Vinkkejä Budapestiin

- Lentokentältä keskustaan. Lentokentältä keskustaan pääsee kyllä julkisillakin, mutta me otimme edes-takas taksin. Taksi maksoi noin 20 euroa per suunta, ja mielestäni se oli halpa hinta siihen nähden kuinka pitkä matka kyseessä oli.

- Hotellit vs. asunnot. Huomasimme varatessamme matkaa, että moneen hotelliin ei kuulunut aamupala. Joissakin aamupalan voisi ostaa lisämaksusta, joka oli aika överi verrattuna Budapestin yleiseen hintatasoon. Päädyimmekin sitten vuokraamaan huoneistohotelli-tyyppisen asunnon, jossa pystyimme itse valmistamaan aamupalamme. Vaikka hotelliaamupalat on ihania, ei yhtään kyllä haitannut syödä aamuisin kämpällä rauhassa itsevalmistettu aamiainen. Hotelleja sekä asuntoja on Budapestissä vaikka millä mitalla, ja niistä voikin sitten valita mieluisensa.

- Julkista liikennettä kannattaa käyttää. Varsinkin metron käyttäminen on todella helppoa. Me molemmat ostimme sellaisen kolmen vuorokauden lipun, mikä osoittautui todella edulliseksi.

- Turvallisuus. Itsestäänselväähän on, että kaikissa kaupungeissa kannattaa olla varovainen. Budapestissä varsinkin ruuhkaisissa metroissa ja turistipaikoissa kannattaa tietty pitää silmällä vähän omaa laukkua. Meille ei onneksi käynyt mitään. Mitä olen lukenut ja kuullut, en suosittelisi hengailemaan yömyöhään metroasemilla tai ottamaan pimeetä taksia suoraan kadulta.

- Ehdottomat nähtävyydet ovat mielestäni Gellertin kukkula, Linnavuori, Sankarien aukio, ketjusilta sekä Parlamenttitalo.

- Syöminen on edullista, mutta mitään sen suurempia makuelämyksiä emme kokeneet. Ravintoloita on vaikka millä mitalla, mutta pääosin ne ovat sellaista pasta-pizza-salaatti-risotto -tyyppistä eikä kasvisvaihtoehtoja kovasti ole. Alkoholi on halpaa.

- House of Terror -talo on Pestin puolella keskustassa sijaitseva museo, jonka näyttelyt kertovat Unkarin historiasta kommunismin ja natsien aikoina 1900-luvulla. Talo toimi aikoinaan kommunistien uhrien kidutus- ja tappopaikkana, ja nyt se on omistettu näiden uhrien muistolle. Museo oli erittäin mielenkiintoinen, mutta myös surullinen ja hieman pelottava. Sisäänpääsylle hintaa oli n. 3 euroa, sillä alle 26-vuotiaat pääsivät sisään edullisemmin. Suosittelen ehdottomasti käymään.

- Széchenyin kylpylä. Budapest on tunnettu useista kypylöistään. Meille oli heti matkan alusta selvää, että haluamme ainakin yhdessä sellaisessa vierailla. Valitsimme niistä sen suurimman ja tunnetuimman, eli Széchenyin kylpylän. Kylpylässä on jopa 15 allasta sisällä ja 3 ulkona. Mielestämme kylpylä oli sisätiloistaan aika plaah, eikä hygieniataso vaikuttanut olevan ihan Suomen luokkaa. Ulkoaltaat aurinkotuoleineen olivat sitten toinen juttu! Kuumaa päivää oli ihana viettää altaassa loikoillein ja aurinkoa ottaen. Ulkoalueelle saa ottaa mukaan omat eväät tai ostaa pienestä kiskasta virvokkeita. Suosittelen kyseistä kylpylää oikeastaan tuon ulkoalueen takia, mitään erikoisuuksia tai vaikkapa porealtaita ei kyseisestä paikasta kuitenkaan löydy.  

