2.4.2018

Murhamysteerit - Hilkka Saarisen murha, ns. ”Uunisurma”

Taas pienoisen ajan jälkeen mielenkiintoisten murhamysteerien parissa! Niin kuin tässä sarjassa tapana on, joka toinen postaus on suomalaisesta ja joka toinen ulkomaisesta keissistä. Viime kerralla käytiin läpi Tan-perheen murhat Singaporessa, nyt siis luvassa suomalainen tapaus. Muistan jutelleeni tästä tapauksesta joskus nuorempana mummoni kanssa, joka jakaa kanssani kiinnostuksen kaikkiin rikosmysteereihin.

Tänään tutkitaan Hilkka Saarisen murhaa, eli niin kuin otsikossa sanoinkin, ”uunisurmaa”. Jos ette tiedä miksi tätä uunisurmaksi sanotaan, niin se selviää pian..
 
Saaristen talo Kokemäellä.
Faktat
Hilkka Saarinen syntyi vuonna 1927 ja eli Kokemäellä viiden lapsen perheenäitinä. Hän oli avioitunut miehensä Pentti Saarisen kanssa ja he asuivat Kokemäellä isossa puutalossa. Talo oli peritty Hilkan isovanhemmilta ja hän oli asunut siellä lapsuutensa. Valitettavasti kaikki perheen viidestä lapsesta oli huostaanotettu ja sijoitettu eri ottokoteihin perheen vaikeuksien ja etenkin isän eli Pentin väkivaltaisuuden takia. Perheen lapset olivat kertoneet isän runsaasta alkoholin käytöstä ja aggressiivisuudesta etenkin humalassa ja mustasukkaisena, mikä kohdistui etenkin hänen vaimoonsa.
Joulun aikaan vuonna 1960, Hilkan ollessa 33-vuotias, perheen vanhin poika tuli käymään koulukaverinsa kanssa vanhempien talossa. Heidän oli tarkoitus viettää muutama joululomapäivä tämän vanhempien kanssa. Pojan saapuessa talolle hän ihmetteli missä äiti on. Isä vastasi, että äiti oli vain lähtenyt jonnekin hänen nukkuessaan.
Mennään vielä tarkemmin tuohon pojan saapumiseen, nimittäin se tilanteen outouden takia saattoi paljastaa muutamia mahdollisia johtolankoja. Poika saapui siis ystävänsä kanssa yhtä päivää aikaisemmin, kuin olivat ilmoittaneet. Talon ovi ei ollut lukossa, joten pojat astuivat suoraan ulkoeteiseen ja avasivat sen jälkeen sisään johtavan oven. Tällöin isä yhtäkkiä astui oven eteen estäen poikien kulun sisään huoneeseen. Hän astui ripeästi ovesta ulkoeteisen puolelle lukiten oven perässään. Samana iltana pimeän tullessa pojat ja isä kävivät hakemassa isonkeittiön takana olevasta huoneesta lisää petivaatteita. Poika ihmetteli isonkeittiön pimeyttä ja kysyi isältään, miksi valoja ei voi sytyttää. Isä vastasi tähän lampun olevan rikki. Kun he kulkivat keittiön läpi, pojan katse kiinnittyi hämärässä leivinuuniin. Leivinuunin päälle oli vuosien mittaan kertynyt iso määrä sekavaa tavaraa, mutta nyt kaikki tavara oli heitelty pitkin isonkeittiön lattiaa. Pojan katseen huomatessa, isä sanoi siivonneensa. Koko poikien vierailun ajan isä käyttäytyi hermostuneesti ja seurasi poikien liikkeitä tarkasti. Pojan koulukaverista tämä kaikki tuntui epämukavalta ja hän lähtikin jo aikaisemmin takaisin omaan kotiinsa. Äitiä ei kuitenkaan kuulunut takaisin, joten poika jätti asian sikseen. Äiti oli siis varmasti vaan saanut tarpeeksi väkivaltaisesta miehestään, ja häipynyt.

