18.8.2017

Kaukosuhteesta




Moikka ihanat! Ajattelin, että nyt olisi varmaan sopiva hetki kirjoitella vähän fiiliksistä kaukosuhteesta kun tässä on jo tovi vierähtänyt siitä kun Juuso sai työtarjouksensa ulkomaille.

Ollaan oltu siis kaukosuhteessa sellainen reipas 3 kuukautta. Toisaalta tuntuu, että aika on mennyt hurjan nopeasti ja toisaalta silloin tällöin aika on madellut tappavan hitaasti – varsinkin silloin, kun toisen näkeminen on jo lähellä. Näiden kolmen kuukauden aikana ollaan nähty todella kiitettävästi: kesäkuussa yli viikon, heinäkuussa viikon, nyt elokuussa puolitoista viikkoa ja syyskuussa tullaan näkemään 12 päivää. Alusta asti ollaan pidetty tärkeänä sitä, että nähdään säännöllisesti kuukausittain ja mieluiten myös vähän pidemmän pätkän kerrallaan. Kesällä tämä onkin osoittautunut helpoksi, koska on lomaa ja molempien töissä on hieman rauhallisempaa. Nyt esimerkiksi tälläkin hetkellä Juuso on täällä Helsingissä ja tekee töitä etänä.

Kaukosuhde on toiminut meillä yllättävän hyvin. En sano missään nimessä, että se olisi helppoa, mutta jos nyt oikein kliseisesti saan sanoa, niin se on todellakin vahvistanut meitä. Kun viisi vuotta on asunut yhdessä, ei ole usein tullut tilanteita missä toista olisi tarvinnut ikävöidä. Nyt sitä ikävöintiä on tullut sitten niidenkin vuosien edestä. Se kaipuu onkin vahvistanut tunteita ja nyt jos koskaan tietää, että toinen on se oikea. Ja se tunne, kun näkee pitkän ajan kuluttua on niin jännää ja kivaa, ja toisen seuraa arvostaa ihan hirveästi.




Yksin asuminen ja jatkuva kaipuu ja epävarmuus tulevasta ei ole herkkua (yksin asumisestahan kirjoitin jo erillisen postauksen). Pidän Juusoa tosi rohkeana, että hän uskalsi yksin lähteä ulkomaille töihin paikkaan, josta ei tuntenut vielä ketään. Tiedän itsekin kaksi kertaa ulkomaille muuttaneena, että sopeutumisessa menee aikansa ja sitä tuntee jotenkin olevansa irrallaan kaikesta ja kaikista. Yritän kuitenkin muistuttaa häntä ja itseäni ettei tämäkään järjestely ole ikuista. Nyt mennään pienet pätkät kerrallaan ja katsotaan myöhemmin miten homma toimii.

Yhteydenpito on tosi helppoa näin "nykyaikana" eli whatsapp, facetime ja skype laulaa. Yhteyttä pidetään päivittäin ainakin viestein ja ääniviestein, mutta miltein päivittäin otetaan puhelu tai videopuhelu illalla ennen nukkumaan menoa. Mitään sellaisia tunteja kestäviä skype-maratoneja ei olla tehty eikä haluttukaan, että kaukosuhde tarkoittaa sitä, että roikutaan kaikki illat tietokoneella tuntitolkulla.

Veikkaan, että talvi tulee olemaan se oikea koetus. Molemmilla työtahti kiristyy, lomamahdollisuuksia ei niin usein ole ja meitä molempia tarvitaan työpaikoille ihan fyysisesti palavereihin. Tää kesähän on ollut tosi helppoa aikaa, kun ollaan nähty niin pitkiä pätkiä kerrallaan, mutta talvella saattaa ihan oikeasti tulla niitä yli kuukauden taukoja näkemiseen eikä voida nähdä montaa päivää kerrallaan. Tää saattaa olla vaikeaa kun muutenkin talvella tuppaa olemaan pimeää ja yksinäistä. :D

Mitäs mietteitä tämä teissä herätti, vai herättikö? Oletteko te ikinä olleet kaukosuhteessa?

10 kommenttia:

  1. Tiedän hyvin tunteen! Ollaan oltu myös pitkään poikaystäväni kanssa ja asuttu myös erillään töiden sekä opiskelujen takia. Nyt kesä ollaan asuttu yhdessä ja syksyn tullen taas poikaystävälläni alkaa työt ulkomailla, joten ollaan taas ainakin 5kk kaukosuhteessa :/ Mutta kyllä sitä aika menee lopulta nopeasti, varsinkin kun omat työ- ja koulukiireet alkavat! Erossa pystyy hyvin keskittymään arjessa niihin omiin asioihin kun vapaa-aikaakin on vähemmän :) Tiedättekö vielä kauan Juuso on ulkomailla töissä vai onko ihan toisaiseksi voimassa oleva sopimus?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi teitä! Kyllä se aika nopeasti menee ja se tuntuu niin mielettömältä nähdä pitkästä aikaa. Kaikessa on puolensa! No siis Juusolla on vakituinen paikka ja firman puolesta toivoisivat että jatkaisi vielä pitkään. Täytyy katsoa kuinka kauan itse viihtyy paikassa :)

      Poista
  2. Te ootte todella upean näköinen pari!❤️

    VastaaPoista
  3. Sua varmaan auttaa just toi että oot itekkin asunu ulkomailla. Ite en pystyis olla noin ymmärtäväinen jos oma poikaystävä häippäsis ja ite jäisin Suomeen. :/ mut ihanaa että teillä toimii ja toivon teille kaikkee hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, että pystyy kyllä ymmärtämään mitä toinen käy läpi kun on itsekin asunut ulkomailla. :) kiitos paljon!

      Poista
  4. Itse elin kaukosuhteessa kolmisen vuotta ja luovutin. Toinen lähti inttiin 2,5v jälkeen ja sitten häntä näki harvemmin ja lopulta laitoin pillit pussiin.
    Nähtiin suhteen aikana alussa suhteellisen hyvin, yleensä viikonloppuisin. Jossain vaiheessa - olisikohan ollut vuoden jälkeen alettiin näkemään jokatoinen vklp ja jossain vaiheessa nähtiin vaan kerran kuukaudessa. Molemmilla oli opiskelu kiireitä ja itse olin valmis lopettamaan kahden vuoden jälkeen, sillä kyllästyin siihen, ettei ehditä vain näkemään, mutta toinen taas halusi yrittää(tuntuu tyhmältä, että suostuin).
    No,minä luovutin lopulta enkä kadu, sillä nykyään elän elämäni parhainta aikaa rakastamani miehen kanssa :)

    Elin nykyiseni kanssa kaukosuhteessa n. 1-1,5kk ja sen jälkeen vahingossa muutin hänen luokseen. Jokainen meistä on yksilö ja kaikilla toimii eri tavoin. Teillä pitkä historia, niin varmasti toimii :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, kolme vuotta on jo pitkä aika! Siis toi aika jo varmasti kiristää kenen tahansa hermoja. Se on rankkaa seurustella ihmisen kanssa, jota näkee vuosia perätysten vain noin vähän. Ihanaa kuulla että oot nyt onnellinen ja oikean ihmisen kanssa! :)

      Poista
  5. Siis niin ihanan näköinen pari <3 tsemppiä teille!!

    VastaaPoista

I'M HAPPY TO HEAR YOUR COMMENTS!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...