ehkä häntä oli esimerkiksi uhkailtu. Voisin varovasti veikata, että murhaaja oli epäilty nro 3: ojankaivaja. 2000-luvulla muutamat tapausta tutkineet poliisit kertoivat, että he tietävät tekijän, mutta todisteita ei ollut aikoinaan tarpeeksi ja nyt epäilty on jo kuollut. Tämä viittaa mielestäni parhaiten juuri tuohon ojankaivajaan.

Surullista on, että nykytutkimusmenetelmillähän samantyyppinen henkirikos saataisiin nopeasti selvitettyä. Vielä surullisempaa on, että Kyllikin omaiset eivät ole vieläkään saaneet tietää totuutta.

Mitä te olette mieltä tästä tapauksesta? Mikä oma teorianne on murhaajasta?


Lähteet:
lähde1, lähde2, lähde3
Kuvalähteet:
lähde1, lähde2, lähde3

12.9.2017

Kesän 2017 bucketlist


Syyskuun on jo hyvässä vauhdissa ja kesä 2017 on pistetty pakettiin. Kesän loppuminen on aina haikeaa, mutta syksyssä on silti mun mielestä aina jotain ihanaa. Tein kesän alussa sellaisen kesä 2017-bucketlistin, eli listasin asioita joita haluan kokea kesän aikana. Nyt kun taaksepäin katsoo, oon niiin tyytyväinen tähän kesään ja iloinen siitä kuinka paljon tuli tehtyä. Vain muutama juttu jäi välistä.

Eli mitä siis bucketlistiltäni sain tehtyä kesällä 2017:





piknik puistossa.  Yks mun lempijutuista kesällä on piknikit. Niitä tuli onneksi tehtyä monen monta!
vieraile Korkeasaaressa. Jee, ihan kesän alussa pääsin työporukkani kanssa Korkeasaareen!
 Lintsi.  Lintsi kuuluu kesään, mutta tällä kertaa musta tuntui, että sen hohto on hieman kadonnut.
 tee ulkomaanmatka. Jee, tämän onnistuin tekemään ja jopa kahteen kertaan: eli Budapestiin ja Maltalle! <3


 tee itse sushia. Voi kuule, monta monta kertaa..
 treenaa ulkona. Öö, treenattua tuli ylipäätään kesällä siis niiiin vähän! Mutta kyllä, lenkkeilin ja tein pari ulkojumppaa.
 sauno ja nautiskele paljussa. Tämän sain kokea ystävien kanssa monta kertaa kesällä <3





seikkailupuisto. Mun kesän lemppariaktiviteetti, eli seikkailupuistot! Mustikkamaan seikkailupuistossa tuli vierailtua pariin otteeseen, ja ai vitsit se on hauskaa hommaa.
 käy Allas Sea Poolilla. Tähän voisin laittaa sellaisen puolittaisen merkinnän - sillä ajatuksenani tässä oli toki se, että kävisin siellä ihan uimassa, mutta nyt se jäi vaan pariin illanviettoon.. Lasketaanko? Ai ei..? :D
 sup-lautaile. Toinen mun kesän lempiaktiviteeteista! Jes, tätäkin tuli onneksi tehtyä pari kertaa, ja on se vaan niin ihanaa, tehokasta mutta myös rentouttavaa tekemistä.





 käy omalla mökillä. Tämän sain aikaiseksi vasta ihan kesän loppupuolella, kun kaikki muut kesäviikonloput olivat niin täynnä.
 käy edes yhdellä festarilla. JES! Olin varma, että tätä ei tuu tapahtumaan, mutta kävinhän mä: Weekend Festivaleilla!
 sauno Löylyssä. Check!
 pelannut tennistä ulkona. Ah tennis on niin kivaa, etenkin ulkona. Ja jep tätä tuli tehtyä pari kertaa myös.
 juhli kesän loppumista perinteisessä Taiteiden yössä. Kyllä!






Nämä missasin tältä kesältä:
- tee reissut Suomenlinnaan ja Vallisaareen. Nämä jäivät valitettavasti näkemättä ja kokematta tänä vuonna :( Todella harmi, ja etenkin tuo Suomenlinna, mikä olisi ollut niin helppoa toteuttaa mutta mukamas sille ei riittänyt sitten aikaa...

Kokonaisuudessaan tämä kesä oli kyllä ihan huippu. Tuli tehtyä niin kivoja juttuja ja näitä muistoja mietin vielä pitkälle talveen. Harmi kuitenkin, että tää kesä oli säiden puolesta surkea, mutta onneksi se ei kuitenkaan liikaa menoa haitannut.

Mitkä fiilikset teillä jäi kesästä? Kertokaa joku kiva kesämuistonne!



