29.1.2019

True Crime: Katoamiset Suomessa



Suomessa ilmoitetaan kadonneeksi vuosittain joitakin satoja ihmisiä. Suurin osa näistä kadonneista on vanhuksia tai pieniä lapsia, joiden tapaukset usein selviävät muutamien tuntien tai parin päivän sisällä. Pidempään kadonneina olleita löytyy enemmän nuorten aikuisten ikäryhmästä. Syitä katoamiseen on monia: osa katoaa riitojen tai isojen elämänmullistusten vuoksi, toiset lähtevät vapaaehtoisesti ulkomaille tai yhteiskunnan ulkopuolelle asumaan. On arvioitu, että henkirikoksen uhreja näistä kadonneista on joitakin kymmeniä.

Katoamistapauksissa pelataan usein aikaa vastaan. Mitä pidemmän aikaa katoamisesta on kulunut, sitä epätodennäköisempää on kadonneen löytäminen. Muistan erään rikostutkijan kerran sanoneen, että katoamisen jälkeen löytymisen todennäköisyys vähenee joka tunti joitakin prosentteja, ja 72 tunnin jälkeen kadonneen löytämisen – etenkin elossa - todennäköisyys on enää alle 10%.

Olen usein netistä keskustelupalstoilta lukenut monen sanovan, että poliisille ei kannata ilmoittaa kadonneesta kuin vasta 72h jälkeen katoamisesta tai että poliisi ei ala etsimään kadonnutta kuin vasta tuon ajan jälkeen. Tämä ei kuitenkaan ihan pidä paikkaansa, poliisi nimittäin aloittaa kadonneen henkilön etsinnän heti, jos kadonneen epäillään joutuneen hengenvaaraan, rikoksen uhriksi tai jos kadonnut on lapsi, vanhus tai sairas ihminen. Kadonneesta ihmisestä kannattaa aina tehdä katoamisilmoitus


Tunnettuja selvittämättömiä katoamistapauksia Suomessa

-        Piia Ristikankare katosi vuonna 1988 ollessaan 15-vuotias. Piian vanhemmat olivat eronneet ja äiti oli muuttanut pois perheen kodista muutama vuosi sitten. Eräänä perjantai-iltana Piia oli katsomassa telkkaria veljiensä kanssa, jolloin heille tuli riitaa kaukosäätimestä ja Piia lähti suuttuneena ulos. Piian isä ensiksi ajatteli, että Piia olisi lähtenyt ystävänsä luo, mutta hän ei koskaan saapunut sinne. Yli 30 vuoden jälkeen tapaus on edelleen selvittämätön ja sitä tutkitaan henkirikoksena.

-      Raisa Räisänen oli 16-vuotias, kun hän katosi Tampereen keskustasta lokakuussa vuonna 1999. Raisa oli ollut ulkona juhlimassa ystäviensä kanssa ja oli päässyt sisään baariin väärillä henkilöllisyyspapereilla. Jo kello 22.00 jälkeen Raisan ystävä lähti poikaystävänsä kanssa toisiin juhliin Huittisiin ja Raisa kertoi ystävälleen yrittävänsä saada kyydin Pirkkalaan eräisiin juhliin, joissa hänen poikaystävänsä olisi. Tämän jälkeen Raisaa ei enää nähty ja poliisi tutkiikin tapausta tappona, vaikkei onnettomuuden mahdollisuutta ole myöskään rajattu pois. Raisa Räisäsen tapaus on edelleenkin liki 20 vuoden jälkeen selvittämätön.  



-        Ivalolainen Antti Hanhivaara katosi lokakuussa 2006 lähellä Norjan rajaa Angelissa ollessaan 21-vuotias. Antti lähti lokakuisena yönä kolmen ystävänsä kanssa ajamaan Angeliin mökille ja tällä reissulla auto meni pahasti hajalle. Silminnäkijöiden mukaan Antti olisi lähtenyt auton hajoamisen jälkeen kävelemään kylältä erämaahan lounaaseen päin. On epäilty, että Antti olisi joko halunnut kadota tai hän olisi eksynyt metsään. Antin perhe ei kuitenkaan usko näihin teorioihin: Antti nimittäin toimi eräoppaana ja osasi suunnistaa hyvin, sekä hän oli erittäin tyytyväinen elämäänsä.