- Eläintarha. Budapestin eläintarha oli todella positiivinen yllätys! Sieltä löytyi vaikka mitä eksoottisempaakin eläintä ja ainakin omasta mielestäni eläimillä näytti olevan hyvät oltavat. En muista lippujen hintoja, mutta ne eivät olleet kalliit. Varaa käteistä ja hyvät kävelykengät.


Sellaisia vinkkejä. Toivottavasti kiinnosti, jos satutte vaikka suuntaavan Budapestiin kesällä! Nyt mä jatkan pakkaamista, huomenna nimittäin Maltalle.. Iiik! <3

Budapest

Yay I'm back from Budapest! Vaikka kuinka huippua reissussa olisikaan, on aina ihana palata kotiin. Olin siis siskoni kanssa neljä päivää Budapestissä. Meillä oli tosi onnistunut reissu! Voisin kuvailla Budapestiä ainakin yhdellä sanalla, ja se on 'helppo'. Ensinnäkin, lennot olivat vain hieman yli 2 tuntia (tammikuisten Thaimaan 11 tunnin lentojen jälkeen ihan lastenleikkiä siis..). Budapestissä liikkuminen julkisilla oli todella iisiä ja tehokasta. Syöminen ja tekeminen on edullista, joten kohde sopii kaikenlaisille matkustajille. Me vuokrasimme huoneiston keskustasta, noin 100 metrin päästä metrikseltä joten pääsimme alle vartissa oikeastaan ihan minne vain. 

Voin muuten kertoa, että Budapestissä oli todella kuuma!! Päivisin oli paikoin +34 astetta, ja iltaisinkin lämpötila laski 27 asteeseen... Iltapäivisin "pakenimme" ostoskeskuksiin tai muihin ilmastoituihin sisätiloihin, koska ulkona vain oli liian paahtavaa. Nautimme kuitenkin lämpimistä kesäilloista ihan täysillä, varsinkin kun tämä Suomen kesä nyt on mitä on.. :)

Budapest oli upea ja täynnä kaunista arkkitehtuuria ja historiaa. Suosittelen lämpimästi käymään, jos ette siellä ole vielä vierailleet. Ensi postauksessa kerron vinkkejäni Budapestiin.

Nyt kuitenkin painun nukkumaan, koska huomenna töitä. Olen ensi viikolla vielä pari päivää töissä ja sitten lähdenkin Maltalle, jossa saan viettää etä-rakkaani kanssa puolitoista viikkoa. :) On jo ihan kamala ikävä, enää pari päivää tätä odotusta. Oikein kivaa alkavaa viikkoa teille! <3

Englannin kielen ylivalta

Monet - ainakin me isommissa kaupungeissa asuvat - olemme huomanneet, että palvelun saaminen pelkällä englannin kielellä joissakin ravintoloissa ja kaupoissa on nykyään erittäin tavallista. Esimerkiksi kolmessa yksistä lemppariravintoloistani Helsingissä henkilökunta puhuu vain englantia. Itseänihän tämä ei enää hetkauta, kun olen tottunut kyseisissä paikoissa asioimaan englanniksi. Englannin käyttäminen palvelutilanteissa voi kuitenkin olla monelle hieman epämukavaa, varsinkin kun vieraan kielen käyttö tulee esiin yllättäen. "Sorry, can you make your order in English?"

Tästä aiheestahan on ollut keskustelua ennenkin, mutta aihe nousi itselleni taas uudestaan kun pari viikkoa sitten törmäsin kolumniin (tai pikemminkin pituutensa puolesta novelliin...) englannin kielen yleistymisestä palvelukulttuurissa. Artikkelin voit lukea tästä Imagen sivuilta.