6.9.2017

Yksi päivä lomaan on





Heips ihanat. Nyt en voi kyllä mitenkään muuten aloittaa tätä postausta kuin että iiiiiiiiiiiik mä olen innoissani!! Nimittäin tässä enää jäljellä vikat pakkaukset ja kämpän pikasiivoukset niin oon valmiina lähtöön. Ihan kohta nimittäin koittaa ihana 12 päivän loma Maltan auringon alla. Syksy saa siis vielä hetken odottaa, mutta lupaan olla siihen täysin valmis palatessani!

Tässä on ollut kyllä vaikka mitä härdelliä ja tekemistä. Mä rakastan lomailua, mutta se itse lomalle lähteminen on niin epämiellyttävää. Oon ennenkin sanonut, että inhoan pakkaamista ja oon vaan ylipäätään todella huono päättämään mitä asioita otan mukaan. 12 päivää on kuitenkin melko pitkä loma, joten sitä varten saa oikeasti miettiä mitä sitä tulee tarvitsemaan. No kuitenkin, nyt siinäkin aletaan olla voiton puolella ja fiilis on ihana.

Mä oon tehnyt parit postaukset valmiiksi, jos käy niin, etten uutta postausta tule kirjoittelemaan loman aikana. Lomakuvia reaaliaikaisesti postailen Instagramiin (nimimerkki: kissesvilma).

Ihanaa loppuviikkoa teille! <3

2.9.2017

Ärsyttävät sanat x 10

Onko teillä sanoja, minkä näkeminen tai kuuleminen saa verenpaineen nousemaan ja melkein savun nousemaan korvista? Päätin kerätä tähän 10 sanaa, jotka saavat samaisen reaktion itselleni. Löytyykö teiltä samoja ärsytyksiä, vai kuuluvatko nämä kenties vakiosanavarastoonne?



- brekkari/brekku (=aamupala). Toki nykyäänhän suomenkielessä käytetään valtavasti enkusta väännettyjä sanoja, mutta tätä mä en käsitä. Miksi täytyy sanoa brekkari, kun voisi vaan yksinkertaisesti sanoa aamupala?

- masuasukki (=vatsassa oleva vauva). ARGH. Tää on jotenkin niin ärsyttävä lellittelynimi...

- kera (esim. salaatti kera leivän). Kera-sanan työntäminen esim joihin teksteihin ja ravintoloiden menuihin särähtää mun korvaan. Kera ehkä vastaa suomenkielessä englannin with-sanaa, mutta se ei vaan mun mielestä sovi. Miksi ei voi vaan esimerkiksi sanoa, että salaatti leivällä, salaatti kastikkeella?

- avokki (=avovaimo, avomies). Olen itsekin ollut avoliitossa, mutten ole ikinä käyttänyt tätä avopuoliso-nimikettä. Toi avokki kuulostaa joltain orvokkilajikkeelta.

- palis/palsu (=palaveri, tapaaminen). Tätä käytetään joissakin työpaikoissa jonkin verran. Palis on vielä jotenkin siedettävä, mutta palsu on kamala. Sano vaan, että "hei otetaan tänään palaveri".

- limppari (=virvoitusjuoma). Tiedän, että monet sanoo limua limppariksi, mutta mä en tykkää tosta sanasta, se on jotenkin niin lapsellinen.

- inttileski (henkilö, jonka kumppani on armeijassa). Tää on sana jota mä en kestä. Siis mitä leskeyttä on siinä, että näet sun kumppania "vain" viikonloppuisin?! Jotenkin jopa hieman loukkaavaa niitä ihan oikeita leskiä kohtaan. Mun sisko kertoi, että Facebookissa on "tukiryhmiä" inttileskille. Nyt oikeasti ihmiset, hankkikaa muutakin elämää kuin seurustelu!! (ja kyllä, olen itsekin seurustellut poikaystävän kanssa joka oli intissä 9 kk..)

- vaimoke. Niih... Miksi sanoa tyttöystävä, tai ihan vaikka vaimo, kun voi kätevästi sanoa: vaimoke?

- bleikku (=bleiseri). Bloggaajilta usein bongattu nimike bleiserille, eli bleikku. Pitääkö kaikkea aina lyhentää ja vääntää?

- paituli. Siis mikä?! Onko paituli joku ylivenähtäneen t-paidan kulahtanut versio?


Ahhhh. Kylläpä tuntui hyvältä saada nää ulos haha! Löytyykö sieltä samanhenkisiä?? :D

28.8.2017

Mielipide: Teiniäitiys



Vähän aikaa sitten kun kyselin postaustoiveita, niin eräs lukija antoi hyvän aihe-ehdotuksen: teiniäitiys. Kiitos tästä vinkistä!<3 Toivon, että tämä postaus inspiroi keskusteluun tuolla kommenttiboksin puolella!

Miten te määrittelette teiniäidin? Itse ajattelen, että alle 18-vuotias on teini ja tällöin esimerkiksi 14-17 –vuotiaana lapsen saava on teiniäiti. Teinivanhemmuus on sinänsä vaikea aihe, koska siitä on hankala tehdä yleistyksiä. Se mikä sopii jollekin, ei sovi toiselle. On myös totta, että ihmiset kypsyvät eri tahtiin ja se ikä missä toinen on vielä ihan lapsi on toinen jo vastuuntuntoinen nuori matkalla aikuisuuteen.

