4.6.2018

Ylioppilas2010 - #olisinpatiennyt




Viikonloppuna tuhannet nuoret painoivat valkolakin päähänsä ensimmäistä kertaa. Mulle tuli niin koskettava, ihana fiilis kun ajoin keskustassa parin lukion ohi joiden edustalla ylioppilaat hihkuivat ja ottivat kuvia. Tuo päivä on tunnelmaltaan upea ja silloin jokainen valmistunut saa olla itsestään ylpeä. Niin paljon on vielä edessä.
 
Omaa yo-päivääni vietin peräti kahdeksan vuotta sitten, vuonna 2010. Päivä on jäänyt mieleeni todella tunteikkaana ja pidän sitä edelleen yhtenä elämäni ihanimmista päivistä. Mulle koulunkäynti on aina ollut hieman raskasta sillä oon aina ollut tosi vaativa itseäni kohtaan. Mulle koulun loppuminen kertoi tietynlaisen suorittamisen päättymisestä ja etenkin yo-päivä oli itseäni stressanneen vuoden loppumisen merkki. Olin kuitenkin tuona päivänä todella tyytyväinen itseeni, todistukseeni ja sain vieläpä kaksi stipendiä.
 
Tuo lukion tai ammattikoulun loppumisen aika on  kyllä sellaista tunteiden ja elämänmuutosten myllerrystä, ja monesta tuntuu varmaan aika kuormittavalta siinä vaiheessa vieläpä lähteä miettimään jatko-opiskeluja, jotka hyvin todennäköisesti määrittävät koko loppuelämän suunnan. Itselleni valmistumisen jälkeinen välivuosi tuli isona onnenpotkuna, sillä vuoden miettiminen ja työnteko oli juuri se mitä silloin kaipasinkin.
 
Välivuosi nähdään nykyään paljon luonnollisemmin valintana, mutta itse koen oman valmistumiseni aikoihin sen olleen vähän sellainen varavaihtoehto niille jotka eivät päässeet opiskelemaan. En tiedä, valitsivatko hirveän monet ikätoverini välivuotta täysin vapaaehtoisesti. Koulussa ei myöskään varsinaisesti kannustettu välivuoden/-vuosien pitämiseen, mikä toki on ihan ymmärrettävää, sillä koulun tehtävä onkin auttaa nuori jatko-opiskelujen pariin.
 
Näin jälkikäteen en valitettavasti ajattele oman lukioni opinto-ohjaajan toimintaa kovin hyvänä. Hän oli kyllä todella ystävällinen ja auttavainen, mutta lukiomme ja tämän opon linja oli selvä: kaikki tietyn keskiarvon ylittäneet yritettiin saada 1) yliopistoon, ja 2) valitsemaan joko kauppiksen, lääkiksen tai oikiksen välillä. Mä kuuluin tähän joukkoon ja mulle käytännössä annettiin nuo kolme vaihtoehtoa ja oikeastaan niitä siinä sitten punnittiin ja pohdittiin. Juridinen ala oli - ja on - mun juttu, mutta olisin kyllä toivonut vähän laajempaakin vaihtoehtokirjoa, tosiaan kun noita linjoja on valittavana ihan pelkästään jo yliopistonkin puolella todella useita. Jälkikäteen ajateltuna musta oli tosiaan aika kummaa, että olin todella hyvä esimerkiksi psykologiassa ja filosofiassa, ja esimerkiksi psykasta kirjoitin meidän lukion parhaat pisteet, mutta sitä ei edes väläytetty mulle vaihtoehtona.
 
Toki ymmärrän sen, että me kaikki vastaamme omista valinnoistamme, mutta 17-18 -vuotiaana näihin valintoihin tarvitsee myös ulkopuolisen aikuisen tukea. Ehkä se mitä vinkkaisin nyt valmistuneille ja tuleville valmistuville nuorille on, että mieti, mieti ja mieti. Sulla ei ole mitään kiirettä. Välivuosi on todellakin ok ja työnteossa oppii paljon. Tai vaikka Balilla surffatessa tai Euroopassa reilatessa. Kannattaa pohtia erilaisia kiinnostavia aloja, ja miettiä sitä alaa ei pelkästään opiskelun vaan etenkin työn kannalta: pystyykö alalla työllistymään, millaista työ käytännössä on, mikä on palkkataso? Jos tunnet ihmisiä kiinnostavilta aloilta, kannattaa heitä haastatella heidän työstään. Ei ole nimittäin kiva, että on opiskellut jotain kuusi vuotta vain huomatakseen, että työ itsessään on ihan kamalaa eikä yhtään se oma juttu.
 
