7.4.2017

Koirakuumeesta

Ensinnäkin: kiitos supersupersuper paljon kommenteista edelliseen postaukseen!! En voi painottaa tätä tarpeeksi kuinka mua ilahdutti kuulla teistä! Tuli ihan sellainen olo, että vau, tälläsiä tyyppejä siellä mun höpöjä lukee. Fiksuja, mielenkiintoisia, onnellisia, määrätietoisia, uteliaita ja ystävällisiä tyyppejä. Vielä siellä odottaa parit kommentit vastausta, lupaan vastata niihin mahdollisimman pian. Kiitos vielä teille! <3

Tämän päivän aiheeseen, eli koirakuumeeseen. Tämä aihe lähti oikeastaan siitä, että huomasin edellisen postauksen kommenteistanne, kuinka monella teistä oli koira ja koin suuren haikeuden piston sydämessäni! :D

Mä olen potenut koirakuumetta jo monta vuotta. En ole muuten kovin eläinrakas mutta rakkaus koiriin on syttynyt jo pienenä, kun lapsuudessani ja teini-iässä perheessämme oli koira. Koiramme Kassu oli rodultaan walesinspringerspanieli ja Juusolla puolestaan on ollut cockerspanieli Ned.


Olemmekin tässä Juuson kanssa välillä vakavasti ja välillä puolivakavasti miettineet koiran hankkimista. Asiassa on kuitenkin niin monta seikkaa, mitä täytyy ottaa huomioon. Tärkein on varmaan se, että onko oma elämäntilanne sellainen mihin koira sopisi. Onko asunto sellainen, että sinne voi koiran ottaa ja siellä koira myös viihtyisi, riittähän aika koiralle, onko allergioita, onko aamun vesisade-lenkkeilyt ongelma jne...

Monet asiat kyllä puoltavat sitä, että uskoisin meidän olevan hyviä koiran omistajia. Ensinnäkin meillä molemmilla on vuosien kokemus koirista. Toiseksi, olemme ulkoiluihmisiä eli nautimme ulkona olosta, lenkkeilystä ja kävelyistä metsässä ja rannalla. Eli tuulihousut ja ulkoilutakit löytyvät ja metsässä samoilu on ihanaa :D Kolmanneksi, pidän todella tärkeänä sitä, että tarvittaessa hoitoapua löytyisi ja matkalle lähtiessä koiralle löytyisi varmasti kiva paikka. Meidän molempien perheet ja läheiset ovat koirarakkaita ja heillähän on kokemusta koirista. Veikkaan, että ainakin siskoni ottaisi koiran erittäin iloisesti hoitoon ihan muutenkin vain välillä :D Neljänneksi, asuntoomme voi ottaa koiran ja taloudellinen tilannekin alkaa olla jo sellainen, että äkilliset lääkärikulut ja hankinnat eivät olisi totaalinen katasrofi kukkarolle.

Tämä on kuitenkin sellainen päätös, mitä tällaisina överi-rationaalisina ihmisinä emme voi tehdä noin vain. Vaikka mitään ympärikellon työpäiviä emme teekään, saattaa molemmilla silloin tällöin venähtää työpäivät aika pitkiksi. Mä olen hössöttäjä ja miettisin stressaten, että miten se koira siellä pärjää. Nythän voin hyvällä omatunnolla tehdä tarvittaessa ylitöitä, kun tiedän, ettei siellä kukaan pieni mua odota. Toinen juttu on se, että olemme myös miettineet, jos sitä lähtisi vielä jossain vaiheessa ulkomaille töihin tai opiskelemaan. Kyllähän sen koiran sinnekin saa, mutta hankala arvioida olisiko se kohde sitten koiraystävällinen ja hankaloittaisiko se kovasti esim asunnon saamista. Vaikka jäisimme Suomeen, tämä nykyinen asuntomme ei ole sellainen minne välttämättä haluaisin koiran ottaa. Kyse ei ole tilasta, vaan siitä, että asumme ihan keskustan ytimessä, mikä ei mielestäni ole hirveän mukava koiralle. Toisaalta, meillä on tuossa puisto ja koirapuisto korttelin päässä ja omasta vaivannäöstähän se lenkeille lähtö olisi kiinni, mutta tämä on silti asia, jota mietimme.