Teiniäitejä miettiessäni tulee väkisinkin ajateltua, että miten he pystyvät siihen. Nuoruus on muutenkin valtavaa hormonien myrskyä, vartalon ja mielen kehittymistä, draamaa ja paineita. Ei varmasti ole helppoa, kun siihen saa vielä vauvan rinnalleen. Tukiverkostosta on varmasti apua jos sellainen löytyy. Entä mitä tapahtuu koulunkäynnille? Suomessahan on oppivelvollisuus peruskoulun osalta, eli jos lapsen saa kesken yläasteen, niin käykö nuori koulun loppuun sitten myöhemmin vauvan saatuaan?

Itsehän en ole äiti, mutta voin vain kuvitella, miten koville raskaus ja synnytys vievät kehon – puhumattakaan tilanteista, jossa keho ei ole vielä täysin kehittynyt. Toisaalta mietin, että kroppahan ottaa vastaan niin paljon kuin sen on tarkoitus ottaa. Väkisinkin kuitenkin olen sitä mieltä, että raskaus on esimerkiksi 15-vuotiaan keholle ja mielelle liikaa.

Kun mietin itseäni alaikäisenä, mua jopa kauhistuttaa ajatus siitä, että olisin silloin tullut äidiksi. Hyvä kun muistin laittaa takin päälle talvella ja elelin ihan huolettomasti päivä kerrallaan. Kun juuri ja juuri pystyi pitämään itsestään huolta, niin miten olisin siinä ohella pitänyt toisen elävän olennon hengissä? Nykyään oon tosi onnellinen siitä, että sain olla oikeasti lapsi todella pitkään. Vielä teini-ikäisenä leikin keppihevosilla ja suurimmat huolenaiheet pyörivät suurinpiirtein pistokokeissa ja synttärilahjoissa.

Nyt olen 25-vuotias enkä vieläkään koe itseäni valmiiksi tulemaan äidiksi. Toki kroppa ja mieli antaisivat sille varmasti suuremmat edellytykset kuin teininä, mutta haluan antaa itselleni reilusti aikaa kypsyä ajatukseen ja elää vielä vain itselleni. Varmaan juuri tämän takia musta on outoa ajatella, miten joku voi kokea olevansa valmis äidiksi esimerkiksi 16-vuotiaana. Onko se niin, että äitiyteen vain kasvaa? Ja onko ikinä loppujen lopuksi sopiva aika tulla äidiksi? Äitiyteenkään ei ole olemassa mitään universaalia totuutta.
Mitä ajatuksia tää aihe teissä herättää? Jos siellä ruudun puolella on nuoria äitejä tai teininä äidiksi tulleita niin pliis, kertokaa teidän kokemuksista!




23.8.2017

Sushi picnic

Tehtiin tässä yksi ilta sushia kotona ja ulkona oli super ihana ilma, joten saatiin hyvä idea: pakattiin sushit, viinipullo, soijaa ja viltti mukaan ja mentiin lähellä olevaan puistoon nauttimaan niistä. Tämä Eiran puisto on aika pieni ja siellä harvemmin istuskelee paljon ihmisiä. Saimme tälläkin kertaa olla ihan rauhassa - lukuunottamatta kahta jänistä, jotka pomppivat istuskelemaan keskelle puistoa! Mä olin melkein häkeltynyt, keskustassa kun olen todella harvoin mihinkään city-jäniksiin törmännyt.








Nää illat on juuri sellaisia jotka jää kaikessa yksinkertaisuudessaan mieleen ihanana kesämuistona. Ylipäätään viimeinen puolitoista viikkoinen oli aivan ihana, sillä Juuso oli täällä Suomessa osaksi tekemässä töitä ja osaksi hieman lomailemassa. Me tehtiin niin paljon kaikkea kivaa: käytiin seikkailupuistossa, saunottiin Löylyssä, oltiin mökillä, tilattiin ruokaa kotiin kavereiden kanssa, juhlittiin ystävien häitä, käytiin leffassa, lenkeillä ja piknikeillä. Nyt tänä viikonloppuna on vielä tän kesän viimeinen mökkireissu, sitten tuntuukin siltä, että tää kesä voidaan laittaa pakettiin. Elokuun loppu merkkaa mulle aina kesän loppua, vaikka syyskuussa olisikin vielä nättiä ilmaa.

Mitäs te olette viime aikoina puuhailleet?