-        19-vuotias Riina Mäkinen katosi toukokuussa 2017 Loviisassa. Viimeinen havainto Riinasta on ollut 10. toukokuuta Kuninkaantien ABC:llä, jonka jälkeen Riinan puhelin on ollut kiinni eikä hänen pankkitilillään ole ollut tapahtumia. Tuona päivänä Riinan seurassa oli ollut 32-vuotias mies, jolla on entisiä tuomioita mm. varkauksista, petoksista, identiteettivarkauksista, huumausaineen käyttörikoksista, ampuma-aserikoksesta sekä näpistyksistä. Tätä miestä on kuulusteltu ja hän on kertonut, että Kuninkaantien ABC:ssä asioinnin jälkeen he olivat lähteneet ajamaan läheiselle metsätielle, jossa auto oli syttynyt palamaan. Riinalle ja miehelle oli kuulemma tullut riitaa palaneen auton läheisyydessä, jonka jälkeen Riina oli lähtenyt kävelemään yksin pois paikalta. Tämän jälkeen Riinaa ei olla enää nähty.

Näissä katoamistapauksissa on aina yhtälailla surullista kuin järkyttävääkin, miten kukaan voi kadota kuin tuhkana tuuleen, eikä häntä koskaan löydetä. Voin vain kuvitella sen omaisten tuskan, kun ei tiedä mitä omalle läheiselle on tapahtunut eikä tiedä onko toinen edes elossa vai kuollut. Monien kadonneiden omaiset usein haastatteluissa sanovat, että vaikka millainen totuus olisikaan, niin mieluummin vaikka ottaa ne huonot uutiset kuin elää jatkuvassa epävarmuudessa. Silloin tällöin kuitenkin saa uutisista lukea, että joku katoamistapaus on saatu selvitettyä - vaikka lopputulos usein onkin surullinen. 

Onko teillä jotain katoamistapausta, joka on jäänyt erityisesti mieleen? 


kuvien lähteet: tässä, tässä, tässä

25.1.2019

Raha – mistä pihistän ja mihin panostan?



Rahaa koskevat postaukset ovat aina olleet tosi tykättyjä blogissani. Itsenikin mielestä raha on kiinnostava aihe ja siitä tulisi puhua enemmän. Olen aina ollut aika hyvä säästäjä, mutta etenkin tässä parin vuoden aikana kun olen valmistunut ja siirtynyt työelämään, olen innostunut vielä enemmän oman rahankäyttöni ja säästämisen seuraamisesta. Olenkin sen verran tarkka rahasta, että tätä postausta miettiessäni mun oli paljon helpompaa pohtia mistä mä säästän kuin mihin tuhlaan.. :D

Mihin mä panostan?

Kavereiden kanssa tekeminen. Vaikka oon muuten aika pihistelijä, oon melkoinen törsäilijä välillä mitä tulee kavereihin. Tällä tarkotan siis sitä, etten ikinä kieltäydy ulkona syömisistä, drinksuista, leffassa/kylpylässä/museoissa/näyttelyissä yms. käymisestä kavereiden kanssa. Mun mielestä on niin ihana tehdä kaikkea kivaa ystävien kanssa, että käytän mielelläni rahaani heidän kanssa yhdessä tekemiseen ja kokemiseen.

Ruoka. Ruokahan on meillä Suomessa sellainen, mihin saa halutessaan laitettua todella paljon rahaa tai sitten vähän vähemmän. Mulla on melko löyhä kontrolli mitä tulee ruuan suhteen: olen ehdottomasti nautiskelija mutta etenkin terveelliseen ruokaan olen valmis laittamaan enemmän rahaa. Perus-arkiruokiin en ehkä kovasti rahallisesti panosta, mutta tykkään siitä, että meillä on aina viikonloppuisin jotain vähän spessumpaa ruokaa ja aamupalaa, ja että kotona on aina arkipäivillekin jotain hyviä välipaloja, hedelmiä, marjoja..

