7.6.2017

Aina riidoissa



Välillä aikuistuessa tapahtuu niin, että tietyt ystävyyssuhteet vaan jäävät. Siihen ei välttämättä ole mitään syytä, elämäntilanteet muuttuvat tai välimatka kasvaa. On kuitenkin mielenkiintoista, miten joidenkin kanssa tulee pidettyä yhtä päiväkodista alkaen vaikka miten elämä muuttuisi. Joidenkin ihmisten persoonallisuudet ehkä vain toimivat yhdessä.

Oletteko ikinä tavanneet tyyppiä, jolla tuntuu olevan aina ongelmia tai riitaa jonkun kanssa? Tottakai tän tyypin mielestä ongelma johtuu aina jostain muusta, eikä ikinä hänestä itsestään. Kaverit vaihtuvat tiuhaan tahtiin ja heti kun uusi ystävyyssuhde on solmittu, ei mene kuin muutama kuukausi niin sekin ihmissuhde on päättynyt riitaan. Toinen mielenkiintoinen varoitusmerkki on aina se, kun joku tyttö kertoo, että "mä oikeastaan hengailen vain jätkien kanssa, tyttöjen kanssa on niin paljon draamaa"... Nauretaan aina kavereiden kanssa, että juuri nää on sellaisia tyyppejä jotka itse aiheuttavat skismaa muiden tyttöjen kanssa :D Voin sanoa, että ei ole normaalia jos joka kerta naisten välillä olisi jotain tappelua.

Opiskellessani tunsin erään tyypin, jolla oli takanaan useita epäonnistuneita ystävyyssuhteita. Hänellä oli kotikaupungissaan monia riitaisasti päättyneitä ystävyyksiä ja opiskellessaan hän päätyi parin vuoden aikana riitoihin yli kymmenen tuntemani ihmisen kanssa. Kuulemma vika ei ollut kuitenkaan ikinä hänessä ja jo seuraavalla viikolla oli uusi 'paras kaveri' kuvioissa. :)

Mun mielestä aikuiset ihmiset, jotka eivät pysty ylläpitämään mitään ystävyyksiä tai ihmissuhteita yli vuotta, ovat huolestuttavia. Tottakai on normaalia, että ystävien kanssa välillä riidellään ja sitten sovitaan, tai kaverisuhteet vaan hitaasti kuolevat pois. Mutta jos jollain on jatkuvasti uusi kaveri kainalossa ja edelliset ihmissuhteet ovat päättyneet riitaisasti välien katkaisuun, niin siinä vaiheessa kannattaisi varmaan miettiä, että onkohan itsessä ollut jotain vikaa. Vai voiko todella olla niin huono tuuri kavereiden valinnassa?

Mulle on todella hämmentävää, jos joku ihminen ei kykene näkemään, että itse nyt vaan sattuu olemaan sellainen tyyppi, ettei muut tule toimeen. Itsekritiikin puuttuminen on luotaantyöntävää.


Oon joka päivä äärettömän kiitollinen kaikista upeista ystävistä joita mulle on elämääni siunaantunut. Joidenkin kanssa ollaan tunnettu reilut kaksikymmentä vuotta, joidenkin kanssa taas vasta muutamia vuosia. Yhteistä kaikissa ystävyyssuhteissani on kuitenkin se, että molemmat osapuolet tekevät työtä ystävyyden ylläpitämiseksi sekä välittävät ja arvostavat toista.


Kertokaa teidän mielipiteitä ja kokemuksia. Ootteko ikinä tavanneet ihmistä, joka on ainainen ongelmien aiheuttaja? Minkälaisia asioita te arvostatte ystävyyssuhteissa?


25 kommenttia:

  1. Anonyymi7/6/17 15:32

    NIIN hyvä ja osuva kirjoitus. Taas. Kiitos hyvästä blogista!!

    VastaaPoista
  2. Anonyymi7/6/17 16:19

    Kyllä, näitä ihmisiä (etenkin naisia) tullut vastaan. On se kumma kun ei ollenkaan ala itsellään hälytyskellot soida kun kukaan ei tuu toimeen.. :D

    VastaaPoista
  3. Anonyymi7/6/17 16:37

    voi näitä on vaikka kuinka... työpaikoissa ja kouluissa. Ovat yleensä juoruavia ja pahaa puhuvia mutta itse eivät näe itseään sellaisina. 😒

    VastaaPoista
  4. En onneks oo yläasteen jälkeen törmännyt tollasiin ihmisiin.

