28.2.2019

True Crime: Sarjahuijari John Meehan – 'Dirty John'


Oon saanut viime aikoina vähän sellaista palautetta, että tiettyjä tyyppejä kiinnostelisi kovastikin nämä rikospostaukset, mutta osa postauksista (esim. murhat etc) ovat olleet monien makuun vähän liian pelottavia! :D Toiveena onkin ollut, että täällä voisi käsitellä myös muun tyyppisiä rikoksia henki- ja väkivaltarikosten lisäksi. Toive on kuultu, vaikka tiedän, että monet teistä lukee näitä juuri niiden murhamysteerien takia. Tällä kertaa siis jotain erilaista.

Netflixissä pyörii tällä hetkellä supersuosittu sarja ’Dirty John’. Katsoin itse kyseisen sarjan alle viikossa ja siitä innostuneena aloin selvittämään ohjelmasta lisää ja pian mulle selvisikin, että sarja perustuu tositapahtumiin. Jos et ole sarjaa katsonut niin eipä mitään, tässä lyhyesti tiivistelmä ilman sen pahempia juonipaljastuksia: kyseessä on 8-osainen sarja John Meehanista ja Debra Newellistä. Rikas sisustussuunnittelija Debra Newell tapaa dettailusivustossa John Meehanin. Pari alkaa seurustella ja pian vuosisadan romanssilta vaikuttava suhde paljastuukin joksikin ihan muuksi – John on nimittäin sarjahuijari, joka on huijannut useilta naisilta suuria summia rahaa. Jokaisen jakson lopussa sanotaan, että ”While this program is based on real events, some scenes and characters have been dramatised or fictionalised”. Mitä siis oikeasti tapahtui?

Jotta en paljasta sarjasta yhtään enempää, en aio vertailla tässä tekstissä oikean tarinan ja sarjan yhtäläisyyksiä tai eroavaisuuksia – ne voitte päätellä itse jos päätätte sarjan katsoa (mitä lämpimästi kyllä suosittelen!).


Vuonna 1959 syntynyt John Meehan meni naimisiin ensimmäisen vaimonsa, 25-vuotiaan Tonian kanssa vuonna 1990 ollessaan 31-vuotias – vaikkakin hän valehteli vaimolleen olleensa 26-vuotias. Häihin ei osallistunut ketään Johnin perheestä tai sukulaisista, ja John selitti tämän sillä, että hänen vanhempansa ovat päihdeongelmaisia eikä hän halunnut vanhempiensa pilaavan häitä. Johnille ja Tonialle syntyi kaksi tytärtä. Tonia auttoi Johnia pääsemään sisään sairaanhoitajakouluun ja auttoi tätä opinnoissaan. Myöhemmin John alkoi käyttäytymään kummallisesti ja Tonia päätti Johnin kielloista huolimatta ottaa yhteyttä Johnin äitiin Doloresiin, joka paljasti, ettei hänellä tai Johnin isällä todellakaan ole huumeongelmaa ja että John oli valehdellut Tonialle ikänsä ja monia muita asioita lapsuudestaan. Kun avioliitto oli kestänyt 10 vuotta, John ilmoitti Tonialle haluavansa avioeron. Tonia löysi heidän kodistaan nukutus- ja puudutuslääkkeitä, joita John oli varastanut sairaalasta. Tonia ilmoitti poliisille asiasta, joka kertoi saaneensa myös muilta sairaalassa työskenteleviltä ilmoituksia Johnin varastamista lääkkeistä. John menetti sairaanhoitajalisenssinsä ja hänet tuomittiin kuudeksi vuodeksi vankeuteen. Todellisuudessa John oli vankilassa vain 17 kuukautta hyvän käytöksen vuoksi ja pääsi vapaaksi vuonna 2004. 

Samana vuonna John tapasi naisen Laguna Beachilla, joka oli potilaana sairaalassa, jossa John esitti työskentelevän anestesiologina. He tapailivat hetken, kunnes nainen alkoi tuntea olonsa epämukavaksi: John nimittäin ehdotteli, että nainen voisi siirtää suuren osan omaisuudestaan Johnin tilille ”turvaan naisen ex-mieheltä”. Kun nainen lopetti suhteen, John uhkaili tätä viestein ja kiristi tätä naisen omilla intiimeillä kuvilla.