Monet ovat sanoneet, että kyllä ne asiat siitä lutviutuvat, ostakaa se koira nyt vaan. Mutta itse en jotenkaan pysty tehdä tällaista päätöstä noin vaan. En pysty ajatella niin, että nyt hankitaan joku eläin pyörimään tänne jalkoihin, vaan kyse on perheenjäsenestä ja isosta sitoutumuksesta. Siitä, että on vastuussa jostain muustakin kuin itsestään. <3

Koira on niin ihana ajatus ja se on varmasti joku päivä meille vielä ajankohtainen. Tätä täytyy kuitenkin vielä vähän miettiä, koska kiirettähän tässä ei ole. Muuta kuin tämä vuosi vuodelta pahentuva koirakuume :D Ja ainiin, rotu josta olemme kiinnostuneita on kuvissakin näkyvä ihana kultainen noutaja. Tämä on sellainen rotu, jota olen rakastanut pienestä asti, joka on kiltti ja ihmisläheinen, ja erittäin suloinen niin pentuna kuin koiravaarinakin.

Te lukijat, joilla on koira!! Voisitteko kertoa hieman koiranne hankinnasta, miten koira sopii elämäntilanteeseenne, mikä rotu teillä on, mitä iloa ja vaivaa koira on tuonut mukanaan...?! <3

Someday... <3

26 kommenttia:

  1. Anonyymi7/4/17 16:11

    Mulla on 9-vuotias yorshirenterrieri. Se on tavallaan mun vanhempien mutta kun muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan niin kidnappasin sen mukaani :D Rakastan mun koiraa niin paljon ja se tuo paljon iloa päiviin vaikka huoltahan siitä myös toki on. Te vaikutatte sellaisilta jolle koiran voisi hyvin suoda. Kaikki näyttää olevan ok jne:) miettikää vaan rauhassa ja sit rohkeasti koiraa hankkimaan, ette tuu katumaan<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aww ihanan kuuloista <3 ihana että sulle koiran tuominen mukaan toiselle paikkakunnalle on ollut hyvä valinta. Ja kiitos, me mietitään ja pohditaan ja joku päivä vielä tehdään varmasti hyvä päätös!<3

      Poista
  2. Anonyymi7/4/17 16:16

    multa löytyy australianpaimenkoirapoika joka täyttää kesällä 1-vuotta! meillä kanssa aina perheen kanssa ollut koiria ja vihdoin viime vuonna sain poikaystävän ympäripuhuttua koiran hankintaan. Nyt ne ovatkin parhaimpia kavereita ja hyvä kun itse saan tehdä koiran kanssa mitään. Joo onhan siitä vaivaa, varsinkin kun sen verran aktiivinen yksilö kyseessä mutta en vaihtaisi päivääkään pois. yllätyksenä tuli kyllä se suuri huoli mikä koirasta voi olla. koulussa käydessäni mietin että miten se siellä pärjää. lisäksi tää koira on kyllä tosi kiintynyt meihin, että mietin että varmasti silläkin on meitä ikävä kun ollaan poissa. onneksi kaikki on kuitenkin mennyt paremmin kuin hyvin, mitä nyt parit kengät on pureskellut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihanaa, teillä on vielä niin nuori koira :) Muistan itsekin sen huolen, kun meillä oli koira. Usein koulussa ollessani muistan miettineeni, että mitähän se siellä kotona puuhaa.