Olen kyseisen tekstin kirjoittajan kanssa monesta kohtaa eri mieltä. Mielestäni englannin kieli tarkoittaa parhaimmillaan nimenomaan kansainvälisyyttä ja kommunikointia eri kulttuuritaustaisten ihmisten kesken. Tekstistä paistaa läpi se, että kirjoittajalla itsellään on huono englannin kielen taito, mikä tekeekin sen puhumisen hänelle epämukavaksi ja siksi kyseistä kieltä vastaan on helpompi argumentoida. Kirjoittajan mielestä olisi parempi, jos me kaikki osaisimme useita pienempiä kieliä. Tämä ei kuitenkaan useimmalle tavalliselle ihmiselle ole mahdollista. Eikö olekin hienoa, että matkustaessa pelkällä tyydyttävällä englannin kielen taidolla pärjää jo vaikka missä?

Itse artikkelista en aio sanoa enää muuta kuin sen, että sen kirjoittaja menettää uskottavuutensa jo heti alussa. Nimittäin jo kolmannessa kappaleessa kirjoittaja kertoo kokemuksestaan kahvilassa seuraavasti: "...myyjä ehdottaa, voisimmeko puhua englantia. Ehdotus tuntuu hieman samalta kuin uskon naisista tuntuvan, kun tuntemattomat nipistelevät takamustaan kadulla". Excuse fucking me?! Siis eihän tää äijä just verrannut englannin kielen käyttöä palvelutilanteessa seksuaaliseen häirintään...?

-   tässä kohtaa otan pienen tauon verenpaineeni tasaamiseksi ja hengittelemällä syvään  -

No mutta joka tapauksessa. Itseni mielestä on hienoa, että esimerkiksi ulkomaalaistaustaiset ihmiset voivat toimia niin työntekijöinä kuin yrittäjinä Suomessa, vaikkei heillä olisikaan suomen kielen taitoa. Tottakai on ilmiselvää, että tiettyihin työtehtäviin tarvitaan se kotimaisen kielen osaaminen. Mielestäni ei kuitenkaan ole mikään ongelma, jos vaikka kahvila-, ravintola- tai myyjätyössä oleva ihminen palvelee englanniksi. Jokaisen pitäisi nykypäivänä osata edes tilata ruoka englanniksi, eikä sen taidon puute saa olla esteenä jonkun muun ihmisen työllistymiselle.

Mitä te olette mieltä? Pitäisikö Suomessa palvelu saada ihan joka paikassa suomeksi?

Häiritseekö englanninkielen käyttäminen vaikkapa kahvilassa tai ravintolassa?

Elämänmuutoksia

Noniin, elikkäs. Onkohan tulossa pitkä postaus?

Meillä tuli Juuson kanssa huhtikuun lopussa täyteen 8 vuotta. Kyllä, kahdeksan (!!) Vuosipäivää vietimme Haikon kartanossa eikä vielä silloin ollut tiedossa se muutos, joka oli tulossa. Päätin tästä kirjoittaa nyt siksi, kun edellisen postaukseni rahapäiväkirja herätti hieman ihmetystä. Miksi puhun vain itsestäni, miksi ostan ruokaa nähtävästi vain itselleni? Emmekö Juuson kanssa enää tee mitään yhdessä?

Tosiaan, Juuso muutti muutama viikko sitten ulkomaille. Long story short: hän sai todella mielenkiintoisen työtarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä. Kyseessä on ruotsalainen pörssiyhtiö, joten hän tekee nyt työtä Tukholmassa sekä Maltalla, ja juuri tällä hetkellä hän on Maltalla. Tämän enempää en ala täällä toisen ihmisen työstä kertomaan, toivottavasti ymmärrätte.

Tämä on kyllä tosiaan pieni elämänmuutos, kun olemme kuitenkin viisi vuotta asuneet yhdessä. Itse en ole esimerkiksi ikinä asunut yksin. Nyt sitten parin viikon varoitusajalla alkoi yksinelo sekä kaukosuhde, ja totuttelemista tietenkin on :D Pakko sanoa, että yleisesti ottaen kaikki sujuu oikein hyvin. Mä jäin siis asumaan meidän asuntoomme keskustaan ja Juuson palkannut firma maksaa hänen asumistaan nyt alussa.