Menestynyt sisustussuunnittelija Debra Newell tapasi Johnin vuonna 2014 Johnin ollessa 55-vuotias. John kertoi Debralle olevansa lääkäri, joka omisti useita kiinteistöjä ympäri maata ja palvelleensa Irakissa vuosia sitten. Debralla oli kaksi nuorta aikuista tytärtä, Jacqueline ja Terra, jotka epäilivät jo heti alussa Johnin kertomuksia lääkärin ammatistaan ja useista kalliista kiinteistöistään, sillä John näytti heidän mielestään hieman sotkuisalta ja pukeutui huonosti. Debra ei kuitenkaan uskonut tyttäriensä epäilyjä ja piti tyttäriään ylisuojelevina. Jo kahden kuukauden seurustelun jälkeen Debra ja John menivät salaa naimisiin Las Vegasissa. Debra on myöhemmin kertonut haastattelussa, että John vaikutti hänen unelmamieheltään: ystävälliseltä, huomioonottavalta ja romanttiselta lääkäriltä. Naimisiinmenon jälkeen John päätti, että heidän kotiinsa tulisi asentaa valvontakamerat. John perusteli valvontakameroita turvallisuussyillä, vaikka oikeasti John halusi, että hän voisi poisollessaan katsella kännykästään, mitä kotona tapahtuu ja mitä Debra tekee.

Vaikka Debran tyttärillä oli ollut alusta asti todella epäileväinen olo Johnista, kiristyi tilanne entisestään Debran ja Johnin mentyä salaa naimisiin ja tyttärien saatua tietää tästä. Kun tyttäret ilmaisivat suuttumuksensa, sai John raivokohtauksen ja syytti ja haukkui Debran tyttäriä.

John ja Debra Newell

Tyttäret päättivät ottaa selvää Johnista yhdessä serkkunsa, Debran siskonpojan Shadin kanssa. Yksityisetsivän kautta heille paljastui, että John oli ollut vankilassa ja hän oli valehdellut olevansa lääkäri, ja John olikin itseasiassa lupansa menettänyt sairaanhoitaja. Maaliskuussa 2015 Debran tyttäret ja siskonpoika olivat keränneet tarpeeksi tietoa Johnista ja päättivät paljastaa kaiken Debralle. Debra ei aluksi meinannut uskoa kuulemaansa, mutta päätti silti itsenäisesti hieman tutkia Johnin tavaroita ja asiakirjoja. Debra pian löysikin Johnin tavaroista todisteita siitä, että tällä oli historiaa naisten huijaamisesta ja häiritsemisestä. Selvisi, että vuodesta 2005 vuoteen 2014, John oli vietellyt, väijynyt, seurannut ja huijannut useita naisia, joita hän oli tavannut deittisivustoilla, joissa hän oli esittänyt menestyvää lääkäriä. Johnilla oli kolmen eri naisen hakemat lähestymiskiellot Etelä-Kaliforniassa. Debra löysi nettikeskusteluita, joissa naiset varoittivat toisiaan Johnista. Näillä nettisivuilla Johnia kutsuttiin Dirty Johniksi. Juuri tähän aikaan John joutui sairaalaan leikkaukseen ja Debra päätti hyödyntää tämän ajan siihen, että muutti ulos heidän yhteisestä kodistaan – joka tosin oli Debran nimissä.

Muutaman kuukauden päästä, useiden puhelinsoittojen ja viestien jälkeen joissa John aneli Debraa takaisin, Debra päätti jatkaa suhdetta Johnin kanssa. John keksi selityksiä kaikille Debran löytämille asioille ja Debra päätti uskoa niihin. John kertoi, että hänellä oli kipulääkeaddiktio, joka sai hänet tekemään tyhmiä asioita. John vannoi, että oli nyt päässyt irti kipulääkkeistä.

Debran tyttäret olivat järkyttyneitä siitä, että heidän äitinsä päätti ottaa Johnin takaisin. John taas ei halunnut, että Debra näkisi tyttäriään, koska ajatteli heidän saavan Debran jättämään hänet taas. Viikkojen ja kuukausien vieriessä Johnin kontrolli tiukkeni entisestään ja Debra alkoi todella pelätä Johnia. Debra myi hänelle ja Johnille ostamansa kodin ja haki avioliiton mitätöintiä. Pian tämän jälkeen Debra alkaa saada uhkaavia viestejä, joissa John vannoi tuhoavansa Debran ja tämän tyttäret. John varasti Debran auton ja yritti polttaa sen.