Hyvinvointi. ”Tää on osa mun hyvinvointia”-lausahduksella saan itseni oikeutettua käyttämään vähän rennommin rahaa. Käyn säännöllisesti hieronnassa ja mulla on kaksi jumppakorttia kahteen eri paikkaan, koska haluan käydä tosi monipuolisesti erilaisissa jumpissa. Toki mun työnantaja tukee rahallisesti tosi kivasti sekä hieronnassa käymistä että liikkumista, eli omaa lompakkoa nämä eivät kovasti kylläkään kevennä.

Koti. Meillä ei ole mitään kalliita design-huonekaluja, mutta ollaan kyllä haluttu tehdä kodista meidän näköinen ja kotoisa. Esim. sänky ja tv olivat luonnollisesti hieman kalliimmat investoinnit, jotka ovat kyllä maksaneet itsensä takaisin. Ollaan myös ostettu kotiin jos jonkinmoista sisustushärpäkettä ja kodin tekstiileihin on mennyt jonkin verran rahaa. Koti on kuitenkin mun mielestä sen verran tärkeä paikka ja siellä vietetään paljon aikaa, että siihen haluaa jonkin verran panostaa.


Mistä mä pihistän?

Meikit. Mulla on yksi meikki, joka on vähän kalliimpi (eli meikkivoide = 30€), mutta muut meikkini on ihan sitä halvinta luokkaa. Mä en ole sen verran hyvä meikkaamaan tai edes kiinnostunut siitä, että haluaisin käyttää siihen kovin paljon rahaa. Toisekseen, tietyt meikit ovat mun kokemuksen mukaan ihan samaa laatua, ostat sitten ne satasella tai vitosella.

Suihkusaippuat, vartalorasvat, käsienpesunesteet jne. Mulla on sellainen periaate, että kaikki sellainen jonka huuhdon muutaman sekunnin päästä viemäristä alas, ei ansaitse paria roposta enempää. Tällä osastolla esimerkiksi Lidlissä löytyy todella edullisia ja hyviä vaihtoehtoja.

Kahviloissa istuskelu. Antakaas kun kerron, mitä mä en ymmärrä. Mä en ymmärrä sitä, jos mennään esim. johonkin kalliiseen kahvilaan, missä kahvin ja jonkun leivonnaisen yhteishinnaksi tulee joku 10 euroa. Mun mielestä on paljon fiksumpaa mennä sen sijaan johonkin ravintolaan, ja syödä siellä oikeasti täyttävä ateria 10-15 eurolla sen sijaan, että käyttää ensin kympin kahvilaan, mutta silti illemmalla nälkäisenä joutuu vielä syödä kunnon lämpimän aterian. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

Sukkahousut ja sukat. Tätäkin on testattu: oon ostanut kalliimpaa ”laadun” toivossa, mutta ei. Ne 20 denierin sukkikset menee rikki riippumatta siitä, oonko ostanut sen 15 eurolla tai kahdella eurolla. Sama juttu sukkien kanssa – ne vaan kuluu. Muihin alusvaatteisiin panostan taas enemmän.

Mistä te pihistätte? Entä mihin panostatte?

15.1.2019

YLLÄS!



