28.4.2017

Mielipide: Julkinen terveydenhuolto



Mun mielestä julkisen terveydenhuollon laatua mollataan yleisesti ottaen todella paljon. Tuntuu, että joka paikassa on luettavissa huonoja kokemuksia ja kertomuksia asiantuntevuuden puuttumisesta ja hoitovirheistä. Monet kertovat suosivansa pelkästään yksityisiä terveyspalvelujen tuottajia ja kritisoivat julkisen puolen järjettömän pitkiä jonoja. Monet kokevat, että kun maksaa paljon, saa myös hyvää laatua. Julkiselta puolelta tätä on monien mielestä turha odottaa, ja monet potilaan huolenaiheet painetaan villasella eikä hoitoa saa pian taikka tarpeeksi.

Mä itse käytän pelkästään julkista terveydenhuoltoa. Omat kokemukseni julkisesta terveydenhuollosta ovat kaikkea muuta kuin negatiiviset, ja sitä kokemusta löytyy niin hammashoidosta, terveyskeskuksista, päivystyksestä, labroista jne. Vaikka toki suuresta henkilöstöstä löytyy niin niitä hyviä kuin huonon päivänkin tyyppejä, oon aina saanut asianmukaista ja oikeudenmukaista kohtelua sekä omat tuntemukseni on aina otettu tosissaan. Oon aina myös saanut hoitoa suhteellisen nopeasti. Päivystykseen nyt tietenkin pääsee heti, mutta kiireettömissä hammashoitotapauksissa ("musta tuntuu että mulla on täällä takahampaassa ehkä reikä") olen päässyt vastaanotolle ihan viimeistään 4-8 viikossa, mikä on mielestäni ei-akuuteissa tapauksissa ihan ok odotusaika. Lääkärin vastaanotolle terveyskeskukseen oon päässyt 1-4 viikossa.

Otan pari esimerkkiä. Hammashoidossa oon käynyt joskus aikoinaan yksityisellä, mutta nyt muutaman vuoden ajan olen käynyt pelkästään julkisella. Mulle on jäänyt noista yksityisen hammashoidon ajoista hieman huonot muistot. Hoidon aikana on tuntunut kipua, hammasta on porattu liikaa, paikattu vinoon, paikka jäänyt liian korkeaksi... Toki siis täysin inhimillisiä virheitä niin hammaslääkäriltä kuin -hoitajaltakin. Julkisella puolella hammashoitoloissa käyneenä kokemukseni ovat olleet tosi positiivisia. Henkilökunta on ollut osaavaa ja huomioonottavaa. Kaikkien neljän viisaudenhampaan leikkaukset olivat jopa miellyttäviä osaavan suukirurgin käsissä.

Terveysasemilla kaikki kohtaamani lääkärit ja hoitajat ovat olleet ammattitaitoisia ja ystävällisiä, ja huoleni on otettu aina tosissaan. Kun sain akuutin munuaistulehduksen ja jouduin lähtemään keskellä yötä Haartmannin sairaalan päivystykseen, sain  heti apua, helpotusta ja ohjeita. Jaksamisesta pidettiin huolta koko hoidon ajan.

Voin siis sanoa, että omien kokemuksieni pohjalta olen tyytyväinen meidän terveydenhuoltoomme. Laadukkaasta hoidosta ja palvelusta olen myös maksanut murto-osan siitä, mitä olisin maksanut vastaavissa tapauksissa yksityisellä.

Kritiikkiä saa ja pitää antaa, mutta rehellisesti sanottuna mua ärsyttää ihan hirveästi, kun jotkut sanovat, että käyvät yksityisellä, koska "julkinen on niin huonolaatuinen". Sitten kun kysyy, että mihin kokemuksiin tämä mielipide perustuu, on vastaus "No en mä tiiä, en oo kyl käyny julkisella mutta kyllä yksityinen on vaa parempi". Voi luoja. Ihan sama kuin mä sanoisin, että suklaa on parempaa kuin lakritsi, vaikken oo ikinä lakritsia maistanutkaan.

Mitä kokemuksia teillä on julkisesta terveydenhuollosta? Käytättekö yksityistä vai julkista puolta?