Elokuussa 2016 John väijyi Debran nuorempaa tytärtä Terraa tämän asunnon ulkopuolella. Kun Terra tuli ulos parkkipaikalle, John hyökkäsi Terran päälle veitsen kanssa. John yritti vetää Terran autoonsa, mutta Terra huusi, potki ja puri Johnia niin kovaa kuin pystyi. Kamppailun aikana Terra sai Johnin kädessä olleen veitsen itselleen ja iski Johnia yhteensä kolmetoista kertaa, kerran jopa tämän silmän läpi. Terran naapurit juoksivat hänen luokseen ja soittivat ambulanssin. Terra soitti heti äidilleen ja sanoi ”anteeksi, anteeksi, uskon, että tapoin juuri miehesi”.

John vietiin sairaalaan ja hänet diagnosoitiin aivokuolleeksi. Johnin sisko Karen kutsuttiin sairaalaan tekemään päätös siitä, lopetettaisiinko Johnin elintoimintojen ylläpito. John Meehan kuoli 24.8.2016, ollessaan 57-vuotias. Terraa ei koskaan syytetty Johnin tappamisesta, koska se nähtiin selkeänä itsepuolustuksena.


Terra Newell toipuessaan sairaalassa koiransa kanssa

Mitä te olette tästä tapauksesta mieltä? Mun mielestä jostain syystä tällaiset sarjahuijaritarinat ovat joskus jopa pelottavampia kuin jotkut henkirikokset, sillä tunteilla pelaaminen ja manipulointi sekä etenkin siinä onnistuminen on todella karmivaa. Onneksi Debra perheineen pääsi eroon Johnista ennen kuin heille olisi tapahtunut jotain vielä pahempaa. Tehän tiedätte, että luen paljon rikosjuttuja ja oon huomannut, että todella moni henkirikos on alkanut epätasapainoisesta parisuhteesta, manipuloinnista ja stalkkauksesta. Uskon, että tämä Dirty John –tapaus on toiminut monille varoittavana esimerkkinä.

Oletteko te kuulleet tästä tapauksesta tai sattumoisin katsoneet tätä sarjaa Netflixistä?


kuvalähteet: täältä täältä täältä 

21.2.2019

True Crime: Conrad Royn tapaus


Tällä kertaa True Crime –postaussarjassa on vuorossa Conrad Royn tapaus, joka on rikosoikeudellisena tapauksena melko ainutlaatuinen. Lue keissi läpi ja kerro, oliko lopputulos mielestäsi oikea?


Conrad syntyi vuonna 1995 Massachusettsissa. Conrad oli normaali lukiolainen, joka oli koulun ohella työskennellyt jo useiden vuosien verran perheensä meripelastus-yrityksessä. Ollessaan vasta 18-vuotias Conrad suoritti merikapteeni-lisenssinsä ja samana keväänä hän valmistui loistavin arvosanoin lukiostaan, jossa hän menestyi hyvin myös useassa eri urheilulajissa (mm. pesäpallossa, soudussa ja juoksussa). Valmistuttuaan Conrad pääsi heti sisään Fitchburg State Universityyn opiskelemaan kauppatieteitä, mutta kieltäytyi koulupaikasta.

Conrad oli jo nuoresta asti kärsinyt silloin tällöin sosiaalisiin tilanteisiin liittyvästä ahdistuksesta, joka vaikutti hänen koulunkäyntiinsä. Ollessaan 17-vuotias, Conrad teki yliannostuksen kipulääkkeillä ja hän joutui sairaalaan. Täysi-ikäiseksi tultuaan Conradille diagnosoitiin sekä ahdistushäiriö että masennus, ja hän kävi useilla eri terapeuteilla.