Vuodet vierivät ja isä jatkoi asumista talossa. Poika vieraili isällään harvakseltaan, viipyen pisimmillään muutamia päiviä. Ajan kuluessa hänelle tuli jatkuvasti vahvempi tunne siitä, että äiti ei ollut enää elossa ja isä tiesi enemmän kuin antoi ymmärtää. Vierailujensa aikana hän teki pieniä tutkimuksia, hän mm. tutki lähimaastoa ja talon lankkulattioiden ja muurien saumoja taskulampun avulla. Leivinuunin muurin pinta tuntui sormissa kuin uudelta, muurin saumat olivat hienojakoiset ja pyöreät.

Vuonna 1966, eli kuusi vuotta äidin katoamisen jälkeen poika lähetti poliisille kirjeen:
”Epäilen, että isä tietää äidin katoamisesta enemmän kuin on kertonut. Hän on selvästi avannut leivinuunin ja muurannut sen taas kiinni. Silti koko uunilla ei ole ollut käyttöä 7-8 vuoteen tätä ennen. Isä siivoili pimeässä, vaikka toisessa huoneessa oli valo, kun tulin paikalle. Luulisin, että uuni olisi syytä purkaa. Isä voi tehdä mitä vaan.” Poliisi ei kuitenkaan noteerannut kirjettä. (!!) Vuonna 1967 poika kirjoitti salanimellä Elämä-lehteen 5/1967 jutun, mikä otsikoitiin ”Minne he katoavat / Epäilen isääni murhaajaksi”.

Kun isä ja poika tapasivat jutun julkaisun jälkeen, isä totesi pojalleen ”Eiköhän hoideta kumpikin vain omat asiamme”.

Tutkinta

Vuonna 1972 uudet tutkijat kävivät läpi vanhoja selvittämättömiä henkirikostapauksia, sai poika yllättäen yhteydenoton tutkijoilta. Pojan ja tutkijoiden keskusteltua tultiin tulokseen, että tutkimukset tulisi avata.

27. marraskuuta 1972, 12 pitkää vuotta Hilkan katoamisen jälkeen, Turun poliisi saapui Kokemäelle Saaristen talolle mukanaan asiakirja, joka valtuutti heidät astumaan sisään taloon ja purkamaan keittiön leivinuunin. Isä siirrettiin poliisiasemalle. Poliisit alkoivat purkaa uunia ja noin metrin syvyydestä paljastui muumioituneen naisen pää. Seuraavaksi paljastui jalkaterä ja sen jälkeen koko ruumis. Ruumis kuljetettiin Poriin, ja seuraavana päivänä poika kävi tunnistamassa ruumiin äidikseen.
 
Purettu leivinuuni.
Katseet kääntyivät välittömästi perheen isään. Isään, joka oli asunut viimeiset 12 vuotta aviovaimonsa muumioitunut ruumis talonsa leivinuunissa muurattuna. Isä totesi niin kuulusteluissa kuin lapsilleenkin, ettei tiedä asiasta mitään.

Oikeudenkäynti

Koko oikeusprosessin ajan Pentti kielsi syytteet. Eräässä vaiheessa hän kertoi, että joukko tuntemattomia romaneja oli tunkeutunut hänen taloonsa joulun aikaan 1960, mutta tämä epätoivoinen yritys hylättiin heti alkuunsa. Syyttäjä toi oikeudenkäyntiin lukuisia todistajia, jotka kertoivat miten Hilkka oli hädissään kertonut heille saamistaan vammoista ja miehensä alkoholinsekaisista aggressiivisista raivokohtauksista. Syyttäjä oli varma syytetyn syyllisestä, ja nojasi näihin todistajiin esityksessään.