25.4.2017

Viime aikoina




Yllä muutama kuva viikonlopulta, olin lauantaina Indiedays Blog Awardseissa.
^ Mekko: Gina Tricot

Viime aikoina on ärsyttänyt...
-  huonosti käyttäytyvät ihmiset  liikenteessä ja leffateattereissa
-  sääolosuhteet, jotka ajoittain muistuttavat marraskuun myrskyjä
-  univaje (itseaiheutettua)
uusi puuteri, joka hajosi meikkilaukkuun

Viime aikoina on ilahduttanut...
 ♥ lisääntyvä valon määrä
 ♥ ihanat kevätvaatteet kaupoissa ja hempeät värit
 ♥ ystävät ja läheiset, skypettelyt ja ääniviestit kaukana oleville
 ♥ isojen työllistäneiden projektien päättyminen töissä
 ♥ mansikoiden, herneiden ja mustikoiden ilmestyminen kaupan hyllyihin
 ♥ kivojen tapahtumien ja reissujen odottelu


Voi siis tämän listauksen perusteella sanoa, että viime aikoina on onneksi ilahduttanut enemmän kuin ärsyttänyt. ;)
Oikein mukavaa alkanutta viikkoa teille! <3



21.4.2017

Omatekemät öljyväritaulut

Tein uudenvuodenlupauksen, että alkaisin tekemään kotona muutakin kuin Netflixin katsomista tai siivoamista. Halusin löytää jonkun uuden harrastuksen, jotain mukavaa rauhallista puuhaa mitä voi tehdä kotona. Innostuinkin sitten alkuvuodesta piirtämään ja maalailemaan. Aloitin aluksi ihan lyijykynällä ja vesiväreillä, mutta jossain vaiheessa syttyikin inspis sitten öljyväreillä maalaamiseen. Ostin öljyvärit ja kolme samankokoista ja -mallista kanvaasia, ja ajatuksenani oli, että jos saan jotain kohtuullisen näköistä sähellettyä tauluille, niin ne voisi pistää seinälle vieri vieritysten.

Sain kuin sainkin nuo taulut valmiiksi tuossa reilu viikko sitten ja nyt ne ovat hempeinä väripilkkuina meidän ruokailutilan seinällä. Korkea vitivalkoinen seinä sai pienen katseenvangitsijan.






Yllättävän rentoa puuhaa tuo maalailu, suosittelen!! Mulle ainakin tämän semi-kiireisen kevään aikana ihana rentoutumistapa. Nyt ymmärrän niitä aikuisten värityskirjojen värittelijöitä, sehän on tosi hyvä tapa saada ajatuksia muualle ja hyvää vaihtelua ruudun tuijottamiseen.

Mitäs te olette mieltä?

- ja ei, älkää huoliko, en ole jättämässä päivätyötäni ja ryhtymässä taitelijaksi... :D
En siis loukkaannu jos ette kehu Picassoksi!

19.4.2017

Mökillä













Oli kyllä niin hyvä idea lähteä viettämään pääsiäislomaa mökille! Pääsin niin hyvin duunijutuista irti ja nautin kyllä ihan täysillä. Pääsiäislomalla tuli siis...
               - nukuttua joka yö vähintään 10 tuntia (luksusta)
               - syötyä ainakin 6 pääsiäismunaa
               - saunottua 3 kertaa
               - ulkoiltua yli 10 tuntia
               - herkuteltua joka päivä!

Meille mökille menemiseen kuuluu aina vahvasti ulkona oleminen ja metsässä samoilu. Me rakastetaan patikoida ja kierrellä metsässä tutkiskelemassa. Ollaan itseasiassa haaveiltu pienestä patikointireissusta Lappiin tai Norjaan. Sitä varten tässä aina vähän harjoitellaankin näillä muutaman tunnin samoiluilla, mutta vielä pitäisi treenata, että jaksaisi ihan isommille reissuille lähteä. Jos teillä on kokemusta vaellusreissuista, niin saa kertoa kokemuksia ja vinkkejä!

Urheilemisen vastapainoksi tuli myös sopivasti herkuteltua päivittäin. Herkuttelun kruunasi eilisen leffa, eli karkit ja popparit kainalossa istuin lumoutuneena katsomassa Beauty and the Beastia, joka oli ihana. Yleensä tälläset Disney-leffojen uudelleen toteuttaminen ei mulla nappaa, mutta tää oli ihan super hyvä, suosittelen!