Olin viime viikon Ylläksellä isolla kaveriporukallamme ja yhdellä sanalla sanoen oli aivan MAHTAVAA! <3 Oli vaan niin huippu reissu. Meillä oli kaksi mökkiä, joihin porukka oli jakautunut. Meidän mökin porukka pihisteli vähän liiakseenkin yöunista, nimittäin taidettiin mennä joka yö nukkumaan vasta 2-4 aikaan yöllä... No, valvomisen lisäksi Ylläksellä tehtiin myös seuraavaa:

- joka päivä oltiin ulkona, joko hiihtämässä tai laskettelemassa. Yhtenä päivänä menin hiihdon sijasta lenkille. Ladut olivat tosi hyvässä kunnossa ja innostuin hiihtämisestä ensimmäistä kertaa elämässäni ihan kunnolla. Rinteet taas olivat sen sijaan huonommassa kunnossa, lunta ei nimittäin ollut tarpeeksi ja siksi useissa rinteissä oli paljon jäätä. Myös suurin osa rinteistä oli kiinni joko jään, kovan tuulen tai vähäisen kävijämäärän takia. 

- ihasteltua Ylläksen superkauniita lumisia maisemia. Ylipäätään ihmettelimme, miten kaunis kotimaamme on ja nautimme ihan täysillä tuosta "oikeasta" talvesta.

- pelattua Yatzya, sananselitystä, lautapelejä ja Mafiosoa, ja näiden takia naurettua vatsalihakset kipeäksi..

- syötyä karkkia tai sipsiä tai molempia joka ilta. Uudeksi lempparikseni kohosi Fazerin uusi Dumle-suklaa, ai että! Nyt on pakko saada tämä herkuttelu kuriin.

- kävimme eräs päivä Konijänkän kotieläintilalla, jossa oli ihania hevosia, jakki, ylämaankarjaa, poroja, koiria, kanoja, kukkoja, kilpikonnia, marsuja, hanhia, ankkoja, laama ja KAMELI. Kyllä, keskellä Lapin pakkasia aitauksessa seisoi yksi kameli. No mikäs siinä, sillä oli paksu karva ja rennosti se siellä seisoskeli ja mussutti ruokaansa.

- saunottua joka päivä, parina päivänä kahteenkin otteeseen. Eräs päivä käännyin hiihtolenkiltä jo muita aikaisemmin takaisin mökille ja menin yksin saunaan venyttelemään ja sitten pienille päikkäreille. Silloin tuntui ihan lomalta!

- käytyä Ylläksen Saaga-hotellin spassa tyttöjen kanssa. Spa nyt oli vähän mitä oli, siellä oli pari haaleanlämpöistä pientä poreammetta ja yksi uima-allas. Kun lähdettiin takaisin naisten puolelle ja päätettiin mennä tyttöjen kanssa saunaan, odotti siellä mielenkiintoinen yllätys. Pari meistä meni jo edellä alasti saunaan mutta tulivat sieltä pian takaisin järkyttyneinä: sielläpä istui nimittäin eräs iso karvainen mies pienissä uimasortseissaan. Käväisin sitten hänelle sanomassa, että taitaa herra olla hieman väärässä osoitteessa. Meitä nauratti, että miten tää tyyppi oli edes päässyt sinne naisten puolelle huomaamatta, että koko paikka on täynnä alastomia naisia.

---

Kaikenkaikkiaan reissu oli erittäin onnistunut ja kotiin palattuamme nukuimme univelkoja takaisin. Vaikka lomalla on aina kiva olla, on myös ihanaa tulla takaisin kotiin omiin arkirutiineihin. Mulla on ihan uudenlaista draivia töihin ja tähän blogiin aina loman jälkeen. Katselin myös blogin tilastoja ja kyllä se on vaan ollut huomattava, että teihin lukijoihin iskee aika kovaa nuo murhamysteerit ja true crime-postaukset. Mulla on niitä toki paljon tulossa, mutta välillä aina teen näitä lifestyle-kirjoituksiakin, niin löytyy sitten vähän jokaiseen makuun jotain. 