PS. Mulla olisi teille kysymys. Mulla on postaus"sarjat", eli nuo "Amazing things in the world" joka on ollut tosi pidetty sekä nuo "Mielipide:"-postaukset, joita luetaan aina hurjasti. Haluaisin näiden lisäksi aloittaa uuden postaussarjan, mutta haluaisin kuulla, jos teillä on jotain toiveita teemalle?
Mähän olen aina ollut super kiinnostunut kaikista rikoksiin, katoamisiin ja murhamysteereihin liittyvistä asioista, joten jos teitä kiinnostaisi tän tapainen postaussarja niin huutaisitteko vaikka HEP kommenttiboksiin. Teidän mielipiteet ovat mulle todella tärkeitä. <3

18.8.2017

Kaukosuhteesta




Moikka ihanat! Ajattelin, että nyt olisi varmaan sopiva hetki kirjoitella vähän fiiliksistä kaukosuhteesta kun tässä on jo tovi vierähtänyt siitä kun Juuso sai työtarjouksensa ulkomaille.

Ollaan oltu siis kaukosuhteessa sellainen reipas 3 kuukautta. Toisaalta tuntuu, että aika on mennyt hurjan nopeasti ja toisaalta silloin tällöin aika on madellut tappavan hitaasti – varsinkin silloin, kun toisen näkeminen on jo lähellä. Näiden kolmen kuukauden aikana ollaan nähty todella kiitettävästi: kesäkuussa yli viikon, heinäkuussa viikon, nyt elokuussa puolitoista viikkoa ja syyskuussa tullaan näkemään 12 päivää. Alusta asti ollaan pidetty tärkeänä sitä, että nähdään säännöllisesti kuukausittain ja mieluiten myös vähän pidemmän pätkän kerrallaan. Kesällä tämä onkin osoittautunut helpoksi, koska on lomaa ja molempien töissä on hieman rauhallisempaa. Nyt esimerkiksi tälläkin hetkellä Juuso on täällä Helsingissä ja tekee töitä etänä.

Kaukosuhde on toiminut meillä yllättävän hyvin. En sano missään nimessä, että se olisi helppoa, mutta jos nyt oikein kliseisesti saan sanoa, niin se on todellakin vahvistanut meitä. Kun viisi vuotta on asunut yhdessä, ei ole usein tullut tilanteita missä toista olisi tarvinnut ikävöidä. Nyt sitä ikävöintiä on tullut sitten niidenkin vuosien edestä. Se kaipuu onkin vahvistanut tunteita ja nyt jos koskaan tietää, että toinen on se oikea. Ja se tunne, kun näkee pitkän ajan kuluttua on niin jännää ja kivaa, ja toisen seuraa arvostaa ihan hirveästi.




Yksin asuminen ja jatkuva kaipuu ja epävarmuus tulevasta ei ole herkkua (yksin asumisestahan kirjoitin jo erillisen postauksen). Pidän Juusoa tosi rohkeana, että hän uskalsi yksin lähteä ulkomaille töihin paikkaan, josta ei tuntenut vielä ketään. Tiedän itsekin kaksi kertaa ulkomaille muuttaneena, että sopeutumisessa menee aikansa ja sitä tuntee jotenkin olevansa irrallaan kaikesta ja kaikista. Yritän kuitenkin muistuttaa häntä ja itseäni ettei tämäkään järjestely ole ikuista. Nyt mennään pienet pätkät kerrallaan ja katsotaan myöhemmin miten homma toimii.

Yhteydenpito on tosi helppoa näin "nykyaikana" eli whatsapp, facetime ja skype laulaa. Yhteyttä pidetään päivittäin ainakin viestein ja ääniviestein, mutta miltein päivittäin otetaan puhelu tai videopuhelu illalla ennen nukkumaan menoa. Mitään sellaisia tunteja kestäviä skype-maratoneja ei olla tehty eikä haluttukaan, että kaukosuhde tarkoittaa sitä, että roikutaan kaikki illat tietokoneella tuntitolkulla.

Veikkaan, että talvi tulee olemaan se oikea koetus. Molemmilla työtahti kiristyy, lomamahdollisuuksia ei niin usein ole ja meitä molempia tarvitaan työpaikoille ihan fyysisesti palavereihin. Tää kesähän on ollut tosi helppoa aikaa, kun ollaan nähty niin pitkiä pätkiä kerrallaan, mutta talvella saattaa ihan oikeasti tulla niitä yli kuukauden taukoja näkemiseen eikä voida nähdä montaa päivää kerrallaan. Tää saattaa olla vaikeaa kun muutenkin talvella tuppaa olemaan pimeää ja yksinäistä. :D

Mitäs mietteitä tämä teissä herätti, vai herättikö? Oletteko te ikinä olleet kaukosuhteessa?

15.8.2017

10 faktaa minusta

Moikka! Katselin, että oon viimeksi tehnyt tällaisen 10 faktaa-postauksen vuosi sitten. Eli nyt olisi hyvä aika heittää vähän uusia faktoja kehiin!


1. Nukun mielelläni yksin. Kun ollaan esimerkiksi tyttöjen kanssa mökillä, mua ei haittaa ollenkaan, jos mä olen se, joka nukkuu erillään muista tai vaikka sohvalla. Saan tosi hyvin nukuttua yksin.