Heinäkuun 12. päivänä 2014 Conrad kertoi äidilleen, että menisi illalla näkemään ystäväänsä eikä tulisi välttämättä aikaisin kotiin. Kun Conrad ei ollut tullut kotiin vielä seuraavana aamunakaan, Conradin äiti soitti poliisille, joka alkoi heti etsimään poikaa ja hänen autoaan. Poliisit löysivät Conradin auton pian Kmartin parkkipaikalta ja Conradin elottomana auton etupenkiltä. Oli heti selvää, että Conrad oli tehnyt itsemurhan. Takapenkiltä löytyi erillinen kaasumoottori jonka Conrad oli laittanut päälle ja myrkyttänyt itsensä hiilimonoksidin avulla. Poliisi ilmoitti heti asiasta Conradin perheelle ja he olivat järkyttyneitä. Perheenjäsenet menivät Conradin huoneeseen tarkoituksenaan etsiä Conradin jättämää mahdollista itsemurhakirjettä. Conrad olikin jättänyt useita kirjeitä, niin hänen perheenjäsenilleen kuin ystävilleen, sekä yhden kirjeen joka oli osoitettu Michellelle, jonka nimi oli täysin tuntematon Conradin perheenjäsenille. Perhe avasi tämän kirjeen ja kirjeessä Conrad kiitti Michelleä kaikesta avusta ja tuesta viime vuosien aikana, ja kertoi rakastavansa häntä. Vaikka kukaan perheestä ei tuntenut Michelleä, he olivat huojentuneita siitä, että Conradilla oli ollut joku, joka oli tukenut ja auttanut häntä vuosien varrella.

Michelle Carter ja Conrad olivat tutustuneet pari vuotta aikaisemmin ollessaan molemmat matkalla Floridassa ja aloittaneet nettisuhteen pian sen jälkeen. 17-vuotias Michelle jakoi samankaltaiset ongelmat kuin Conrad, sillä hänelläkin oli mielenterveysongelmia, syömishäiriötaustaa sekä hän oli useasti satuttanut itseään. Michelle ja Conrad puhuivat netin välityksellä päivittäin, suurimmaksi osaksi masennuksesta, itsemurhasta ja kuolemasta.

Pian Conradin kuoleman jälkeen Michelle otti yhteyttä Conradin perheeseen ja esitteli itsensä Conradin tyttöystävänä. Lyhyessä ajassa Michelle muodosti läheisen suhteen Conradin perheen kanssa ja lohdutti ja tuki heitä päivittäin. Michelle kutsuttiin Conradin hautajaisiin, jotka pidettiin 19.7.2014. Pian hautajaisten jälkeen Michelle alkoi kuitenkin käyttäytyä kummallisesti.

Michelle pyysi, että perhe voisi lahjoittaa joitakin Conradin tavaroita tai osan Conradin tuhkista hänelle. Conradin perhe koki nämä pyynnöt hieman tungettelevina – eiväthän he edes tunteneet tätä tyttöä, jonka kanssa Conradilla oli ollut nettisuhde. Tämän jälkeen Michelle päätti järjestää hyväntekeväisyyspesäpallo-ottelun Conradin muistoksi, ilman perheen lupaa tai heille ilmoittamista. Michelle ryhtyi sosiaalisessa mediassa aktiivisesti kampanjoimaan mielenterveyshäiriöiden ja itsemurhan tietoisuuden puolesta ja kirjoitti ”vaikken voinut pelastaa poikaystävääni Conradia, yritän tietoutta levittämällä pelastaa mahdollisimman monen nuoren elämän”.

Tämä tapaus vaikutti aluksi päivänselvältä: mielenterveysongelmainen nuori tekee itsemurhan, ja hänen tyttöystävänsä alkaa kampanjoida mielenterveysongelmien tietouden puolesta. Poliisit olivat jo sulkemassa tapausta, kun eräs poliisi päätti, että hän tarkistaisi vielä Conradin puhelintiedot.


Tutkinta

Poliisi löysi Conradin ja Michellen välisen keskustelun ja pian huomasi, että Michelle ei ollutkaan ihan se huolestunut ja lämmin mielenterveysaktivisti ja nuori nainen, miltä hän vaikutti Conradin kuoleman jälkeen olevan. Päinvastoin kuin Michelle oli antanut ymmärtää, tekstiviestit paljastivat hänen kannustaneen ja painostaneen Conradia itsemurhaan. Michelle mm. usein kyseli, koska Conrad aikoi tehdä itsemurhan ja miksi hän ei ollut saanut sitä vielä aikaiseksi. Hän neuvoi Conradia olemaan miettimättä asiaa liikaa ja vain ”tekemään sen”. Conrad kertoi Michellelle, että häntä pelottaa kuolema eikä ollut enää varma asiasta. Michelle kertoi viesteissään olevansa turhautunut siitä, että Conrad ei saanut itsemurhaa aikaiseksi ja kertoi olevansa epäileväinen että Conrad ei pystyisi siihen tai huijaisi Michelleä. Michelle kertoi Conradille tavoista, miten itsemurhan voisi tehdä kivuttomasti tai helposti ja neuvoi Conradia, mistä hän voisi ostaa kaasumoottorin jonka avulla hän voisi tehdä hiilimonoksidimyrkytyksen. Kun Conrad ei saanut kaasumoottoria toimimaan, Michelle neuvoi häntä miten sen saisi käynnistettyä.