Ootteko te olleet ikinä Ylläksellä ja mitä tykkäsitte? Entä muualla Lapissa? 
Mukavaa viikkoa kaikille <3

9.1.2019

True Crime: The Blue Whale game

Viimeisimmässä Murhamysteerit-jaksossani puhuin siitä, että vaihdoin postaussarjan nimeksi True Crime. Tämä siksi, koska haluan jatkossa puhua myös muistakin rikostapauksista kuin murhista. True crime -postaussarjassa tullaan käsittelemään rikoksia laajasti niin niistä murhamysteereistä selvitettyihin tapauksiin, salaliittoteorioihin, ilmiöihin sekä muihin rikoksiin.

Tänään haluan puhua Blue Whale –itsemurhapelistä. Mietin aluksi, että kannattaako tästä ylipäätään puhua, sillä tällaisille asioille ei välttämättä aina kannata antaa lisää huomiota. Toisaalta koen, että tietoisuus pelistä ja sen riskeistä saattaa estää jotain pelaamasta sitä. 



Mistä pelissä on kyse?

Oletteko koskaan kuullut kyseisestä pelistä? Blue Whale –pelistä käytetään myös monta muuta nimitystä: the Suicide game, Blue Whale Challenge, A Silent House, A Sea of Whales, Wake me up at 4:20. Pelistä yleisesti käytetyin nimi eli Blue Whale on saanut nimityksensä valaista, jotka hakeutuvat autioille rannoille kuolemaan eli ns. tappamaan itsensä. Peli on lähtöisin Venäjältä, jossa pelaajia on etsitty suositulta nettisivustolta VKontaktelta.

Koska Blue Whalessa ei harjoiteta yleisesti hyväksyttyä toimintaa, on pelaaminen anonyymia ja peliin mukaan pääseminen voi olla haastavaa. Pelin anonyymit ohjaajat/adminit metsästävät potentiaalisia pelaajia some-kanavilta ja kysyvät heitä lähtemään peliin mukaan. Ohjaajien sanotaan hakevan pelaajia mm. Facebookin itsemurha- ja masennusryhmistä. Ohjaajat ottavat yhteyttä tällaisten ryhmien jäseniin ja aluksi selvittävät, kuinka masentuneita tai helposti kontrolloitavissa tällaiset henkilöt ovat. Useimmiten ohjaajat ottavat yhteyttä alle 20-vuotiaisiin nuoriin.

Pelin ideana on suorittaa 50 erilaista haastetta 50 päivän aikana. Viimeisessä haasteessa pelaajan tulee yrittää itsemurhaa. Kun pelaaja on hyväksytty peliin mukaan, ohjaaja antaa hänelle päivittäin tehtävän. Tehtävät ovat aluksi helppoja ja harmittomia, esim. surullisen musiikin kuuntelua, tietyn kauhuelokuvan katsomista tai heräämistä outoihin aikoihin. Tästä syystä peliä kutsutaan välillä myös ”Wake me up at 4:20”, koska yleensä ensimmäinen tehtävänanto tapahtuu juuri tuolloin tai pelaajaa käsketään heräämään aamuyöllä 4:20 ja sen jälkeen valvomaan. Myöhemmin ajan kuluessa pelaajalle annetaan tehtäviä, jossa hänen tulee vahingoittaa itseään mm. viiltelemällä käsiään tai viiltämällä jalkoihinsa numero 420 tai kymmeniä valaan kuvia.

Reaktioita

Tänä vuonna Cosmopolitanin toimittaja Daniella Scott päätti ottaa selvää pelistä. Oikeasti 24-vuotias Daniella tekeytyi 17-vuotiaaksi herkäksi ja yksinäiseksi tytöksi, jolla on vaikea perhe-elämä. Daniella liittyi useisiin eri ryhmiin, jossa käsiteltiin masennusta ja itsemurhaa. Jo noin kymmenessä minuutissa hän sai useita yhteydenottoja miehiltä ympäri maailmaa, jotka kyselivät häneltä masennuksesta ja itsensä satuttamisesta. Miehet mm. neuvoivat miten tehdä "kaunis itsemurha" ja miten satuttaa itseään oikein. Muutaman päivän päästä Daniellalle laittoi viestiä mies, joka kysyi, haluaako hän pelata Blue Whalea. Miehen fb-profiilikuva oli kuva nallesta. Aluksi Daniellan tuli piirtää ja kirjoittaa vartaloonsa asioita, esim. sanaa valas tai piirtää valaiden kuvia. Myöhemmin mies käski Daniellaa satuttamaan itseään ja lähettämään videon, jossa sanoi itseään valaaksi. Daniella jätti kokeilun kesken ja kertoo asiasta lisää Cosmopolitanin artikkelissa.