Yksin asuminen on asia, jota olen aina halunnut kokeilla mutta mihin ei ole oikein koskaan tullut sellaista luonnollista mahdollisuutta. Tähän mennessä yksin asuminen on sujunut oikein hyvin ja pitkien, sosiaalisten työpäivien jälkeen on ihana olla vaan rauhassa kotona. Toisaalta näen usein kavereita, joten yksinäistä oloa ei ehdi tulemaan. Myös tämän kaukosuhteen alku on sujunut hienosti. Yhteyttä on helppo pitää kun aikaeroa ei ole kuin se yksi tunti, ja yleensä viestittelemmekin pitkin päivää ja illalla ennen nukkumaan menoa soittelemme joko Skypellä tai whatsapp-puhelun. On se vaan helppoa kun sekunissa saa toisen kiinni, vaikka missä päin maapalloa luuraisikin. :)

Tiedostin kyllä heti alussa, että kaukosuhde voi olla haastavaa, ja varmasti niitä haasteita tuleekin vielä. Olemme kuitenkin aina, ihan alusta asti, olleet sitä mieltä, että omien haaveiden perään saa ja pitää lähteä. Parisuhde ei saa estää omaa urakehitystä. Tämä kaipuu toista kohtaan on vaan syventänyt tunteita ja varmuutta suhteen kestävyydestä. Oon niin ylpeä Juusosta ja varma meistä, sekä onnellinen siitä, että olemme molemmat löytäneet työpaikat joista nautimme.

Täällä blogissa tuun varmasti kirjoittamaan vielä erikseen etäsuhteesta sekä yksin asumisesta, eli näistä molemmista uusista asioista mulle. Toivottavasti nämä aihealueet teitä kiinnostaa. Tämä postaus saattaa vaikuttaa enemmän sellaiselta ilmoitusluontoiselta, ja myöhemmin sitten avaan enemmän niitä fiiliksiä ja tarkempia kuulumisia.

Mä lähden juhannuksen jälkeen Maltalle puoleksitoista viikoksi Meillä on paljon kivoja suunnitelmia siellä jo tiedossa mutta myös sitä rentoa yhdessä oloa. Juuso on tuon koko ajan tietenkin myös siellä, ja meillä on ihana kämppä siksi ajaksi meren lähettyvillä keskustassa. Ei malteta odottaa ja joka ilta lasketaan päiviä että nähdään <3


Tälläisiä uutisia tällä kertaa. Kaikki kannustavat sanat ovat erittäin tervetulleita ja toivottavasti aihealueen kirjoitukset kiinnostavat, koska niitä varmaan tulee! :) Huomenna lähden kuitenkin siskoni kanssa lomalle Budapestiin, ja olen ajoittanut postauksen reissun ajaksi. Palaan kuitenkin heti palattuani tänne taas kirjoittelemaan. Mukavaa viikonloppua kaikille ja kiitos että olette siellä <3

Rahapäiväkirja

Olen viime aikoina alkanut keskittymään hieman enemmän omiin kulutustottumuksiini. Yritän ostaa vain sitä mitä oikeasti tarvitsen ja mikä tekee mut iloiseksi. Ystäväni innosti mut pitämään viikon verran ns. rahapäiväkirjaa, josta voi tehdä helposti yhteenvetoa siitä, mihin rahaa oikeasti kuluu. Ajattelin, että koska raha on aihe josta olen kirjoittanut täällä ennenkin, voisin hyvin julkaista täällä tämän "päiväkirjani" viime viikolta, ja hieman pohdintaa siitä, mihin sitä rahaa oikein itselläni kuluu.