Aikaisin Conradin kuolin-aamuna pari tekstaili toisilleen. Michelle tekstasi Conradille: ”You just have to do it. You said you were going to do it. Like I don’t get it why you aren’t.” Conrad tekstasi, ettei tiennyt enää mitä tehdä, johon Michelle vastasi pettyneenä: ”So I guess you aren’t gonna do it then. All that for nothing. Last night was it. You kept pushing it off and you say you’ll do it, but you never do.” Conrad vastasi, että hän ei tiedä mitä tekisi ja on ehkä parempi, että hän menee nyt vain nukkumaan ja miettii asiaa huomenna. Michelle vastasi tähän: ”No. If you don’t do it now you’re never gonna do it”. (kaikki Conradin ja Michellen viestit ovat luettavissa täältä)


Michelle tekstaili Conradille loppuun asti ja käski tätä ennen kuolemaansa poistamaan kaikki heidän keskustelunsa. Heti Conradin kuoltua Michelle tekstasi parhaalle kaverilleen Samanthalle ja kertoi olevansa ”huolestunut siitä, että hänen poikaystävänsä olisi saattanut tappaa itsensä”. Seuraavien päivien aikana Michelle tekstasi Samanthalle kertoen, että oli ollut todella huolissaan Conradista ja yrittänyt auttaa häntä ja estää häntä tekemästä itsemurhaa. Kuitenkin Conradin hautajaisten jälkeen Michelle tuli paniikkiin ja kertoi Samanthalle, että jos poliisi löytäisi viestit jotka hän oli lähettänyt Conradille, hän olisi pahasti pulassa. Michelle kertoi Samanthalle, että kun Conrad oli käynnistänyt moottorin auton takapenkillä ja autossa oli alkanut olla jo vaikea hengittää, hän oli pelästynyt ja astunut ulos autosta. Hän oli soittanut Michellelle ja sanonut, ettei uskalla tehdäkään itsemurhaa eikä halua jättää perhettään. Michelle oli tällöin käskenyt Conradia palaamaan takaisin autoon sisälle ja saattamaan tekonsa loppuun (”he got scared and I fucking told him to get back in”).

Kun poliisi oli lukenut kaikki nämä viestit, he nostivat Michelleä vastaan syytteen epäiltynä ”tahattomaan tappoon” (eng. 'involuntary manslaughter').



Oikeudenkäynti

Oikeudenkäynti (Commonwealth v. Michelle Carter) alkoi helmikuussa 2015. Tapaus oli ainutlaatuinen ja ensimmäinen tapaus Massachusettsissa, jossa tutkittiin henkilön avunantoa tappoon tekstiviestien välityksellä. 16. kesäkuuta 2017 tuomari Lawrence Moniz antoi tuomionsa: Michelle Carter oli syyllinen Conrad Royn tahattomaan tappoon ja hänet tuomittiin 15 kuukaudeksi vankeuteen. Tuomari piti suurimmassa painoarvossa sitä, että kun Conrad oli astunut ulos autosta ja ilmaissut pelkonsa, Michelle oli käskenyt Conradia palaamaan takaisin autoon. Michelle halusi, että Conradin teon avulla hän saisi laajasti huomiota ja sääliä, ja hän voisi aloittaa suosittuna mielenterveysongelma-aktivistina sosiaalisena mediassa.

Omia ajatuksiani

Vaikka Michellen virallinen tuomio tuli voimaan vasta pari viikkoa sitten eli helmikuussa 2019, on ennustettu, että tämä tapaus tulee toimimaan maailmanlaajuisena ennakkotapauksena siinä, onko laitonta käskeä tai kannustaa ketään tappamaan itsensä. Tämä keissi oli mielestäni juuri sen takia mielenkiintoinen: missä tilanteissa toisen kannustaminen itsemurhaan on rikollista toimintaa? Sehän on ilmiselvää, että esimerkiksi toisen ihmisen tappamiseen kannustaminen on rikokseen yllyttämistä, mutta itsemurhahan ei ole rikos. Mitä te olette mieltä?