Muutamat muut oikeasti omana itsenään peliä pelanneet ovat anonyymisti kertoneet pelistä ja sen tehtävistä. Eräs uhri, nuori mies, kertoi, että pelin alussa hänet velvoitettiin kertovan todella henkilökohtaisia tietojaan (esim osoite, luottokorttitiedot jne) ja lähettämään itsestään alastonkuvia. Uhrille kerrottiin, että jos hän jättäisi pelin kesken tai ei suostuisi johonkin tehtävään, pelin ohjaaja julkaisisi kaikki tiedot netissä. Toinen uhri, teini-ikäinen tyttö, suostuteltiin hyppäämään parvekkeelta, karkaamaan kotoaan, hyppäämään mereen jne.

On raportoitu, että Venäjällä noin 130 nuorta olisivat suorittaneet pelin loppuun ja tappaneet itsensä Blue Whale –pelin myötä. Pelissä käytetään todella monimuotoisia ja tehokkaita psykologisia manipulointikeinoja, jotka toimivat etenkin jo valmiiksi masentuneisiin ja mieleltään herkkiin nuoriin. Vaikka voi tuntua uskomattomalta, että kukaan haluaisi kyseistä peliä pelata, on se levinnyt maailmanlaajuisesti. Blue Whaleen yhdistettyjä itsemurhia on raportoitu myös Brasiliassa, Jenkeissä, Kiinassa, Egyptissä, Italiassa jne. Yhteensä Blue Whale –pelin aiheuttamia itsemurhia on ympäri maailmaa arviolta satoja.

Pidätyksiä

Marraskuussa 2016 Pietarin poliisi pidätti venäläisen 21-vuotiaan miehen Philip Budeikinin, joka on kertonut keksineensä pelin vuonna 2013. Budeikin oli psykologian opiskelija, joka erotettiin yliopistostaan. Hän on kertonut, että pelin kehittämisessä hänen tavoitteenaan on ollut ”puhdistaa maailma merkityksettömistä ihmisistä” ja niistä, jotka ”ovat tarpeeksi tyhmiä lähtemään peliin mukaan”. Budeikin saatiin kiinni vähintään 16 teinitytön yllyttämisestä itsemurhaan ja vangittiin Krestyn vankilaan. Budeikinin pidätyksen jälkeen useat muut tahot alkoivat kopioida peliä ja jatkoivat toimintaa anonyymeina pimeässä verkossa. Vuonna 2017 Ilya Sidorov pidätettiin 26-vuotiaana Blue Whale –pelien järjestämisestä. Hän on myöntänyt houkutelleensa peliin mukaan vähintään 32 nuorta uhria.

Venäläinen nettisivusto VKontake on sulkenut useita itsemurhaan ja itsensä satuttamiseen kannustavia ryhmiä ja yrittää parhaansa mukaan estää Blue Whale –pelin pelaamisen.

Oletteko te koskaan kuulleet tästä pelistä? Mitä olette mieltä?


Lähteet: täältä täältä
Kuva: täältä

1.1.2019

Mun vuosi 2018

Ensinnäkin, aivan mielettömän upeaa uutta vuotta 2019! Nämä vuosikoosteet varmaan jakaa aika paljon mielipiteitä, jotkut tykkäävät ja joidenkin mielestä tämä on ärsyttävää toistoa. Itse kuulun ekaan porukkaan, eli rakastan lukea muiden blogeista tai vaikka instagramista vuosikoosteita. Ja nyt, halusitte tai ette, saatte myös multa sellaisen :D

Näin uuden vuoden alussa on kiva katsoa vähän taaksepäin ja miettiä, mitä sitä tuli viime vuonna tehtyä. Vuosi 2018 oli tosi ihana, mutta siihen mahtui myös ikävämpiä kausia. 