Tämän järkevämpää tekstiä en valitettavasti tänään pysty tuottamaan, sillä tämä toinen työpäivä loman jälkeen verottaa nyt vähän liikaa aivokapasiteetistani.. Palaan taas pian uuden postauksen parissa! <3

12.4.2017

Nuoruuden työpaikkani



Heippa! Törmäsin yhdessä blogissa postaukseen, jossa kirjoittaja listasi nuoruutensa työpaikkoja ja niihin liittyviä kokemuksiaan. Ajattelin, että olisipa hauska idea toteuttaa tämä itsekin!

Ensimmäiset työni juontavat tuonne reilun kymmenen vuoden päähän, kun aloitin tekemään jotain pieniä projektiluontoisia hommia ja kesätöitä 14-vuotiaasta alkaen. Alaikäisenä töitä tehtiin oikeastaan omien hilujen kerryttämiseen, jotta olisi sitten rahaa ostaa karkkia, limuja ja shoppailla kavereiden kanssa H&M:ssä ja käydä leffoissa. Töitä alaikäisille ei ollut silloinkaan paljon tarjolla, silloin tehtiin sitä mitä sattui saamaan.

- Fleim-lehden toimitus. Työskentelin hetken harjoittelussa "Fleim"-nuortenlehden toimituksessa. Kyseinen lehti on jo kuopattu, mutta siihen aikaan Fleim oli uskonnollinen lehti sekä verkkomedia rippikoululaisille. Mulla on jäänyt tästä harjoittelusta niin lämpimät fiilikset. Toimituksen väki oli huomioonottavaa ja opettavaista, ja sain todella itsenäisesti tehdä juttuja, esimerkiksi elokuva- ja levyarvosteluita ja kirjoittaa riparilaisten kokemuksia leireistään. Tykkäsin myös siitä, että vaikka lehden tarkoitus olikin kristillinen, ei uskontoa mitenkään tuputettu kenenkään kurkusta alas.

- Taloustutkimus. Työskentelin Taloustutkimuksessa hetken aikaa puhelinhaastattelijana. Tiedättekin ehkä, mutta Taloustutkimus on siis iso markkinatutkimusyritys, jossa tutkimushaastattelijat haastattelevat ihmisiä esimerkiksi juomatottumuksista, lomakokemuksista ja poliittisista näkemyksistä. Itselleni työ ei ollut mielekästä. Palkka maksettiin ainoastaan provisio-perusteisesti, eli toteutuneista haastatteluista, joten voittekin arvata palkan olleen aivan surkea. Teini-ikäisenä nautin kuitenkin siitä, että sain mennä töihin koska halusin ja jättää vaikka menemättä kun työaikoja ei ollut. Palkka ja työolosuhteet olivat kuitenkin todella huonot, mutta tuolloin ei tarjolla ollut muuta, joten siellä istuin niin pitkään kun löysin toisen työn.



- YLE Uutiset. Työskentely YLE:llä oli ehdottomasti nuoruuteni lempityökokemus!!! YLE haki kesätöihin nuoria, jotka pääsivät työskentelemään eri osastoille. Tähän kesätyöpaikkaan haki yli 4000 (!!!!) nuorta ja noin 40 valittiin. Olin todella onnellinen saadessani paikan, jota niin moni havitteli ja jonka hakemukseen panostin paljon. Työssäni tein pieniä juttuja YLE:n Uutisille, esimerkiksi saatoin kirjoittaa Helsingin parhaista second hand-kaupoista tai tehdä galluppeja ja haastatella ihmisiä. Osallistuimme myös Summerin tekemiseen, jonka ehkä tiedättekin, eli kesäisin tuleva ohjelma nuorille YLE:ltä. Tämä YLE-kesä oli ehdottomasti paras kesä teini-iässäni.

- Puhelinmyynti. Noh, tarvitseeko tätä enempää avata... :D Muuta ei ollut tarjolla, ja ikä ei vielä riittänyt kaupan kassalle, niin sitähän mentiin sitten kauppaamaan puhelinliittymiä ihmisiä häiriköimällä. Palkka oli surkea, työ todella tylsää ja asiakkaiden haistatteluita sai kuulla harva se päivä. :D Joillekin puhelinmyynti sopii, mutta itselleni se oli melkeimpä kidutusta.