Omasta mielestäni tässä tapauksessa tuomarin tuomio oli oikea ja tuomio ns. Jenkki-tuomioksi on verrattain aika lyhyt, vaikkakin syyllinen olikin nuori ihminen. Vaikka Michellellä itselläänkin oli mielenterveysongelmia, hän oli tietoinen siitä, että a) hänen sanoillaan oli uhriin suuri vaikutus, b) että hänen tekonsa olivat väärin (siksi hän sanoi ystävälleen, että on ”pahassa pulassa” jos jää kiinni tekstiviesteistä poliiseille) ja c) Michellellä oli useita mahdollisuuksia lopettaa yllyttäminen ja oikeasti yrittää auttaa Conradia. Michellen teko osoitti suunnitelmallisuutta ja laskelmointia, ja hän oli tavoitteensa saavuttamiseksi valmis hyväksikäyttämään mieleltään sairasta ihmistä.

Olen seurannut tätä keissiä siitä asti kun se alkoi ja Michelle suorittaa nyt tuomiotaan Massachusettsissa. Olisi tosi kiinnostavaa tietää, mitä te olette tästä mieltä?


10.2.2019

True Crime: Max Shacknain ja Rebecca Zahaun oudot kuolemat


Ihan ensiksi haluan - täysin tähän asiaan liittymättömänä - kiittää teitä aivan ihanista, kannustavista ja kullanarvoisista kommenteista viimeisimpään postaukseeni. Tällä tsempillä jaksaa taas eteenpäin <3 Oli hauska huomata, miten moni teistä tykkää näistä rikospostauksista mitä mä itse rakastan tehdä, joten ei ollut vaikea miettiä minkä postauksen teen seuraavaksi... Tällä kertaa on vuorossa mielenkiintoinen kahden tapauksen soppa, jotka ovat molemmat virallisesti ratkenneet, mutta uhrien läheisten sekä yleisön mielestä näin ei ole. 

(pst. Muistattehan, että rikospostauksia löytyy aina True Crime -tagin alta)

Rebecca Zahau ja Jonah Shacknai.

Taustaa ja tapahtumien eteneminen

Rebecca Zahau syntyi 15.3.1979 Burmassa. 21-vuotiaana Rebecca muutti Amerikkaan San Diegoon, jossa hän työskenteli silmälääkärinä. Työssään hän tapasi Jonah Shacknain ja pari alkoi seurustelemaan keskenään vuonna 2008. Rebecca ei aluksi tiennyt, että Jonah Shacknai on multimiljonääri: hän perusti ja on toimitusjohtajana Medicis Pharmaceuticals –lääkeyhtiössä. Jonah Shacknai oli ollut naimisissa kaksi kertaa ja hänellä oli 3 lasta entisistä avioliitoistaan, ja hänen nuorin lapsensa oli 6-vuotias Max Shacknai. Jonahilla oli yhteishuoltajuus ex-vaimonsa Dina Shacknain kanssa. Rebecalla itsellään ei ollut lapsia, mutta hän oli erittäin lapsirakas ja innoissaan siitä, että sai viettää aikaa Jonahin lasten – etenkin Maxin – kanssa. Jonah asui San Diegossa erittäin kuuluisassa, valtavassa Spreckelsin kartanossa, jonne myös Rebecca myöhemmin muutti ja jossa Jonahin lapset viettivät myös paljon aikaansa.

Heinäkuun 11. päivänä 2011 Rebecca, hänen siskonsa Xena sekä 6-vuotias Max olivat kolmistaan Spreckelsin kartanolla kun Max tippui alas toisen kerroksen kaiteen yli ensimmäisen kerroksen kivilattialle. Rebecca kertoi, että oli vessassa putoamishetkellä ja löysi Maxin vain hetkeä myöhemmin. Rebeccan sisko soitti hätänumeroon, sillä Max oli tajuttomana eikä hengittänyt. Max tippui kasvot edellä ja sai välittömästi vaurioita selkäytimeensä ja murtumia kasvoluihinsa, mikä vaikutti hänen hengitykseensä sekä sydämensykkeeseensä. Max vietiin lastensairaalaan, jossa häntä pidettiin kriittisessä tilassa. Rebecca oli tapahtuneesta surullinen ja pahoillaan, ja tunsi asiasta huonoa omatuntoa.