Maanantai:

6,4€	Lounas työpaikkaruokalassa

Tiistai:

6,4€	Lounas työpaikkaruokalassa
4,5€	Piknik-tarvikkeita (jaettiin ostokset kaverin kanssa)

Keskiviikko:

34€	Tyttöjen kanssa venähtäneet after workit: ruuat ja juomat
4,2€	ruokaostokset

Torstai:

8,1€	ruokaostokset
24€	matkalaukku lennolle

Perjantai:

0€	työpaikan työhyvinvointipäivä: kaikki ruuat ja juomat maksettu aamusta iltaan

Lauantai:

11€	Lintsi-syömiset
8,9€	kuivashampoo
10€	valkoinen trikoo-paita

Sunnuntai:

19,9€	brunssi kavereiden kanssa
11,4€	ruokaostokset

Yhteensä = 148,9€, josta

• ruokaostoksiin 28,3€
• ulkona syömiseen 64,9€
• vaatteisiin ja kosmetiikkaan 18,9€
• työlounaisiin 12,8€
• muuhun 24€

                       

Mielestäni tän viikon budjetti pysyi aika hyvin kasassa. Asiaa auttoi se, että olin edellisenä sunnuntaina tehnyt ruokaa vähän isomman satsin kerralla. Maanantaina ja tiistaina söin työpaikkaruokalassa, ja ke-to mulla oli eväät. Perjantaina olikin sitten 0€ päivä, kun olin koko päivän työhyvinvointipäivää viettämässä ja kaikki oli ilmaista.

Huomaan, että ruokaostoksiin mulla menee aika vähän rahaa, kun taas ulkona syömiseen verrattaen sitten hurjemmin. Syön ulkona melkein puolet koko viikon summasta! Toisaalta taas nautin ajanvietosta kavereiden kanssa, että se on mielestäni aina sen arvoista.

Shoppailua olen myös järkevöittänyt, eli ostan vain asioita joita tarvitsen. Joinain viikkoina siihen menee enemmän rahaa jos joutuu ostaa jotain isompaa. Tuo matkalaukun ostaminen oli nyt vähän poikkeuksellinen kulu tähän viikkoon.

Ylipäätään olen ihan tyytyväinen edellisen viikon rahankäyttööni, sillä tuossa keväällä taisi joka viikko mennä sellainen 200-300€... Tuolla vajaalla 150 eurolla pystyy syömään hyvin, tekemään asioita ja ostaa sitä mitä tarvitsee.

Mitäs te olette mieltä? Kiinnostaisiko teitäkin pitää rahapäiväkirjaa vaikka viikon verran? :)

Lintsi

Vitsi miten kiva viikonloppu, olipa aika hyvä sää?? :) Mulla mahtui viikonloppuun ystävien näkemistä, sushi-illallista, brunssia ja Lintsi! Lauantaina oli nimittäin Lintsi-päivä. Taas tuli huomattua millainen nynny oikein oon noiden laitteiden suhteen. Hirveän korkealle meneviin laitteisiin en uskalla mennä lievän korkeanpaikankammon takia ja pyörittävissä laitteissa tulee helposti huono olo. Laitevaihtoehdot jäävät siis melko vähäisiksi mutta hauskaa joka tapauksessa oli. Tuli myös syötyä paljon sellaista klassista huvipuisto-ruokaa, että niiden annosten jälkeen ei enää innostanutkaan päästä pyöritettäväksi laitteisiin.

Muuten. Toivon, että tuota edellistä postaustani ei ymmärretty väärin. Tarkoituksenani ei siis missään nimessä ollut kritisoida ihmisiä, joilla ei ole monia ystäviä, vaan niitä, jotka hakeutuvat jatkuvasti riitoihin ihmisten kanssa ja jotka oman ilkeytensä takia menettävät ystävänsä. Jos joku kuitenkin ymmärsi kirjoitukseni väärin ja pahoitti mielensä, niin olen pahoillani. Jokatapauksessa ystävyyssuhteet ovat sen verran mielenkiintoinen aihe, että mun täytyy niistä varmaan uudestaan taas jossain vaiheessa kirjoitella.

Mulla on kuulkaas enää tämä viikko töitä, ja sitten onkin loma ja lähden reissun päälle. Tästä myöhemmin tällä viikolla enemmän, kivat maanantait sinne <3

Aina riidoissa

Välillä aikuistuessa tapahtuu niin, että tietyt ystävyyssuhteet vaan jäävät. Siihen ei välttämättä ole mitään syytä, elämäntilanteet muuttuvat tai välimatka kasvaa. On kuitenkin mielenkiintoista, miten joidenkin kanssa tulee pidettyä yhtä päiväkodista alkaen vaikka miten elämä muuttuisi. Joidenkin ihmisten persoonallisuudet ehkä vain toimivat yhdessä.