- Kaupan kassa. Olin 18-vuotta täytettyäni töissä Alepan ja Prisman kassoilla. Näistä töistä mulla on jäänyt ihan hyvät fiilikset. Olihan työ välillä puuduttavaa, mutta palkkaus oli mielestäni reilua (varsinkin puhelinmyynnin jälkeen) ja pystyin päättämään työvuoroistani melko vapaasti. Prismassa asiakkaat olivat pääosin mukavia, mutta Alepassa sai silloin tällöin aikamoista kohtelua, haukkumista ja uhkailua osakseen. Mua jotenkin ihan säälittää miettiä välillä ne hetket, kun joku keski-ikäinen juoppo alkoi huutamaan 18-vuotiaalle pelokkaalle kassatytölle kun tietty tupakkamerkki oli kaupasta loppu. Työssä opin kyllä itsevarmemmaksi ja pitämään puoliani. Huomaan, että noiden kokemuksien jälkeen olen intohimoinen (varsinkin nuorten) kaupan kassojen puolustaja! Olen aina kassoille extraystävällinen ja jos joku asiakas alkaa nuoremmalle myyjälle raivoamaan, oma kynnykseni näpäyttää takaisin on erittäin pieni.



Näiden töiden lisäksi olen ollut töissä rakennusfirmassa, liitossa, asianajotoimistossa, kahdessa järjestössä, lakifirmassa, kaupungilla... Onhan niitä töitä tässä vuosien varrella kertynyt, vaikka valmistumisen jälkeistä varsinaista oman alan työuraa mulla on vasta noin puolitoista vuotta takana. Perinteiset nuorten Mäkkäri- ja siivojaduunit jäivät puuttumaan, mutta niitäkin olisin ollut valmis tekemään kun kovasti halusin jo nuorena hommia tehdä.

Olipa hauskaa katsoa taaksepäin omassa työhistoriassa! Mitä töitä te olette tehneet nuorina? :)

11.4.2017

Melko poikki






Moikka! Mulle laittoi eilen eräs ihana lukija Snapchatissa (@kissesvilma) viestin, että onko kaikki ihan ok, kun rivien välistä on ollut luettavissa pientä väsymystä ja stressiä. Kiitos tälle ihanalle huolenpidostasi, jos luet tätä <3

Kaikki on kyllä ihan hyvin, mutta on totta, että oon viimeisen parin viikon aikana ollut melko poikki. Työni on tällä hetkellä aika kuormittavaa ja niinkuin olen täällä sanonutkin, on ylityötunteja tullut viime aikoina aika reippaasti. Asiaa helpottaa kyllä se, että tiedostan tämän olevan vain vaihe, kiireinen kevät, johon olin kyllä varautunut. Tätä kiireisempää sesonkia kestää vielä ainakin tämän huhtikuun loppuun, ellei toukokuunkin. Täytyy pitää omasta jaksamisesta huolta sitten hyvillä yöunilla, ruualla ja liikunnalla, itse oon ainakin huomannut näiden auttavan hurjasti! :)

Olin haaveillut, että olisin voinut pitää tämän tai ensi viikon vapaata, kun vapaapäiviä olisi kivasti käytettävissä. Valitettavasti hommat ei ihan niin paljon anna periksi, mutta aion pitää torstain nyt vapaata, ja siitähän tulee sitten ihan kiva viiden päivän putki to-ma, kun pääsiäinen on tässä viikonvaihteessa. Aion lähteä mökille, nähdä kavereita ja nukkua!!

Pienet lomat silloin tällöin tekevät kyllä tällaiselle arkiviikkoa puurtavalle erittäin hyvää. Tuntuu, että jos tekee liikaa työtä, omat työasiat saavat ihan kummalliset mittasuhteet ja välillä musta tuntuu, että perjantaisin pyörin töissä ihan ylikierroksilla ja suurin piirtein hiki päässä kirjoitan sähköposteja... Viikonloput ja lomat muistuttavat mua aina siitä, kuinka vähän merkityksellistä työni kuitenkin on - maailma ei räjähdä ja kukaan ei kuole jos jokin pieni asia unohtuu. Mua välillä maanantai-aamuisin ihan naurattaa töissä, kun mietin kuinka olen viime viikolla luullut olevani suurin piirtein jokin presidentin ylin neuvonantaja :DDD

Nyt enää siis pari päivää ja sitten loman viettoon :) Mitä pääsiäissuunnitelmia teillä on?