 ^Spreckles Mansion
 ^ Max Shacknai

Seuraavana päivänä 12.7. Rebecca vei lentokentälle pikkusiskonsa, joka palasi takaisin kotiinsa Missouriin. Samalla hän haki Jonahin veljen, Adam Shacknain, joka saapui lennoltaan Memphisistä. Rebecca, Adam ja Jonah söivät illallista yhdessä. Illallisen jälkeen Jonah palasi takaisin lastensairaalaan poikansa viereen ex-vaimonsa kanssa ja Adam sekä Rebecca palasivat kartanolle nukkumaan. Adam meni nukkumaan kartanosta erilliseen rantataloon (”beach house”) ja Rebecca nukkui kartanossa.

Seuraavana aamuna 13.7. klo 6:45 Adamin tullessa ulos rantatalosta, hän löysi Rebeccan kuolleena. Hän soitti hätänumeroon klo 6:48 ja lähetti tekstiviestin Jonahille, jossa kertoi Rebeccan kuolleen.

Jonah löysi Rebeccan alasti hirttäytyneenä parvekkeelta. Rebeccan kädet ja jalat olivat sidottu ja hänen kätensä oli sidottu selän taakse. Jonah meni parvekkeelle, jossa irrotti Rebeccan köydestä ja laski tämän ruumiin maahan makaamaan ennen poliisin tuloa. Rebeccan pään ympärillä oli sininen pitkähihainen paita, jonka hihat oli tungettu hänen suuhunsa. Hänen jaloistaan löytyi myös teipin jäänteitä. Ensihoitajat yrittivät elvyttää Rebeccaa, mutta pian hänet todettiin kuolleeksi. Netistä löytyy huonolaatuisia kuvia siitä, miten ensihoitajat ja poliisi löysivät Rebeccan. Kuvan voit katsoa esimerkiksi tästä, mutten suosittele sitä herkimmille.

Tällä aikaa pieni-Max oli edelleen kriittisessä tilassa sairaalassa ja vain muutama päivä myöhemmin 16.7. Max kuoli aivovaurioon, jonka putoamisen vammat olivat aiheuttaneet.


Tutkimukset ja todisteet

Ensisilmäykseltä tämä tapaus voi näyttää ilmiselvältä. Max kuoli onnettomuuden johdosta ja Rebecca teki itsemurhan kokiessaan asiasta syyllisyyttä. No, tutustutaan keissiin vielä tarkemmin:

Rebeccan ruumiinavauksessa paljastui, että Rebeccan päähän oli kohdistunut neljä isoa iskua. Tutkijat epäilivät, että Rebecca oli saattanut hypätessään parvekkeelta iskeä vahingossa päänsä parvekkeen reunaan. Oikeuslääkäri kuitenkin ilmaisi lausunnossaan, että olisi aika epätodennäköistä, että Rebeccan olisi ollut mahdollista osua parvekkeeseen jopa neljä kertaa.

Rebeccan perhe teetti toisen ruumiinavauksen. Tässä ruumiinavauksessa patologi kertoi, että uskoo Rebeccan kaulassa olevat murtumat johtuneen käsillä kuristamisesta, eikä köyteen kuristumisesta. Rebeccan perhe ja läheiset pitivät myös todella outona sitä, että Rebeccan kädet ja jalat oli sidotut. Poliisin tutkijat kuitenkin huomauttivat, että on melko yleistä, että itsemurhan tehneet ihmiset ovat sitoneet omat kätensä tai jalkansa, jotta eivät alakaan katua päätöstään ja peru itsemurhaansa. Oikeudenkäynnissä poliisi havainnollisti, miten Rebecca olisi onnistunut itse sitomaan kätensä ja jalkansa (kuva alla).

Outo, mustalla kirjoitettu viesti löydettiin parvekkeelle johtaneen huoneen ovesta. Ovessa luki ”she saved him, can he save her”. Tutkijat ajattelivat tämän olevan itsemurhaviesti. Rebeccan perhe ei kuitenkaan uskonut, että kyseinen lause olisi sellainen, minkä Rebecca olisi itse kirjoittanut.

Heinäkuun 26. päivänä 2011 poliisi piti Spreckelsin kartanossa tapahtuneista kuolemantapauksista tiedotustilaisuuden, jossa kertoi tulleensa tutkimuksissaan johtopäätökseen tapahtumista: Max oli kuollut onnettomuuden johdosta ja Rebecca oli tehnyt itsemurhan.

TEORIAT

Tähän tapaukseen liittyy monenlaisia erilaisia teorioita.