Oikeus katsoi, ettei Pentti ollut aiheuttanut Hilkan kuolemaa tahallaan ja tuomitsi hänet kahdeksaksi vuodeksi vankilaan (siihen aikaan ”kuritushuoneeseen”) törkeästä pahoinpitelystä. Pentti ehti istua vain vuoden, kun hovioikeus ja korkein oikeus vapauttivat hänet sillä perusteella, ettei Hilkan kuolinsyytä ole pystytty selvittää, eikä kuolemantuottamuksesta voitu tuomita enää 12 vuoden jälkeen. Pentti siis palasi tyhjään, itsekseen rapistuvaan taloon yksin asumaan. Hän asui siellä vuoteen 1986 asti, jolloin kuoli yksin alkoholimyrkytykseen.
 
Pentti Saarinen katsomassa avattua leivinuunia.
Lähistöllä asuva väestö alkoi käyttää Pentistä nimitystä ”vapaa muurari”. Pentin tyhjä talo purettiin vasta vuonna 2015, ja se olikin siihen asti melko suosittu kohde kummitus- ja murhajuttuja harrastavien kesken. Etenkin puretuksi jätetty leivinuuni oli monien ihmettelyjen kohteena. Kuvia talosta 2000-luvulta voitte katsella esimerkiksi täältä.
 

 
Omia mietintöjäni


 
Tämä keissi on aina ollut mielestäni karmiva. Tapaus on merkitty poliisin tietoihin selvittämättömänä, vaikka varmaan jaatte saman ajatuksen kuin minäkin – eihän tämä nyt ihan valtavan suuri arvoitus ole. Eikö olekin ihan kammottavaa, että aviomies pystyi asumaan kaikki ne vuodet vaimonsa ruumis uuniin muurattuna?
Ehkä raivostuttavinta koko tapauksessa on se, että se olisi voinut olla ehkäistävissä. Niin monet ihmiset tiesivät miehen väkivaltaisuudesta. Kuinka monet vuodet ja kerrat Hilkan ystävät ja naapurit saivat kuulla Hilkan kokemuksista kuin avunhuutoina, mutta kukaan ei tehnyt mitään? Mielestäni on hirvittävää, miten tuohon aikaan naiset eivät vain voineet lähteä väkivaltaisista avioliitoistaan. Toivottavasti Hilkan tapaus antoi tuolloin 1970-luvulla kasvot ja rohkeuden monille lähteä kotiväkivallan täyttämistä suhteista.
Oikeusprosessikaan ei ehkä toiminut tässä tapauksessa ihan toivotusti. Toki on ymmärrettävää, että sen aikaisella teknologialla (tai siis sen puuttumisella..) ei voitu selvittää 12 vuotta muumioituneen ruumiin kuolinsyytä. Tästä syystä ei voitu siis todistaa, että Hilkka oli edes murhattu. Vielä tähänkään päivään asti ei olla voitu selvittää, minä päivänä ja mihin Hilkka kuoli.
Koska tällaisten tapausten oikeudenkäyntiprosessi on itseäni oman juridisen tutkintotaustani takia kiinnostava vaihe, haluan vielä nostaa yhden asian oikeudenkäynnistä esiin. Mielestäni syyttäjä teki virheen suhtautuessaan liian itsevarmasti tapaukseen. Hänellä oli tiedossaan eräs fakta, jota olisi voitu käyttää aihetodisteena jutussa: Pentti oli nimittäin lainannut kirjastosta Hilkan katoamista edeltävän reilun puolen vuoden aikana 75 (!) rikoskirjaa, joista monet liittyivät murhiin, myös aviovaimon murhaamiseen. Vaikka rikoskirjallisuuden lukemisessa ei olekaan mitään rikollista, olisi se voitu tässä tapauksessa nähdä hyvinkin suunnitelmallisena tekona.
Pari kylmäävää juttua vielä tähän lopuksi, nimittäin…
- Tie, jossa Saaristen talo sijaitsi, ja jonka leivinuuniin Hilkan ruumis oli muurattu, sijaitsi tiellä Muurarintie. Perheen isä Pentti teki ammatikseen muuraustöitä.