2. Mä oon tosi laiska pesemään mun meikkisiveltimiä. Luin jostain, että ne tulisi pestä viikon välein. Noh, näin usein se ei todellakaan tapahdu mun kylppärissä.

3. Varmin tapa saada mut itkemään on näyttää somesta jälleennäkemisvideoita. Esim kun sotilas palaa takaisin kotiin, koira näkee omistajansa pitkän ajan kuluttua, mies tulee yllättämään vaimonsa... Mietinkin, että mulle saattaisi olla tunteellisesti ihan liian rankkaa olla töissä lentokentällä!

4. Mä en osaa röyhtäistä. En varsinkaan niin, että siitä tulisi joku ääni. En ymmärrä miten jotkut osaavat röyhtäistä kovaäänisesti ihan koska vain halutessaan?!

5. Teen joka ilta ennen nukkumaan menoa pikasiivouksen. Tää siivous kestää ihan vaan sellaisen 5-10 minuuttia, jolloin laitan tavarat paikoilleen ja tiskaan jos on tiskattavaa. Kyse ei siis ole mistään imuroimisesta ja pölyjen pyyhkimisestä, vaan perus siistimisestä.


6. En hirveästi pidä kissoista. En todellakaan inhoa niitä, mutta en erityisemmin pidäkään niistä. Kaksi kissaa on purrut mua pienenä, ja ehkä sen takia vähän pelkään niitä ja pidän kissoja arvaamattomina. Toisaalta aika usein kissasta näkee heti, tarvitseeko siitä olla edes varuillaan.

7. Mun inhokkikotityöt on kosteiden pyykkien ripustaminen ja tiskaus. En edes osaa sanoa kumpi niistä on vastenmielisempää. Tiskaus on ihan ok jos sen tekee heti ja tiskejä ei ole paljon. Kosteat viileät pyykit vaan tuntuvat tosi epämiellyttäviltä, mutta lopputuloksena on puhtaat vaatteet..

8. Syön aamupalan aina töissä. Mä oon vähän sellainen ripeä tyyppi aamuisin, eli en jaksa viettää kotona aamulla tuntia tai paria, vaan hoidan pakolliset jutut ja painun töihin. Töissä on kiva sitten sähköpostia ja uutisia selatessa syödä rauhassa aamupala.

9. Mulla on välillä todella aikaansaamaton olo. Siis vaikka olisin tehnyt pitkän päivän töissä, käynyt kaupassa, tehnyt ruokaa, syönyt ja siivonnut, saattaa mulla silti olla illalla sellainen olo, etten ole saanut tänään tarpeeksi aikaiseksi. Aina keksin, että olisi pitänyt vielä tän lisäksi vaikka urheilla. Tää on oikeasti tosi ärsyttävä puoli mussa, koska vaadin itseltäni usein paljon vaikka tiedän, että harva muukaan tekee enää 10 tunnin työpäivän jälkeen joka päivä mitään hirveän tehokasta.

10. Kuuntelen aina house-musiikkia kun siivoan. Siinä on sellainen hyvä energia ja tekemisen meininki!


Löytyykö teiltä samoja juttuja kuin multa vai pidättekö mua ihan outona? <3

8.8.2017

Kuuntelemisen sietämätön vaikeus



Ihmissuhteissa tasapuolisuus on mielestäni luottamuksen jälkeen tärkeintä. Molemmat osoittavat välittämistä, molemmat ottavat yhteyttä, molemmat ovat avoimia ja molemmat kuuntelevat. Näissä neljässä asiassa esiintyy monissa ihmissuhteissa valtavasti epätasapuolisuutta. Aina se toinen pyytää näkemään, vain toinen kertoo välittävänsä ja vain toinen kertoo asioistaan. On todella rankkaa yrittää olla ystävä ihmisen kanssa, jonka eteen tekee paljon saamatta samaa takaisin.

Yksi vaikea juttu on kuunteleminen. Enkä tarkoita sitä, että on hiljaa kun toinen puhuu, vaan sitä, että ihan siis oikeasti kuuntelee ja paneutuu toisen asiaan ja tunteisiin. Ei niin, että miettii jatkuvasti, että mitä fiksua voisi nyt sanoa omaa egoa pönkittääkseen tai miten saisi ratkaistua asian nopeasti jotta voi siirtyä seuraavaan aiheeseen. Useimmiten ihminen vain tarvitsee sitä, että joku kuuntelee - ei vain kuule - kysyy, miettii ja pohtii asiaa yhdessä. Se ihan oikea kuunteleminen voi olla välillä todella haastavaa. Tuntuuko teistäkin, että joskus on  hetkiä kun tuntuu vaikealta keskittyä ja ajatukset lähtee laukkaamaan - vaikka mikä voisi olla sillä hetkellä tärkeämpää kuin oman ystävän asia?