    En ees tiedä mistä ihmiset löytää koko ajan uusia kavereita (ellei sitten vaihda koulua ja työpaikkaakin jatkuvasti). Etenkin mitä vanhemmaks tulee niin sitä vähemmän tutustuu uusiin ihmisiin ja niiden vanhojen ystävyyssuhteiden tärkeys korostuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä ihan totta, osaa arvostaa omia vuosia kestäneitä ystävyyssuhteita :)

      Poista
  5. Anonyymi7/6/17 19:30

    Mulla on ystävinä paljon miespuolisia ja pienestä pitäen ollut enemmän miehiä kavereina. En tiedä johtuuko kun olen ainut tyttö perheessäni. Mutta tuun hyvin juttuun kyllä naistenkin kanssa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli oot siis sellainen ihminen, jonka kanssa kaikkien on helppo tulla toimeen sukupuolesta riippumatta! :) perfect! :)

      Poista
  6. Mä itse olen yksi niistä, jotka vaan "kasvoivat" ulos kaveripiiristä. Meillä oli tosi tiivis kaveriporukka melkein tarhaiästä asti, kunnes sitten jatko-opiskelut vei muualle, tuli seurustelusuhde ja huomasi, että ihmiset ympärillä vain vähentyi. Osan kanssa pidettiin yhteyttä ja osa taas oli aina että ei ehdi nähdä jne.
    Lopulta huomasin itse, kun olin vanhassa kaveriporukassa viettämässä iltaa, etten enää viihtynyt siinä. Mä en tiedä edes miten sitä kuvailis, mutta tunsin kasvaneeni ulos siitä porukasta - en tuntenu enää kuuluvani siihen. Meillä kaikilla kyllä synkkas (?) tosi hyvin, puhuttiin about kaikesta maan ja taivaan välillä, mutta kun olin tottunut jo pidemmän aikaa siihen, että puheenaiheet on ns sivistäviä ja seura oli melkein 10vuotta vanhempaa (ei siis ollu mitään hihittelyä), en vain kokenut enää sitä kaikkea mielenkiintoiseksi.
    Muistan, että huolestuin aika paljon, ja pelkäsin että kohta mulla ei ole yhtään ystäviä/kavereita, eihän mulla ole parasta naispuolista ystävää ollut viimeseen 7 vuoteen. Mutta sitten äitini totesi, että "sä olet vain kasvanut ulos kaveriporukasta, se on ihan normaalia, olet löytänyt sen oman juttus".

    Nykyään mulla on vain pari hyvää kaveria, joiden kanssa juttelen silloin tällöin, välillä päivittäin. Olen todella itsenäinen henkilö/yksilö. Mun mielestä on vain tervettä, ettei takerru ihmisiin :) Mut myös toisaalta, jokanen tarvii pari sellaista kaveria. Esim isoäidilläni on koko elämänsä aikana ollut vain 2 ystävää, koska omin sanoin "ei jaksa katsoa paskanpuhujia".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kuin sun äiti sanoi, niin toi on ihan normaalia. Kaikille käy joidenkin ystävien kanssa noin. Ei mitään draamaa, ei vaan jutut kohtaa enää samalla tavalla. Sitten on aika päästää irti ja löytää omanlaisia ystäviä.

      Olen täysin samaa mieltä että jokainen tarvitsee muutaman hyvän ystävän. Muakin puistattaa ajatus, että hengailisin päivät pitkät hyvän päivän tuttujen kanssa. Oikeasti ihminen tarvitsee vain pari hyvää ystävää, joihin luottaa ja tukeutuu.

      Poista
    2. Anonyymi8/6/17 14:13

      Mulla vastaavanlainen kokemus, poikaystävän (nykyisen entisen sellaisen) myötä aloin viettää aikaa 6-10v vanhempien tyyppien kanssa ja omat peruskoulu/lukiokaverit jäi. Nykyään vaan oman ikäisten jutut ja hihittelyt ei nappaa sitten yhtään. Lisäksi muutin alle vuosi sitten kaupunkiin josta en tuntenut ketään ennalta. Ikävintä tässä on se, etten ole löytänyt vielä uusia ystäviä "tilalle" vaikka muutamiin tyyppeihin olenkin tutustunut. Välillä tulee tosiaan mietittyä tota että onko mussa jotain vikaa, tai enkö vaan yritä tarpeeksi, että uusia oikeita ystävyyssuhteita syntyisi...

      Poista
    3. Ymmärrettävää, että samat jutut ei vaan natsaa enää. Sitten on vaan pakko päästää irti, se on ihan luonnollista.