      Poista
  3. Anonyymi7/4/17 16:25

    Itselläni ei ole koiraa (vielä :P) mutta odotan kyllä innolla sitä päivää kun sen hankin! <3 On tosi kiva kuulla, että joku muukin miettii näitä asioita noin hyvin eikä vain mene ja osta ensimmäistä söpöä pentua minkä näkee.
    Olin Jenkeissä vaihdossa 2012 ja muistan kauhistelleeni kun siellä tehdään niin, että koira hankitaan söpönä pentuna joululahjaksi lapsille, sitä ei kouluteta millään tavalla, ja kun se kasvaa niin myydään tai viedään jonnekin, koska koira ei ole "enää söpö". Todella surullista :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti, kyllähän tää on kuitenkin sellainen päätös mitä kannattaa miettiä :) Hyi kamala, tätä samaa oon kuullut tosi usein tapahtuvan nimenomaan Jenkeissä :( Miten joku voi edes ajatella noin...

      Poista
  4. Anonyymi7/4/17 16:43

    voi ei mitä kuvia <3 oon varma että susta tulisi ihan huippu koiranomistaja, varsinkin kun oot miettinyt näitä asioita jo näin pitkälle! :) Mun mielestä keskusta ei ole mikään ongelma koiran kanssa. Me asutaan ihan Tampereen keskustassa, ja ei se vaadi kuin hieman ehkä enemmän viitseliäisyyttä. :) Ehkä en kuitenkaan nyt mitään huskya ottaisi yksiöön, mutta siis joo :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, tosi kauniisti sanottu :) hyvin sanottu, että eihän se tosiaan vaadi muuta kuin viitseliäisyyttä. Riippuen tietty koirarodusta, niin kuin sanoit niin huskya ei välttämättä viitsisi ottaa keskustayksiöön :D

      Poista
  5. Anonyymi7/4/17 16:55

    Täällä ollaan ihan samassa tilanteessa! Omassa sekä avopuolison lapsuudenkodissa on aina ollut koiria ja ollaan nyt jo monta vuotta haaveiltu omasta :) aina kuitenkin päädytään jotenkin ylimiettimään asiaa eri kanteilta eikä muka ikinä ole oikea hetki :D Nytkin olisi talous kunnossa ja joustavat työt, muutettiin Helsingin keskustasta Espooseen ja ihan kaivataan lenkkikaveria, mutta nyt ongelmana on se hoitopaikka reissujen ajaksi, kun lähipiirissä kaikilla on jo lemmikkejä! Välillä mietitään, että nyt vaan hankitaan se ja katsotaan sitä hoitopaikkaa sitten kun on ajankohtaista, mutta olen kuitenkin samanlainen, että otan koiraan sitoutumisen sen verran vakavasti, että pitäisi olla kaikki loppuun asti mietittynä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla että siellä on muita hengenheimolaisia! :D On se kumma, kun itse miettii kaikki tekijät miljoona kertaa läpi ja sitten jotkut vaan hankkii muutaman viikon "päähänpistona". Mun mielestä on kuitenkin parempi miettiä näitä asioita loppuun asti, ettei ainakaan liikaa pääse yllättämään. Veikkaan, että teidän elämäntilanne sopisi loistavasti koiran hankintaan ja uskon sen hoitopaikankin aina jostain lutviutuvan :)

      Poista
  6. Anonyymi7/4/17 19:26

    Koira kyllä sopeutuu, ne on ne ihmiset joiden täytyy sopeutua koiran tuomiin asioihin. :) Olen varma että olisitte hyviä koiranomistajia.