Toisen tärkeän asian haluan sanoa kaikille niille, jotka eivät välttämättä onnistuneet kovin hyvin yo-kokeissa tai päättötodistus ei välttämättä ole kovinkaan kaunista katseltavaa. Niillä todistuksilla saattaa olla merkitystä seuraavaan opinahjoon hakiessa, but let me tell you: kukaan, siis ei kukaan, ikinä, missään, ole yliopistoon pääsemiseni jälkeen kysynyt mun yo-todistuksen arvosanoja tai päättärin keskiarvoa. Se todistus-paperinpala saattaa harmittaa juuri nyt, mutta takaan että se ei harmita enää pitkään.
 
Tämä postaus sai inspiraationsa Maaret Kallion Instagramissa aloittamasta #olisinpatiennyt-haasteesta. Omat mietteeni aiheesta näkyvät varmasti yllä, joten päätän siis tämän postauksen vain sanomalla, että olisinpa tiennyt, että kaikki kääntyy aina parhain päin!<3
 
Mitä sinä toivot, että #olisitpatiennyt? :)
 

6 kommenttia:

  1. Anonyymi4/6/18 19:32

    Ihana toi siun mekko! :-) mistä se on ostettu?

    VastaaPoista
  2. Anonyymi4/6/18 20:58

    Tää oli tosi hyvä postaus (: meillä oli myös surkea opo, ihan vaan siinä mieles et sitä ei ikinä saanu kiinni ja se oli niin tietämätön kaikesta. -.- ainoo mitä toivon et oisin vaan sinnikkäästi yrittäny saada apua noissa opiskelu mietinnöissä mut jäin iha täysin yksin..

    VastaaPoista
  3. Anonyymi5/6/18 16:19

    Hyvä postaus! Jos kaipailet postaustoiveita niin olis kiva jos kirjottaisit jotain hiusjuttuja! Esim. kun oot ollu sekä brune että blondi niin vaikka hyviä ja huonoja puolia molemmista väreistä ja tekiskö mieli kokeilla jotain erilaisia värejä yms. kuinka tärkeä osa hiukset on sun ulkonäköä/itsevarmuutta, ja sen sellaista mitä mieleen juolahtaa :)

    VastaaPoista
  4. Anonyymi5/6/18 18:08

    Mä pidin kaksi välivuotta ja vaikka silloin se tuntui välillä puuduttavalta niin oli kiva alottaa opinnot vähän vanhempana kuin 18v ja oli hyvä motivaatio kun oli kaks vuotta tehnyt paskaduunia. ;D

    VastaaPoista
  5. Anonyymi6/6/18 01:59

    Välivuodet oli ihan parasta aikaa! Sai reissata paljon, tehdä erilaisia töitä ja nauttia paljon myös vapaa-ajasta. Samalla vahvistui ajatus siitä, mitä haluaa tehdä. Meillä oli yliopiston pääsykokeessa myös haastattelu, enkä usko, että olisin siitä kovin kunnialla selvinnyt 19-vuotiaana :D (Olinhan mä tietty lukion jälkeen sen puolisen vuotta Virossa siellä toisessa koulussa.)
    Välivuosia pelätään ihan turhaan, vaikka itsekin vähän pelkäsin. Hyvänä esimerkkinä kaverini, joka haki kauppakorkeaan heti lukion jälkeen. Ei päässyt, lähti kolmeksi vuodeksi Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. Sai Suomeen palattuaan opiskelupaikan ja tänä kesänä erittäin halutun kesätyöpaikan, mihin pääsi ko. yliopistosta vain yksi. Oli varmasti mielenkiintoisempi valinta siihen hommaan, kuin edelliskevään ylioppilas.

    - Riikka

    VastaaPoista

I'M HAPPY TO HEAR YOUR COMMENTS!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...