      Kyllä sä sieltä vielä ystäviä löydät. Oot ollut siellä vasta alle vuoden! Ystävyyssuhteet kestävät aikaa, nyt oot kuitenkin aloittanut jo tutustumisen. Ehkä nyt kesällä tutustuminen voi olla helpompaa. :)

      Poista
  7. Anonyymi7/6/17 20:27

    Ihan samaa mieltä. Nykyään kaikki ihmissuhteet on nähtävästi ihan kertakäyttökamaa joillekin... 🙁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä harmittavan totta :/

      Poista
  8. Anonyymi7/6/17 22:47

    Sori Vilma pakko kommentoida, koska olen eri mieltä. Lähtökohtaisesti tässä oletettiin juuri sitä mitä haluttiin vastustaa. Kysymys "tiedämmekö me lukijat niitä ikäviä tyyppejä". Viittaa nimenomaan oletukseen että me lukijat tai kirjoittaja itse eivät ole "näitä ikäviä tyyppejä". Aina on helppo sanoa muita ikäviksi ja olla tarkastelematta itseään. Tämä turhauttaa kovasti tämä tapa puhua muista, eikö voitaisi jo olla pönkittämättä itseämme etsimällä ympäriltä näitä "huonoja ihmisiä"? Voitaisiinko yrittää ymmärtää erilaisuutta ja erilaisia elämäntilanteita? Ei kaikki ole niin mustavalkoista ehkä kuitenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Postaus tai kysymys itsessään ei poissulje sitä mahdollisuutta, etteikö itse olisi ikävä ja vaikea tyyppi. Tämä kysymys ja kirjoitus saattaa herätellä juuri sellaisia ihmisiä siihen, että ehkä itse olen tehnyt jotain virheitä, jos ihmiset eivät tule kanssani ikinä toimeen.

      Ymmärrän eilaisuutta ja erilaisia elämäntilanteita. Olen kuitenkin kanssasi eri mieltä siinä, että mielestäni ihmiset, jotka useiden vuosien ajan sortavat ystäviään, loukkaavat heitä ja pettävät heidän luottamuksensa, eivät ole ymmärryksen arvoisia. En voi arvostaa aikuista ihmistä, joka käyttäytyy toisia kohtaan törkeästi tai alentavasti, ja sen takia menettää ystävänsä.

      Kommentistasi huokuu se, mikä mua välillä todella ärsyttää: vaikka joku olisi äärettömän töykeä ja epäluotettava, tulee häntä _ymmärtää_. Valitettavasti nykymaailmassa se johtaa siihen, että ilkeydellä pääsee pitkälle, koska kukaan ei uskalla sanoa vastaan.

      Poista
    2. Anonyymi8/6/17 08:34

      Kaveriporukassamme oli vuosia yks tyttö, joka puhui kaikista meistä pahaa toisillemme, puhui asioitamme eteenpäin ja esimerkiksi omia todella henkilö kohtaisia perheasioitamme tutuilleni.. Muutaman vuoden päästä onneksi tajusimme asian ja päätimme ystävyyden häneen. Hänellä on sen jälkeenkin ollut vaikeuksia monien kanssa.
      Jos joku olisi tullut mulle silloin sanomaan että "teidän täytyy ymmärtää, hän on erilainen" .... niin olisin sanonut pari valittua sanaa.

      Poista
    3. Anonyymi8/6/17 13:35

      Joo ymmärretään vaan kaikkia ilkeitä ihmisiä joiden kanssa kukaan ei tuu syystä toimeen. Mahtava idea. Vihdoin kun joku sanoo että ei oo normaalia jos joku ei osaa käyttäytyä ystäviään kohtaan, niin heti pitäisi vaan ymmärtää ja hyssytellä. 🙄

      Poista
    4. Anonyymi 08:34, hyi hirveetä :( Onneksi pääsitte tosta tyypistä eroon.