    VastaaPoista
  7. Anonyymi8/4/17 19:33

    Kultainennoutaja on aika helppo ja kiltti koira ja super ihania <3

    VastaaPoista
  8. Anonyymi8/4/17 21:12

    Me oltiin poikaystävän kanssa haaveiltu koirasta monta vuotta ja noin vuosi sitten tajuttiin että nyt olisi elämäntilanne semmoinen että pennulle on aikaa. Selasin rotuyhdistyksen sivulta kasvattajia ja valkkasin sieltä kasvattajan johon otin yhteyttä. 9kk päästä ensimmäisestä viestistä pentu muutti meille :) pentu on nyt asunut meillä 3kk ja hetkeäkään en vaihtaisi pois! Kaikki on sujunut ihan mielettömän hyvin ja suurin syy siihen on se, että tiedettiin mihin ryhdyttiin kun kummankin perheessä oli entuudestaan koiria. Edes ne aamulenkit sateessa ei ole harmittaneet yhtään kun on niin kivaa lenkkiseuraa. Viihdyttään paljon kotosalla ja luonnossa niin koira istuu hyvin kuvioon.
    Meillä on siis prahanrottakoirapoika ja rotuun päädyttiin koska haluttiin pieni lyhytkarvainen koira (kaupunkikaksioon ei Tanskandoggi mahdu vaikka siitäkin haaveillaan) ja tuon rodun luonnekuvaus kuulosti meille sopivalta.
    Kaikki on mennyt paljon paremmin mitä uskallettiin toivoa ja ollaan onnellisia että tämä päätös tehtiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla tällainen positiivinen kokemus :) Koira on varmasti teidän kanssa todella onnellinen kun elämäntilanteenne sopii sille niin hyvin. Kokemus koirien kanssa auttaa myös varmasti!

      Poista
  9. Itse asuin silloin kerrostalossa, kun hankin koiran, taajama-alueella, kerrostalon takana oli pieni metsäkkö ja pääsi todella kätevästi koiraa lenkittämään :) Itsellä on siis chihuahua eli meni todella mukavasti siellä kerrostalossa. Koirani täytti viime kuussa 6 vuotta ja on tämän 6 vuoden aikana mahtunu niin opiskelua, töitä, muuttoja ja pikkukaveri on hyvin pärjännyt. Ostin viime vuonna oman rivitaloasunnon, joten täällä me nyt asuillaan, avomieskin liittyi laumaan 3 vuotta sitten :)

    Eniten minäkin aina harmittelen pitkiä päiviä, lähden aina kotoa siinä 6.30 paikkeilla ja välillä päivät ovat venähtäneet sinne puoli 18 asti, onneksi avomies on silloin koiran hoitanut. Hän muutenkin mielellään hoitaa koiraamme, joten siinä ei ole ongelmaa. Yksin olisin lirissä suoraan sanoen. Olen kyllä nyt harkinnut kovasti toista koiraa, mutta pentu ei minun elämäntilanteeseen kyllä sovi kovin hyvin, joten vähän vanhempi kaveri voisi sopia mainiosti. Ehkä teillekin sopisi vähän vannhempi koira, joka ei tarvitsisi lenkitystä niin usein kuin pentukoira. Pentukin on pieni niin kauan ja pidätys paranee vasta vuoden paikkeilla. Minun koirani on onneksi todella hyvä pidättämään ja nukkuu pitkälti, kun ollaan poissa. Ei pode merkittävästi ikävää, kun tietää, että kyllä me sieltä kotiin joskus tullaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aww ihanaa kuulla :) Näinhän se on, että kyllähän se koira pärjää tosi hyvin elämänmuutoksissakin kun omistajat ottavat koiran tarpeet vain huomioon. Teidän elämäntilanne näyttää sopivan koiraan todella hyvin ja se, että teitä on kaksi auttaa myös varmasti paljon.

      Me haluttaisiin ehdottomasti koira, joka olisi meillä alusta loppuun saakka :) Haluan päästä opettamaan ja kouluttamaan koiraa, ja meitä ei lenkitykset haittaa. Olisi vain kiva, että silloin kun koira tulisi niin voisimme pitää muutaman viikon silloin lomaa ja siitä jatkaa töihin vaikka säännöllisesti etätöillä, mikä mahdollistaisi koiran lenkityksen ja pissatuksen päivisinkin.