Meistä monet tunnistavat varmasti olleensa myös tilanteessa, missä on juuri ollut näkemässä jotain ystäväänsä, ja tajuaa, että mehän puhuttiin koko aika vain hänen asioistaan. Tätä ei välttämättä huomaa juuri siinä hetkessä, koska on itse kiinnostunut kaverin asioista mutta sitten myöhemmin sitä huomaa, että hän ei tainnutkaan kysyä yhtäkään kysymystä multa. Tää toistuu usein juuri tiettyjen tyyppien kanssa. Toisaalta kukaan meistä ei ole täydellinen ja meissä kaikissa on omat huonot puolemme. Tää on kuitenkin asia mitä itseäni häiritsee ja siksi pyrin itse antamaan myös toisen asioille huomion.

On siis todellakin ihmisiä, jotka oikeasti kuuntelevat ja ihmisiä, jotka vain odottavat että pääsevät itse puhumaan. Ylhäällä kuvassa vierelläni on tyttöset, jotka ovat olleet parhaita ystäviäni ala-asteelta asti. He todella taitavat juuri tuon aidon kuuntelemisen kuin myös puhumisen taidon. <3

Mitä ajatuksia tää aihe teissä herättää? Nyt saa puhua, mä kuuntelen.. Heheh ;)

2.8.2017

Viime aikoina...


Viime aikoina olen...

- liian vähän: keskittynyt blogiini. Pahoittelut, kesä on vaan vienyt täysin mennessään! Mulla on myöskin ihan jäätävä motivaatiopula, eikä tunnu löytyvän mitään aiheita mistä kirjoittaa. (vinkkejä saa siis antaa :))

- liian paljon: herkutellut ja tissutellut... Hups, laitetaanko tämäkin kesän piikkiin!

- nauttinut: niin kivoista jutuista kavereiden kanssa, niinkuin polttareista, häistä, kesäaktiviteeteista, after workeista.. Mä oon ollut myös tosi tyytyväinen näihin viime aikojen ilmoihin, vihdoin ollaan saatu edes vähän aurinkoa ja lämpimämpää säätä!

- surrut: ikävää. Välillä kaukosuhde ei vaan ole kauhean kivaa. Nyt viimeiset päivät ikävä on tuntunut suuremmalta kuin vielä hetki sitten.

- toivonut: että joku tiputtaisi mulle taivaalta vähän sali-motivaatiota. Ihan jo sen takia, että olen viimeisen kolmen kuukauden aikana käynyt siellä ehkä kaksi kertaa, ja maksan sitä kuitenkin joka kuukausi sen kiinteän kuukausimaksun... :D


- pohtinut: että minkä harrastuksen aloitan nyt syksyllä. Viime vuodenhan harrastin tanssia, mutta valitettavasti tuo tanssiryhmä on nyt lopetettu, eli nyt olisi sitten aika löytää joko uusi tanssilaji tai joku ihan uusi harrastus. Pelkkään kuntosaliin en voi urheilun puolesta tukeutua, kyllästyn siihen nimittäin niin helposti!

- ostanut: itselleni lentoliput Maltalle syyskuulle. Jee!!

- ihmetellyt: ihmisten joustamattomuutta. Ymmärrän kyllä rutiinien päälle, mutta monet ihmiset ovat vaan niin kangistuneita omiin tapoihinsa, etteivät voi joustaa edes yhteisen hyvän takia. Tähän törmää varsinkin työelämässä.

- syönyt: ihan hirveästi herneitä ja mansikoita. Mulla on mennyt niihin nyt kesällä ihan hirveästi rahaa, mutta toisaalta, kannattaahan sitä nyt suomalaisista marjoista nauttia kun niitä saa.

- viettänyt liikaa aikaa: miettimässä tulevaisuutta ja stressaamassa syksystä. Mua surettaa jo etukäteen kesän loppuminen, vaikka sen aika ei olekaan vielä. Mun pitäisi opetella paljon enemmän sellaista hetkessä elämisen taitoa.

- koukuttunut: Gossip Girliin ja OC:seen. En tiedä mikä muhun on iskenyt, tuollaiset "teinisarjat" kun ei ole ollut enää vuosiin mun juttu...

Löytyykö teiltä samoja juttuja? Kivaa viikkoa teille <3














26.7.2017

Yksin asumisesta



Olen maininnutkin täällä pariin otteeseen, että voisin kirjoittaa hieman yksin asumisesta ja kaukosuhteessa elämisestä. Tämä postaus käsittelee näistä nyt tuota ensimmäistä. Yksin asuminen on varmasti teille monille ihan tuttu juttu, mutta itselleni se on ollut iso muutos.

Olen siis 25-vuotias ja asun nyt ensimmäistä kertaa elämässäni yksin. Monet omanikäiseni ovat ainakin hetken asuneet yksin tai asuvat vielä tälläkin hetkellä. Itse muutin suoraan 19-vuotiaana vanhempieni luota ulkomaille asumaan, jossa muutin yhteen poikaystäväni kanssa. Siitä lähtien on ollut vain luonnollista, että yhdessä asutaan, vaikka kaupunki ja maa muuttuisikin.