TAMMIKUU 2018


Tammikuu oli ehkä vuoden rankin kuukausi mulle. Me oltiin vielä silloin Juuson kanssa kaukosuhteessa ja ihanan yhteisen joululoman jälkeen kun jäin yksin Suomeen, tunsin oloni niiiin yksinäiseksi. Tuntui, että päiviin ei mahtunut mitään muuta kuin töitä ja nukkuminen. Koko kuukausi tuntui tosi pitkältä ja tylsältä, mutta ainakin kuvien perusteella siihen mahtui kivojakin juttuja. Tyttöjen iltaa, Allas Sea Poolia, lumista Helsinkiä jne.

Hauskin postaus tammikuulta oli mielestäni paljastus viimeaikojen googlailuistani.

HELMIKUU 2018


Helmikuussa kirjoitin blogiini juuri kaukosuhteen hyvistä ja huonoista puolista, vietettiin ystävänpäivää luistelemassa ja naurettiin nettikeskustelulle musta toppahousuissa kaupungilla. :D

Kuukauden mielenkiintoisin postaus oli se, kun pääsin haastattelemaan vanginvartijaa hänen työstään. 

MAALISKUU


Maaliskuu oli mun matkustuskuukausi! Nimittäin kuukauteen mahtui reissua Leville, Tallinnaan, Kuopioon sekä maaliskuun viimeisinä päivinä lähdin Maltalle. Maaliskuu olikin siis erittäin energinen ja nopeatahtinen.

HUHTIKUU


Huhtikuu tosiaan alkoi Maltalla ja vaikka tuo maalis-huhtikuun vaihde ei olekaan sään kannalta yleensä se lämpimin ja paras Maltalla, meille sattuikin sitten tosi hyvät säät. Iltaisin oli tietty viileämpää, mutta itse tällaisena suomalaisena pulliaisena fiilistelen enemmän kun ulkona ei ole mitään +35 astetta. Huhtikuun lopussa juhlittiin meidän vuosipäivää ja matkustettiin pitkäksi viikonlopuksi Prahaan.

Lempipostaukseni oli kirjoitus lapsien saamisesta, koska tuohon postaukseen tuli tosi mielenkiintoisia kommentteja ja syntyi hyvää keskustelua.

TOUKOKUU



Toukokuu alkoi tietty vapulla ja tuona kuukautena saatiin nauttia tosi kauniista päivistä. Käytiin tyttöjen kanssa viettämässä päivää Porvoossa, aloitin juoksemaan ja kävin kaverin kanssa tekemässä patikoinnin Nuuksiossa. Pakko muuten sanoa, että yritin kovasti innostua tuosta juoksemisesta, mutta sitten se vain jäi. Se ei vaan ole mun juttu!

KESÄKUU


Voi kesä <3 Kesäkuussahan oli paljonkin kauniita päiviä, mutta toki juuri juhannukseksi saimme viilämpää ilmaa. :D Meidän mökillä onneksi juhannuspäivä oli tosi kaunis ja tuossa yläoikean kuvassa istummekin siskoni kanssa kesämekot päällä rantasaunan edessä. Yksi kuukauden lempihetkistäni oli tuo alarivin keskellä olevan kuvan aamupalahetki. Istuimme terassilla viltin alla ja kuuntelimme lintuja ihan hiljaa. Kesäkuussa kävin siis kaksi kertaa mökillä, teimme tyttöjen päiväreissun Hankoon, kävimme Lintsillä ja järkkäsimme grillibileet. Kaikenkaikkiaan tosi ihana kuukausi, ja kesä oli vasta aluillaan!!

Kesäkuun lempparipostaukseni oli "Olisinpa tiennyt".