7.4.2017

Koirakuumeesta

Ensinnäkin: kiitos supersupersuper paljon kommenteista edelliseen postaukseen!! En voi painottaa tätä tarpeeksi kuinka mua ilahdutti kuulla teistä! Tuli ihan sellainen olo, että vau, tälläsiä tyyppejä siellä mun höpöjä lukee. Fiksuja, mielenkiintoisia, onnellisia, määrätietoisia, uteliaita ja ystävällisiä tyyppejä. Vielä siellä odottaa parit kommentit vastausta, lupaan vastata niihin mahdollisimman pian. Kiitos vielä teille! <3

Tämän päivän aiheeseen, eli koirakuumeeseen. Tämä aihe lähti oikeastaan siitä, että huomasin edellisen postauksen kommenteistanne, kuinka monella teistä oli koira ja koin suuren haikeuden piston sydämessäni! :D

Mä olen potenut koirakuumetta jo monta vuotta. En ole muuten kovin eläinrakas mutta rakkaus koiriin on syttynyt jo pienenä, kun lapsuudessani ja teini-iässä perheessämme oli koira. Koiramme Kassu oli rodultaan walesinspringerspanieli ja Juusolla puolestaan on ollut cockerspanieli Ned.


Olemmekin tässä Juuson kanssa välillä vakavasti ja välillä puolivakavasti miettineet koiran hankkimista. Asiassa on kuitenkin niin monta seikkaa, mitä täytyy ottaa huomioon. Tärkein on varmaan se, että onko oma elämäntilanne sellainen mihin koira sopisi. Onko asunto sellainen, että sinne voi koiran ottaa ja siellä koira myös viihtyisi, riittähän aika koiralle, onko allergioita, onko aamun vesisade-lenkkeilyt ongelma jne...

Monet asiat kyllä puoltavat sitä, että uskoisin meidän olevan hyviä koiran omistajia. Ensinnäkin meillä molemmilla on vuosien kokemus koirista. Toiseksi, olemme ulkoiluihmisiä eli nautimme ulkona olosta, lenkkeilystä ja kävelyistä metsässä ja rannalla. Eli tuulihousut ja ulkoilutakit löytyvät ja metsässä samoilu on ihanaa :D Kolmanneksi, pidän todella tärkeänä sitä, että tarvittaessa hoitoapua löytyisi ja matkalle lähtiessä koiralle löytyisi varmasti kiva paikka. Meidän molempien perheet ja läheiset ovat koirarakkaita ja heillähän on kokemusta koirista. Veikkaan, että ainakin siskoni ottaisi koiran erittäin iloisesti hoitoon ihan muutenkin vain välillä :D Neljänneksi, asuntoomme voi ottaa koiran ja taloudellinen tilannekin alkaa olla jo sellainen, että äkilliset lääkärikulut ja hankinnat eivät olisi totaalinen katasrofi kukkarolle.

Tämä on kuitenkin sellainen päätös, mitä tällaisina överi-rationaalisina ihmisinä emme voi tehdä noin vain. Vaikka mitään ympärikellon työpäiviä emme teekään, saattaa molemmilla silloin tällöin venähtää työpäivät aika pitkiksi. Mä olen hössöttäjä ja miettisin stressaten, että miten se koira siellä pärjää. Nythän voin hyvällä omatunnolla tehdä tarvittaessa ylitöitä, kun tiedän, ettei siellä kukaan pieni mua odota. Toinen juttu on se, että olemme myös miettineet, jos sitä lähtisi vielä jossain vaiheessa ulkomaille töihin tai opiskelemaan. Kyllähän sen koiran sinnekin saa, mutta hankala arvioida olisiko se kohde sitten koiraystävällinen ja hankaloittaisiko se kovasti esim asunnon saamista. Vaikka jäisimme Suomeen, tämä nykyinen asuntomme ei ole sellainen minne välttämättä haluaisin koiran ottaa. Kyse ei ole tilasta, vaan siitä, että asumme ihan keskustan ytimessä, mikä ei mielestäni ole hirveän mukava koiralle. Toisaalta, meillä on tuossa puisto ja koirapuisto korttelin päässä ja omasta vaivannäöstähän se lenkeille lähtö olisi kiinni, mutta tämä on silti asia, jota mietimme.