      Poista
  10. Mullakin on ihan JÄÄTÄVÄ koirakuume :| Meillä oli australianterrieri 9vuotta, lensi koirataivaaseen 2 vuotta sitten ja mietin jo ennen hänen poislähtöään, että haluaisin ihan oman koiran - tai no kaksi kappaletta, niin pitäisivät toisilleen seuraa. Koska se eläin vaan tuo niin paljon iloa arkeen. Mutta, sitten on tämä juuri: tällä hetkellä meidän asuinalue on aikalailla yhtä metsää vain (pasila/ilmala), mutta ens kuussa asutaan mekin ydinkeskustassa ja se ei kyllä ole mikään ihanteellinen koiranomistajan-asuin alue.. Nimim. todistin juuri viime pe kun yhden naisen koira vetäs kunnon skeidakasat kampin aulaan.. (typerä omistaja, kun ei tajua että koira kuuluu luontoon eikä kauppakeskukseen)

    Meillä on myös nämä neljä marsua, enkä halua pelätä koko ajan että koira syö nuo.
    Edellinen koira siis melkein söi veljeni ja mun hamsterin.... Voi siis kuvitella millaset traumat siitä jäi.
    Mutta ehkä joskus meillekin tulee vuffe! Haikeesti katson aina kaikkia koiria, ja ehdottomasti haluaisin adptoida koiran tai koirat - sillä meidän marsutkin on adoptoitu perheistä, joissa niitä ei ole voitu pitää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kyllä niin totta, että oma lemmikki tuo niin paljon iloa ja sisältöä arkeen :) Oon samaa mieltä, että ydinkeskustaan koiran tuomista kannattaa kyllä harkita.

      Poista
  11. Welsh corgeja ollut pari ja ei moitittavaa. Sopivat osake elämään täydellisesti ja ovat lupposia. Kannattaa tutustua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on kyllä todella suloisia! :)

      Poista
  12. Mulla asustelee kotona Coton de tulear rotuinen nuori herra :) Rotu tunnetaan allergiaystävällisenä ja tämä on kerrassaan ihana tapaus!<3 Mä kirjoittelen itse gradua ja olen osa-aikaisesti töissä eikä koira-arki tunnu hankalalta tässä elämäntilanteessa. Olen kuitenkin kesäisin tehnyt täyttä työviikkoa ja välillä pidempiäkin päiviä eikä koiran omistaminen kiireisemmässä arjessa ole tuntunut hankalalta. Kun otin koiran niin asuin Mannerheimintiellä, tosi lähellä keskustaa ja mielestäni koiran pitäminen keskustassa on täysin ok. Töölössä on ihania koirapuistoja (mm. rajasaari eli "koirasaari") ja paljon kivoja puistoalueita. Kyllä Kampinkin alueella löytyy suht läheltä kivoja lenkkipaikkoja! Itse koiraa hankkiessani pohdin päätöstä useamman vuoden ajan ja lopulta rohkaistuin ottamaan oman pennun. Päivääkään en ole päätöstäni katunut, joten kannattaa rohkeasti tarttua tilaisuuteen kun siltä tuntuu, olisitte varmasti täydellisiä koiranomistajia! Varsinkin pariskuntana yhdessä asuessa puolisosta on tosi paljon apua koira-arjessa, kun toisella on esimerkiksi viikonloppuisin omia menoja, voi toinen ulkoiluttaa koiraa ja puolestaan päin vastoin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, sun elämä kuulostaa varsinkin tällä hetkellä niin täydelliseltä koiralle. :) Näinhän se on, että omasta viitseliäisyydestä on kiinni, että jaksaa lähteä aina vähän kauemmas metsästämään lenkkipaikkoja. Töölö on kyllä sopiva paikka siihen, että jos haluaa asua keskustassa mutta silti pitää koiraa. Ihana kuulla niin positiivisa kokemuksia, kiitos! :) <3

      Poista
  13. Mä mietin kans pitkään voinko koiran hankkia, koska elän yksin. Mitä jos tulee paljon menoja, pitkiä työpäiviä tms? Kun ei ole edes sitä toista ihmistä huolehtimassa. Lopulta en jaksanut enää odottaa ja hyvin on menny :)

    VastaaPoista

I'M HAPPY TO HEAR YOUR COMMENTS!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...