-  Päivä, jona Hilkan ruumis viimein löydettiin, eli 27.11.1972, oli Hilkan nimipäivä.

-  On huhuttu, että Hilkka oli vielä elossa, kun hänet muurattiin uuniin sisään. Tästähän ei ole siis mitään todisteita, muttei tosin siitäkään, että hän olisi siinä vaiheessa ollut kuollut. Kummitusjutuissaan ovat ihmiset kuitenkin kertoilleet, että Hilkan aave huhuilee vielä tontilla.
 
Mitä te olette mieltä tästä tapauksesta? Jatketaan taas kerran keskustelua kommenttiboksin puolella.

Kuvalähteet: täältä  täältä

20 kommenttia:

  1. Anonyymi2/4/18 15:56

    Nää on niin mielenkiintoisia! :-) ja tosi surullisia. Mua säälittää ton äidin lisäksi toi poika ja muut lapset.. Miten voi olla että lapset huostaanotetaan mutta äiti jätetään hakattavaksi... Mä en vaan voi käsittää...

    VastaaPoista
  2. Anonyymi2/4/18 15:58

    RIP Hilkka ❤️ Olipa hieno elämä naisella... Synnyttää viisi lasta maailmaan, menettää ne toisiin perheisiin äijän takia, asua HÄNEN suvunsa talossa saman äijän kanssa joka hakkaa ja raivoaa. Ja vieläpä murhaa hänet ja elämä ohi 33-vuotiaana. Niin surullista.
    Kiitos että jaat näitä kohtaloita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin ihan samaa, aivan järkyttävää mitä tää nainen joutui sietämään. :(

      Poista
  3. Anonyymi2/4/18 17:42

    Mielenkiintonen keissi, en ollut tästä kuullutkaan. Ja onhan se toki selvää että aviomies uuniin laittanut. Hirveää ajatella jos se on laitettu elävänä sinne ja ties vaikka kännipäissään unohtanut sinne...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, munkin mielestä tuntuu hieman kummalliselta, että joku olisi pystynyt murhaamaan ja muuraamaan ihmisen uuniin sisään ilman, että toi äijä olisi huomannut.

      Poista
  4. Anonyymi2/4/18 18:22

    Ai miten niin ei tiedetä että murhattiinko tota naista? Itsekö se tonne uuniin käveli ja muuras ittensä sisään??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Tarkoitin tuolla sitä, että ei voida tietää miten nainen kuoli. Kuoliko hän murhasta vai taposta, vai kenties sairaskohtaukseen? Maalaisjärki tietenkin sanoo, että hän tappoi itsensä, mutta sitä ei voida täysin aukottomasti todistaa.

      Poista
  5. Toi on kyllä aika karmee tapaus. Oon itse kotoisin Kmäeltä kilometrin päästä Muurarintieltä, joten tuolla on tullut seikkailtua. Mun tuttu on pöllinyt tuolta jonkun päiväkirjan, mut ei siinä lukenut kai mitään arkiaskareita kummempaa... Vieläköhän Hilkka kummittelee?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäh oikeesti?! Oletko siis käynyt tuolla talossa? Onko sulla jotain lisäinfoa vähän kuin "sisäpiiriläisenä" (:D) vielä antaa tästä keissistä? :)

      Poista
    2. Jep, sieltä haettiin jännitystä teininä kesäöihin :D Se on ihan pusikossa, varsinaista tietä sinne ei enää mene. Tuo katuhan nimettiin Muurarintieksi tietääkseni vasta murhan jälkeen. Nykyinen Muurarintie loppuu jo varmaan 300 metriä ennen taloa? En oo talon purkamisen jälkeen käynyt paikan päällä, mutta tämän postauksen innoittamana ilmoitin kaverille, että ens viikolla mennään raunioille :D