      Poista
  9. Mun on kyllä pakko vastata oma kokemus tuohon, että joskus koin tulevani paremmin toimeen miesten kanssa. (Tai no toimeen on todella väärä sana, koska toimeen tuun kaikkien kanssa :D) Tavallaan myös nykyisinkin, mutta se ei johdu siitä, että kokisin naisten kanssa olevan hullua draamaa vaan sitä, että oon helposti sellanen tyyppi, joka saattaa vaan seurata sivusta hiljempaa eikä jaksa silleen "innostua" kaikesta tai välttämättä pitkään hihitellä ties mistä :D Teen kyllä sellaistakin, mutta monesti myös tykkään vaan siitä, että voi olla hiljaa ja silleen rennommin. Voihan sitä tehdä naistenkin ja varsinkin hyvien ystävien kanssa. Välillä taas oon tosi äänekäs ja ekana mukana kaikessa. Koen jotenkin, että muut naiset jättää helposti ehkä vähän sivuun jos itse ei ole hakeutumassa mukaan siihen juttuun :) Esim jos meen koulukavereiden luo, oon tosi väsyny ja istahdan suoraan vaan sohvalle istumaan on ne yleensä pääosin miehiä, jotka tulee siihen jutusteleen ja naiset tuntuvat ehkä miettivän liikaa tyyliin "miksei se ite tullu moikkaamaan, eikö sitä kiinnosta" tai tiiätkö. Miehet on silleen monesti "yksinkertasempia" ettei mieti silleen turhaan miksi joku istuu sohvan nurkassa hiljempaa vaikka hengaillaan kun naiset taas tuntuvat helpommin miettivän onko siihen joku syy :D Ja kun joskus varsinkin oon joutunut esim urheilun takia jäämään pois monista menoista ja kivoista jutuista, tuntuvat naiset helpommin sitten "jättävän" pois porukasta kun taas miehet kyselevät myöhemminkin mukaan. Voisko tässäkin naiset kokea, että en oo itse halunnut tulla eivätkä hekään sitten kysele kun miehet vaan kysyy eikä mieti sen enempää? :D Tietysti nää on täysin ihmisistä ja porukoista riippuvia juttuja ja on myös paljon sellaisia naisia, joilla on näitä samanlaisia piirteitä kuin itellä ja he taas käyttäytyvät enemmän tuolleen miten tässä kuvasin miehiä :D Toivottavasti ymmärrät mitä meinaat ja ois mielenkiintosta kuulla sun mielipidettä tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos annieveliina kommentistas <3

      Ymmärrän todellakin mitä tarkoitat. Sulla ei siis kyseessä ole se, ettet tulisi toimeen tyttöjen kanssa, vaan että sun luonteenpiirteet yleisesti ottaen sopivat luonnollisemmin jätkien kanssa yhteen. Ymmärrän joo että jotkut tytöt saattavat ylianalysoida toisten käyttäytymistä. Onneksi kaikki ei sitä tee, koska se voisi olla vähän rankkaa :D Eli sulla on aika täydellinen paketti kasassa: tuut toimeen kaikkien kanssa ja sulla on ystäviä molemmista sukupuolista.

      Mä en tiedä ymmärrettiinköhän tää mun kirjoitus hieman väärin. :D Tarkoituksena ei ollut siis kritisoida ketään ystävävalinnoista vaan niitä jotka eivät tule toimeen kenenkään kanssa ja syyttävät siitä muita.

      Poista
  10. moi! heti aluks pakko sanoa että tää on tosi kiva blogi! :) en oo ennen kommentoinut mutta nyt ajattelin. eli mullakin on vähän se tilanne, että muutamia hyviä kavereita (naispuolisia) kyllä on, mutta tuntuu että mun on vaikea tutustua/saada ylläpidettyä uusia kaverisuhteita, koska en oo kamalan kiinnostunut enkä jaksa jutella pitkiä aikoja sellasista perinteisistä "naisten jutuista" (parisuhteiden / miesasioiden vatvominen, meikit, vauvat :D, yleinen naishömppä), ja tuntuu että moni ei sen takia "tuu juttuun" mun kanssa. sitten kun vielä en tykkää avautua omista tosi henkilökohtaisista asioistani, niin tuntuu että naiset ei tätä oikein ymmärrä vaan "pitäis avautua". sinänsä asia ei haittaa koska on oma valintani olla puhumatta asioistani ja olen kiitollinen niistä ystävistä joita mulla on ja jotka hyväksyy mut tällaisena :) mutta halusin vaan tällaisenkin näkökulman tuoda:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, ihana että tykkäät <3

      Mun ystävistä suurin osa on naisia ja kenenkään kanssa ei tule kyllä vatvottua mistään meikki- ja vauvajutuista, apua :D Mutta onhan toi varmasti hankalaa varsinkin jos tapaat juuri tuollaisia naisia, joilla juttujen taso on tota. Tärkeää onkin se, että itsellään on edes muutama ystävä jotka ymmärtävät millainen ihminen oot ja ettet halua avautua hirveän hlökoht.asioista.

      Poista

I'M HAPPY TO HEAR YOUR COMMENTS!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...