Kun keväällä sain tietää Juusolle tarjotusta työmahdollisuudesta ulkomailla, meni ajatukset alussa täysin niihin käytännön asioihin. En siis aluksi oikeastaan uhrannut ajatustakaan sille, että kohta jäisin yksin asumaan tänne Suomeen. Vasta oikeastaan muutamia päiviä ennen Juuson lähtöä hänen pakatessaan kävimme keskustelua siitä, että mitä hyllyjä hän aikoi tyhjentää ja Juuso vitsaili, että nyt on vaatekaapissa paljon enemmän tilaa mulle. Silloin oikeasti tajusin, että viiden vuoden yhdessäasumisen jälkeen tämä nyt ihan totta tapahtuu.

Yksin asumiseen suhtauduin ja olen tähänkin päivään asti suhtautunut todella positiivisesti. Olen aina ajatellut, että olisi kiva kokeilla yksin asumista, mutta siihen ei ole oikeastaan tarjoutunut sellaista "luonnollista syytä". Nyt voin sanoa, että yksin asumisessa on puolensa. Siinä on todellakin jotain aika kivaa, kun voi tehdä monia asioita ihan vain oman mielensä mukaan. Usein toisen kanssa asuessa täytyy ruokaostoksien ja vaikka leffojen suhteen tehdä kompromisseja, niin onhan se nyt aika kiva kun kaiken voi päättää pelkästään itselleen.

Mä oon aina viihtynyt tosi hyvin omissa oloissani. Mä teen välillä aika pitkiä työpäiviä ja tapaan kavereitani, joten pitkän päivän jälkeen on niin ihanaa, kun voi sen loppuillan olla ihan yksinään kotona. On myös kiva kutsua tyttöjä kylään, kun ei tarvitse ottaa huomioon ketään muuta :D



Toisaalta, koti on juuri se paikka missä mulla tulee ikävä Juusoa. Kaikki siellä muistuttaa hänestä ja meidän arki-illoista yhdessä. Nyt kun hän on poissa, oon huomannut myös, kuinka paljon Juuso teki meillä kotona. Mulla on nyt niin paljon enemmän hommaa! :D Puhumattakaan ruokaostoksien tekemisestä tai niiden raahaamisesta yksin kotiin.. Vaikka viihdyn yksin, onhan jotkut arki-illat ja sunnuntait aika hitaita. Kavereille voi tietenkin aina soitella ja sopia näkemistä, mutta joskus sitä olisi kiva ihan vaan olla. Sellainen läsnäolo ja kotona oleskelun ihanuus on otettu aika itsestäänselvyytenä viime vuosina. Monesti mulla on myös sellainen olo, että olisipa kiva vaan mennä vähän kävelemään Kaivariin, mutten jaksa lähteä yksin. Juuso on juuri sellainen, että jos mainitsen jostain, niin se innostuu kaikesta ja tartuttaa sen muhunkin. :D 

Tosiaan tässä tilanteessa on puolensa, mutta tähän mennessä on kaikki mennyt oikein hyvin. Jos en seurustelisi, nauttisin yksin asumisesta vielä enemmän. Nyt oikeastaan siinä ainoat huonot puolet liittyvät etäsuhteeseen ja toisen ikävöintiin. Jos olisin sinkku, en todellakaan muuttaisi hirveällä vauhdilla jonkun kanssa yhteen, jottei tarvisi olla yksin. Jokaisen täytyy pystyä asumaan yksin, jos elämäntilanne siitä joskus vaatisikin.

Asutteko te tai oletteko asuneet joskus yksin? Mitä se on sujunut?

21.7.2017

Kesän fiiliksiä




Ajattelin pitkästä aikaa tulla juttelemaan teille vähän fiiliksistä. Voisi sanoa, että kesä on nyt noin puolessa välissä, mutta tuntuu, että kesä olisi vasta nyt alkanut. Ihan uskomatonta, että ensi viikolla on viimeinen viikko heinäkuuta?!

Tää on ollut muutenkin tosi erilainen kesä mulle viimeisiin verrattuna. Ensinnäkin, tää on mun ensimmäinen kesä ikinä, kun mulla on palkalliset lomat! Täysikäistyttyäni kaikki kesät menivät opiskelujen jälkeen töissä ja viime vuonna olin ollut vasta niin vähän aikaa nykyisessä työpaikassani, että olikohan mulla joku 3 lomapäivää kesällä. Tänä vuonna olen jo ehtinyt lomailla niin Thaimaassa, Budapestissä kuin Maltallakin, ja vieläkin olisi muutama viikko lomaa jäljellä tälle vuodelle - täysin ennenkuulumatonta mulle... En ole kuitenkaan suunnitellut pitäväni näitä viikkoja putkeen nyt kesällä, vaan ripottelen niitä sitten suunnitelmien mukaan. En ole oikein sellainen tyyppi, että haluaisin ottaa lomaa ilman mitään suunnitelmia, vaan pidän loman yleensä silloin, kun lähden jonnekin reissuun. Siksi lomani tulevat aina tällä tavalla ripotellen, enkä halua pitää esimerkiksi kuukautta putkeen ja hengailla vaan Helsingissä. Loppukesän suunnitelmat on aika pitkälti jo mietittynä. Viikonloput ovat jo varatut elokuun loppuun saakka, ja syyskuun alussa ajattelin lähteä Maltalle Juuson luo.