Monet ovat sanoneet, että kyllä ne asiat siitä lutviutuvat, ostakaa se koira nyt vaan. Mutta itse en jotenkaan pysty tehdä tällaista päätöstä noin vaan. En pysty ajatella niin, että nyt hankitaan joku eläin pyörimään tänne jalkoihin, vaan kyse on perheenjäsenestä ja isosta sitoutumuksesta. Siitä, että on vastuussa jostain muustakin kuin itsestään. <3

Koira on niin ihana ajatus ja se on varmasti joku päivä meille vielä ajankohtainen. Tätä täytyy kuitenkin vielä vähän miettiä, koska kiirettähän tässä ei ole. Muuta kuin tämä vuosi vuodelta pahentuva koirakuume :D Ja ainiin, rotu josta olemme kiinnostuneita on kuvissakin näkyvä ihana kultainen noutaja. Tämä on sellainen rotu, jota olen rakastanut pienestä asti, joka on kiltti ja ihmisläheinen, ja erittäin suloinen niin pentuna kuin koiravaarinakin.

Te lukijat, joilla on koira!! Voisitteko kertoa hieman koiranne hankinnasta, miten koira sopii elämäntilanteeseenne, mikä rotu teillä on, mitä iloa ja vaivaa koira on tuonut mukanaan...?! <3

Someday... <3

3.4.2017

Avautumista / Keitä te oikein ootte?!





Heippa ihanat! Tänään avatessani blogiani ja alkaessani miettiä että mitähän sitä tänään kirjoittaisi, niin mun päähän putkahti ihan uusi ajatus. Täällä mä taas avaudun omasta elämästäni harva se viikko. Te tiedätte musta tosi paljon, mutta mä en tiedä oikeastaan mitään teistä. Tiedättekö sellaiset kaverisuhteet, missä toinen kertoo (kysymättäkin) kaikki omat asiansa eikä ikinä kysy toisen asioista mitään? :D Sellainen fiilis mulle tulee välillä bloggaamisessa, että täällä mä vaan höpötän enkä kysy teiltä mitään!

Kommentointi on viimeisen parin vuoden aikana vähentynyt tosi runsaasti, mikä on sikäli ristiriitaista sen kanssa, että lukijoiden ja vierailijoiden määrä on kuitenkin tasaisesti ajan myötä kasvanut. Ymmärrän kyllä, että blogiin kommentointi on kankeaa ja aikaavievää. Mua kuitenkin teidän kommentit piristää aivan tajuttoman paljon ja toivoisinkin, että kuulisin teistä enemmän. Lukijat ovat kuitenkin blogin kirjoittamisen suola, vaikka kuinka jotkut selittäisivätkin kirjoittavansa pelkästään itseään varten. :)

Toivoisinkin, että voisitte hieman kertoa itsestänne. Ja ninkuin aina mulle kommentoidessanne - voitte kommentoida anonyymisti tai omalla nimellänne. Voisitte ainakin kertoa ikänne, missä asutte, mitä teette (eli opiskeletteko vai teettekö töitä), harrastatteko te jotain, ym kuulumisia ja terveisiä. Pahoittelen jo etukäteen kommentoinnin kankeutta varsinkin mobiililaitteilla, mutta arvostaisin jokaista kommenttia kovasti.

Nyt annan kommenttiboksin teidän käyttöönne - klikkaahan alas kommenttiosioon <3

PS. Jos vapaamuotoinen kommentointi vaikuttaa hankalalta, voitte vaikka kopioida tämän lyhyen gallupin ja vastailla siihen:
1. Ikä?
2. Asuinpaikka?
3. Mitä opiskelet / missä työskentelet?
4. Mitä harrastat?
5. Millainen ihminen olet?
6. Mistä asioista pidät?
7. Terveisiä tai muita kommentteja?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...