Oletteko ikinä tavanneet tyyppiä, jolla tuntuu olevan aina ongelmia tai riitaa jonkun kanssa? Tottakai tän tyypin mielestä ongelma johtuu aina jostain muusta, eikä ikinä hänestä itsestään. Kaverit vaihtuvat tiuhaan tahtiin ja heti kun uusi ystävyyssuhde on solmittu, ei mene kuin muutama kuukausi niin sekin ihmissuhde on päättynyt riitaan. Toinen mielenkiintoinen varoitusmerkki on aina se, kun joku tyttö kertoo, että "mä oikeastaan hengailen vain jätkien kanssa, tyttöjen kanssa on niin paljon draamaa"... Nauretaan aina kavereiden kanssa, että juuri nää on sellaisia tyyppejä jotka itse aiheuttavat skismaa muiden tyttöjen kanssa :D Voin sanoa, että ei ole normaalia jos joka kerta naisten välillä olisi jotain tappelua.

Opiskellessani tunsin erään tyypin, jolla oli takanaan useita epäonnistuneita ystävyyssuhteita. Hänellä oli kotikaupungissaan monia riitaisasti päättyneitä ystävyyksiä ja opiskellessaan hän päätyi parin vuoden aikana riitoihin yli kymmenen tuntemani ihmisen kanssa. Kuulemma vika ei ollut kuitenkaan ikinä hänessä ja jo seuraavalla viikolla oli uusi 'paras kaveri' kuvioissa. :)

Mun mielestä aikuiset ihmiset, jotka eivät pysty ylläpitämään mitään ystävyyksiä tai ihmissuhteita yli vuotta, ovat huolestuttavia. Tottakai on normaalia, että ystävien kanssa välillä riidellään ja sitten sovitaan, tai kaverisuhteet vaan hitaasti kuolevat pois. Mutta jos jollain on jatkuvasti uusi kaveri kainalossa ja edelliset ihmissuhteet ovat päättyneet riitaisasti välien katkaisuun, niin siinä vaiheessa kannattaisi varmaan miettiä, että onkohan itsessä ollut jotain vikaa. Vai voiko todella olla niin huono tuuri kavereiden valinnassa?

Mulle on todella hämmentävää, jos joku ihminen ei kykene näkemään, että itse nyt vaan sattuu olemaan sellainen tyyppi, ettei muut tule toimeen. Itsekritiikin puuttuminen on luotaantyöntävää.


Oon joka päivä äärettömän kiitollinen kaikista upeista ystävistä joita mulle on elämääni siunaantunut. Joidenkin kanssa ollaan tunnettu reilut kaksikymmentä vuotta, joidenkin kanssa taas vasta muutamia vuosia. Yhteistä kaikissa ystävyyssuhteissani on kuitenkin se, että molemmat osapuolet tekevät työtä ystävyyden ylläpitämiseksi sekä välittävät ja arvostavat toista.

Kertokaa teidän mielipiteitä ja kokemuksia. Ootteko ikinä tavanneet ihmistä, joka on ainainen ongelmien aiheuttaja? Minkälaisia asioita te arvostatte ystävyyssuhteissa?

Epäsuositut/negatiiviset mielipiteeni x 10

Monet ovat varmaan törmänneet blogeissa näihin epäsuositut mielipiteet -postauksiin, missä kerrotaan omia mielipiteitä, joihin kaikki eivät varmasti varsinaisesti yhdy. Aloin miettimään tuota sanaa "epäsuosittu", koska kuka on määrittelemään mikä on epäsuosittu ja mikä taas yleinen mielipide? Noniiin mutta joka tapauksessa tässä tulee mun 10 mielipidettäni, jotka ovat negatiivissävytteisyydessään mahdollisesti epäsuosittuja. :)

1) Suomalainen arkkitehtuuri on nykyään todella tylsää. Mä en voi ymmärtää, miten joku pitää esimerkiksi Kiasmaa kauniimpana kuin vaikka jotain Eiran vanhoja jugend-taloja. 70-80 -luvuilla rakennetut laatikkotalot eivät olleet silloin kauniita eivätkä ole nytkään, mutta miksi esimerkiksi juuri jugend-talot jotka rakennettiin 1800-luvun lopulla olivat silloin kauniita ja ovat edelleen..?