Tämä on ollut siitäkin uudenlainen kesä, kun tässä ollaan siis oltu pari kuukautta kaukosuhteessa. Aion avautua tästä aiheesta vielä enemmän ihan erillisessä postauksessaan, mutta tosissaan pakko sanoa, että kun Juuso lähti, tuntui ensiksi siltä, että koko kesän suunnitelmat menivät ihan piloille. Kaikki mökkireissut, rantapäivät, kesäillat jne... Loppujen lopuksi tää on ollut parisuhteellekin todella ihana ja jännittävä kesä. Meillä oli niin kivaa Maltalla ja nyt heinä-elokuussa Juuso pääsee vierailemaan Suomessa paljon. Suunnitelmat eivät siis menneet pilalle, ne vain muuttuivat. :)

Jo alkuvuodesta tiesin, että tästä kesästä tulee todella hektinen. On juhlia, reissuja, häitä, polttareita... Oon kuitenkin sitä mieltä, että kesästä parhaan tekee ne ihan ne pienet hetket. Esimerkiksi eilen kun vedettiin lyhyt lenkki Juuson kanssa Eiranrannassa lämpimässä illassa. Tai kun kävelen tyttöjen baari-illan jälkeen kotiin ja vastaan tulee iloisia ihmisiä. Tai tuo ylläoleviin kuviin taltioitunut hetki, kun olimme ystäväni kanssa myöhään illalla melkein autiolla kaupungilla kävelemässä.

Miten teidän kesä on sujunut? Mitä olette puuhanneet? :)

18.7.2017

Last snaps from Malta











Nämä viimeiset kuvat ovat vähän tällainen sekalainen kombo, mutta en vain malttanut olla julkaisematta näitä. Maltan reissu oli vain ihan huippu!

Tämän jälkeen palataan taas arkeen ja reaaliaikaisiin postauksiin. Oon ollut nyt vähän yli viikon takaisin Suomessa ja fiilis on hyvä. Mulla oli nyt viime viikonloppuna ystävän hauskat polttarit ja tänä lauantaina on sitten häät. Viikosta tulee ihan mahtava, sillä Juuso tulee Helsinkiin, ja saamme taas viettää aikaa yhdessä. Siitä tulikin mieleeni, että mulla on ajatuksissa kirjoittaa tässä joku päivä postaus kaukosuhteesta, ja miten meillä on nyt sujunut.

Oikein kivaa viikkoa teille! <3

14.7.2017

Ilta Valletassa / Malta



Asuimme Maltalla ollessamme Sliemassa, joka sijaitsee ihan maan itäosassa rannikolla. Sliema oli aivan ihana paikka. Paljon ravintoloita ja ostosmahdollisuuksia. Halusin kuitenkin vierailla myös Valletassa, joka on Maltan pääkaupunki. On niin suloista, että jonkun maan pääkaupunki voi olla niiin pikkiriikkinen!! Valletan pystyy kävellä päästä päähän ja edes takaisin helposti päivän aikana. Kaupungissa asuukin vain reilut 7000 ihmistä.. Valletta oli todella kaunis ja siellä oli aivan upea tunnelma.

Otimme lautan Sliemasta Vallettaan, ja matka (edes-takaisin) maksoi vajaan 3 euroa ja kesti muutaman minuutin. Kävelimme kauniita katuja pitkin ja Juuso halusi viedä minut Barrakka Gardensille, joka on ihana vihreä keidas kaiken kiven ympärillä ja sieltä on kauniit maisemat merelle.



Mielestäni Valletta on must-see paikka, jos Maltalle menette. Sitä korjataan ja eheytetään jatkuvasti, ja sen historiallista kauneutta yritetään pitää yllä. Sen kuitenkin vinkkaisin, että älkää välttämättä valitko sellaista päivää, kun on hirveän kuuma... :D Kaupunki on nimittäin aika korkella merenpinnasta ja se koostuu oikeastaan pelkästään pienistä kujista joissa ilma ei hirveästi pääse kiertämään.

Nyt toivotan teille kaikille ihanaa viikonloppua! Mitäs teillä on suunnitelmissa? <3 Mulla on vaihdosta palanneen ystävän näkemistä ja erään toisen ystävän polttariviikonloppu tulossa. Huh, katsotaan millä fiiliksillä sitä ollaan sunnuntai-iltana...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...