      Mitä on "kylillä" liikkunut juttua Pentistä aikoinaan, niin oli kuulemma pelätty jo ennen tätä katoamista ja isänikin vaihtanut kadunpuolta ko. herran nähdessään (silloin tosin oli Hilkka jo löytynyt). Kokemäkihän on niin kärpäsen kakka (tuohon aikaan varmasti vielä enemmän), että siellä ei pysty ketään välttelemään :D Mun syntyessähän Pentti oli jo kuollut, ilmeisesti alkoholimyrkytykseen? Kaikenlaista juttua oon kuullut noista pahoinpitelyistä, mm. siitä, miten Pentti oli tunkenut Hilkan päätä johonkin ulosteämpäriin :( Mä oon tietysti niin nuori, että se ei mikään kuumin puheenaihe enää 90-luvulla tai sen jälkeen oo ollut.

      Kokemäellä on toinenkin talo Risten koulun lähellä, mistä liikkuu kaikenlaisia huhuja murhasta, mutta siitä ei tiedä onko se huhu vai totta. Paljon karmivampi kyllä vierailukohteena kun uunitalo, on niin iso.

      Poista
    3. Siis, jos toi tie on tosiaan nimetty Muurarintieksi vasta tapahtuman jälkeen - niin aikas epämiellyttävän nimen ovat siihen sitten ajatelleet pistää :D Voi vitsi, mäkin haluaisin käydä niillä raunioilla!

      Kiitos ihan hirveästi, että jaoit näitä tietoja, tosi mielenkiintoista! Tosiaan luin itse netistä vaikka kuinka monia keskusteluita kuinka pelätty ja vihattu mies oli, etenkin tapahtuneen jälkeen. Mä luin kanssa tuosta ämpärikeissistä, hyi hitsi miten sairasta. :(

      Poista
    4. Samaisella kadulla asuu nykyäänkin mielenkiintoista porukkaa (vähän pelottaa näin omalla nimellä sanoa, toivottavasti kukaan ei lue näitä :D). Löysin Kokemäen kartan vuodelta 1962, eikä siinä ole tuota nykyistä Muuratintietä, vaan talolle on menty ihan muualta, joten uskon kyllä siihen, että on nimetty jälkikäteen. On kyllä aikamoinen nimivalinta...
      Tervetuloa kesäreissulle Kokemäelle sitten vaan :D

      Poista
  6. Anonyymi2/4/18 18:45

    Ehkä kiinnostavin tähän mennessä tässä sarjassa 👍🏼👍🏼👍🏼👍🏼

    VastaaPoista
  7. Anonyymi2/4/18 22:49

    Ihan älyttömän mielenkiintoista ja taas kerran hyvin kirjoitettu postaus ! (:

    VastaaPoista
  8. Ei vitsi miten karmiva keissi! Kauhee miten joku voi tehdä tollasta :<

    VastaaPoista
  9. Joo... Mä muistelin et täst keissist ois ollu 80-luvun Alibissa(rikoslehti) joku re-issue juttu ja tuoloin vielä teininä nosti kivasti ne vähätkin karvat pystyyn. Hilkkahan näytti olevan aika kivannäköinen tummaverikkö, ja tohon aikaan pieni exoottisuus suomes ja varmasti pikkukylällä , Ehkä Pentin mustasukkaisuus? juoppous? ja kaiken tämän mixtuuran tuoma kaaos hänessä sai tämän teon aikaiseksi..siis musta tämä nyt on selvä et P. on muurannut H:n mut tää suomi on pienimaa ja 60- luku voi hyvätavaton...mitähän kaikkea makaaberia näistä metsistä mahtais löytyä kun kaikki saatais pinnalle. Hilkka R.I.P.

    VastaaPoista

I'M HAPPY TO HEAR YOUR COMMENTS!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...