2) En pidä Suits-ohjelmasarjasta. Tämä saattaa johtua siitä, että olen itsekin lakipuolella, mutta valitettavasti sarja on mielestäni epärealistinen kuvaus juristin työstä, yliluonnollisista taidoista ja muistista. Muutenkin sellainen päähenkilöiden muka-nokkela viisastelu ärsyttää tietyissä tv-sarjoissa.

3) Raakasuklaa on ihan älyttömän pahaa. En muutenkaan ymmärrä mitään "terveellistä herkuttelua". Jos sun tekee mieli herkutella, niin herkuttele ihan oikeasti.

4) Ihmiset ostavat ihan liikaa uutena. Kirppareita ja kierrättämistä ei hyödynnetä mun mielestä tarpeeksi. Aina kun tarvitaan uusi kevättakki, juhlamekko tai uudet sukset, niin marssitaan kauppaan, eikä vaivauduta edes vilkaisemaan jos sama löytyisi käytettynä. Enkä varsinkaan ymmärrä, että tuhansien eurojen merkkilaukkuja ostetaan uutena, vaikka niitä on Zadaat ja Torit täynnä 80-90% halvemmalla. Multa on kaveri kerran kysynyt, että miten oon raaskinut ostaa LV:n laukun. Uutena en todellakaan, mutta nettikirppikseltä hyvällä diilillä raaskin.

5) Pitkät suippo-malliset kynnet eivät ole kauniit. Ja todella epäkäytännöllisen näköisetkin. Onko siellä ketään, joka osaisi kertoa miten niillä kirjoitetaan tietokoneella? :D

6) En tykkää aikuisten värityskirjoista. En ymmärrä miten joku saa niihin kulumaan pari tuntia päivässä, vaikuttaa aika tylsältä. Oon kylläkin aina miettinyt, että ne sopisivat hienosti vaikka terapeutin vastaanotolle.

7) Helsingissä on liikaa fine dining-paikkoja. Me tarvitaan enemmän sellaisia bistro-tyyppisiä ravintoloita, eikä että jokaisessa korttelissa on yksi valkopöytäliinallinen 18-ruokalajin menun ravintola. Fine dining ei yleensäkään ole ihan niin tajunnan räjäyttävää, että siitä viitsisi maksaa niin paljon. Rennot normaalit ravintolat ovat parempia.

8) Kahvi ja olut ovat pahaa, enkä juo kumpaakaan ikinä.

9) Kaikki pienet vauvat ja vastasyntyneet näyttävät ihan samoilta. En ymmärrä miten joku näkee jossain 2-päiväisessä lapsessa "isin nenän" ja "ihan äidin korvat". Vastasyntyneet on kaikki ihan ruttuisia, vaikka suloisia ovatkin.

10) On ärsyttävää kun hyvän päivän tutut pyytävät apua. Ja tällä en tarkoita mitään pieniä työpaikkasuositteluja, hakukirjeapua tai vinkkejä hyvistä ravintoloista Lontoossa, vaan esimerkiksi sitä, kun ihminen jonka kanssa et ole puhunut vuosiin, pyytää, että voisiko tulla majailemaan luoksesi vaikka festareiden ajaksi. Mä en ikinä kehtaisi käyttää hyväksi jotain tuttua, jonka kuulumisia olisin kysynyt viimeksi viisi vuotta sitten. :D

Mitäs te olette mieltä? Ettehän pahoittaneet nyt kovasti mieltänne? ;) <3