HEINÄKUU


Heinäkuu, eli toinen vuoden lempparikuukausistani <3 Heinäkuu olikin muuten aikamoinen reissukuukausi. Vietin aivan ihanan 9 päivän "loman" (tein siis arkipäivinä etätöitä) Maltalla, joka olikin sitten viimeinen reissuni tuolla saarella. Kävimme snorklaamassa, söimme hyvin ja nautimme ihanista maisemista. Kuun alussa oli ystävämme upeat häät Lontoossa ja kuun lopussa lähdin kahden parhaan ystäväni kanssa Tallinnaan viikonlopuksi.

ELOKUU


Elokuu olikin sitten vuoden toinen lempparikuukauteni. Ensinnäkin, elokuun alussa meidän kaukosuhde loppui kun Juuso muutti takaisin Suomeen. Tuo alarivin keski-kuva on tuolta päivältä, kun skoolattiin kotiinpaluun johdosta. Vietimme tuolloin myös viikon verran lomaa, jolloin kävimme tekemässä kaikkia ihania kesäjuttuja: kävimme Suomenlinnassa, Hietsussa, Löylyssä, pelaamassa tennistä ja minigolfia sekä näimme paljon kavereita.. Elokuussa kävin myös Kiikunlähteellä ja stadikalla uimassa. Elokuu oli ihana aurinkoinen hellekuukausi.

Kuukauden lempipostaukseni oli ahdistavasta muodista, johon sain mielenkiintoisia kommentteja.

SYYSKUU


Syyskuu oli myös onnellinen kuukausi. Pitkän kuuman kesän jälkeen oli kiva siirtyä syksyyn. Syksy aloitettiin tietty perinteisillä rapujuhlilla ja juhlistimme ystävieni kanssa kesän loppumista mökkireissulla. 

LOKAKUU


Vitsi mistä väriloistosta saatiin syksyllä nauttia!! Mä heiluin tuolla kaupungilla ihan pariin otteeseenkin kameran kanssa. Myös patikkareissuja piti päästä tekemään, mm. Nuuksioon ja Sipoonkorven kansallispuistoon. Kävin myös siskoni kanssa Sirkus Finlandiassa. Lokakuun alussa kävimme myös Tallinnassa, jonka reissulla pääsimme kiertämään myös muualla Tallinnan lähistössä olevissa kaupungeissa. Vasen ylärivin kuva on Rummu Kärjaalta, mikä oli aika vaikuttava paikka. Lokakuussa vietettiin myös lihatonta kuukautta, kävin kolme kertaa elokuvissa ja useamman kerran ulkona syömässä Syö10-viikoilla.

MARRASKUU


Marraskuussa vietin ihanan synttäriviikonlopun: kävin Kämp Spassa hieronnassa ja mentiin mökille. Marraskuussa alkoi loppuvuoden työkiireet, jotka verottivat jonkin verran omaa jaksamista. Onneksi kuun aikana oli paljon myös kivoja juttuja!

JOULUKUU


Joulukuu oli töiden osalta varmaan vuoden kiireisin kuukausi, koska koko maailmahan pitää aina saada valmiiksi ennen joulua. :D Kuun lopussa mulla kuitenkin häämötti 1,5 viikon loma, joten sen voimalla jaksoi puurtaa. Vietettiin ystävien kanssa itsenäisyyspäivää, käytiin taas mökillä, juhlin jopa kolmissa pikkujouluissa ja vietettiin ihana, pitkältä tuntunut joulu. Vuoden viimeistä päivää ja vuoden vaihtumista juhlistettiin eilen tietty kaveriporukallamme. 

Haluan kiittää teitä kaikkia vuodesta 2018. Kiitos siitä, että olette lukeneet postauksiani ja jättäneet kommenttejanne - ne merkkaavat mulle paljon. Toivotan teille upeaa ja menestyksekästä vuotta 2019 ja toivon teidän pysyvän blogini matkassa myös tämän vuoden! <3
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...