Maxin kuolema ei ollutkaan onnettomuus? Maxin äiti ja Jonahin ex-vaimo Dina uskoo, että Maxin kuolema ei ollut onnettomuus. Hän on palkannut oman yksityisen tutkijan, jonka kanssa he ovat tutkineet sitä, olisiko Maxin ollut oikeasti mahdollisuus itse pudota toisen kerroksen kaiteen yli. Poliisi uskoi, että Max olisi juostessaan kompastunut palloon ja kaatunut kaiteen yli. Dina ja hänen tutkijansa ovat olleet sitä mieltä, että Max ei mitenkään olisi voinut tippua kaiteen yli ja jonkun on täytynyt tönäistä tai nostaa yli ja tiputtaa. Dina ei kuitenkaan usko, että Rebecca olisi Maxia tappanut, vaan joku ihan muu perheen ulkopuolinen henkilö.

Rebeccan kuolema ei ollut itsemurha. Rebeccan perhe ei voi uskoa, että Rebecca olisi tappanut itsensä. Rebecca rakasti elämäänsä eikä hän ollut koskaan kertonut ajatelleensa satuttaa itseään. Rebecca suri paljon sitä mitä Maxille tapahtui, mutta ilmaisi ymmärtävänsä, että tapahtunut oli onnettomuus eikä voisi syyttää asiasta liikaa itseään. Rebeccan sisko on myös tuonut useissa haastatteluissa esiin sen, että kun Rebecca kuoli, Max oli vielä elossa vaikkakin kriittisessä tilassa – miksi hän olisi siis tehnyt itselleen jotain ennen kuin saisi tietää, selviäisikö Max edes? Rebecca myös puhui siskolleen siitä, että haluaa olla tässä asiassa Jonahin tukena. Toinen seikka mitä sekä Rebeccan perhe että muut ihmiset ovat pohtineet on tapa, jolla Rebecca olisi väitetysti tehnyt itsemurhan. Vaikka toki on varmasti yleistä, että ihminen sitoo kätensä tai jalkansa ennen hirttäytymistä, on kuitenkin aika epätavanomaista, että ihminen tunkisi omaan suuhunsa jotain tekstiiliä tukkeeksi ja etenkin, riisuisi itsensä alasti ennen tekoaan. Monien mielestä on myös mahdotonta, että Rebecca olisi pystynyt hirttäytyessään iskeä päänsä neljä kertaa parvekkeen reunaan, joka olisi aiheuttaneet hänen päähänsä ne neljä iskua.


Adam Shacknai

Adam Shacknai ja Dina Shacknai tappoivat Rebeccan. Aika pian Rebeccan kuoleman jälkeen alettiin epäillä, että Adamilla (eli Jonahin veljellä) ja Dinalla (ex-vaimolla) olisi jotain tekemistä Rebeccan kuoleman kanssa. Dinan on sanottu olleen kateellinen poikansa Maxin ja Rebeccan suhteesta, ja jonkun silminnäkijän mukaan Dina olisi nähty Spreckelsin kartanon ympärillä Rebeccan kuolinyönä. Tämä on kuitenkin todistettu vääräksi, sillä Dina oli Jonahin kanssa Maxin luona sairaalassa koko ajan. Olisiko ollut kuitenkin mahdollista, että Dina olisi pyytänyt jotain muuta hoitamaan asian puolestaan?

Adam Shacknai oli ensimmäinen, joka löysi Rebeccan ruumiin. Adam harrasti ahkerasti veneilyä ja osasi tehdä vaativia solmuja, mitä Rebeccan käsien ja jalkojen ympäriltä löytyi. Rebeccan perhe on ollut varma siitä, että Adamilla on ollut jotain tekemistä Rebeccan kuoleman kanssa, joten he palkkasivat oman lakitiiminsä ja veivät asian siviilioikeuden käsittelyyn (Amerikassa ’civil court case’). Viime vuonna keissi ratkesi Rebeccan perheen hyväksi: valamiehistö päätti äänin 9-3, että Adam on syyllinen Rebeccan kuolemaan ja määräsi Adamin maksamaan Rebeccan perheelle 5 miljoonan dollarin korvaukset. Koska kyseessä ei ole rikosoikeudellinen käsittely, ei Adam saa tästä muuta rikosoikeudellista tuomiota. Adam on kuitenkin aina vahvasti kieltänyt osallisuutensa Rebeccan kuolemaan eikä Jonah usko myöskään veljensä sekaantuneen tähän mitenkään.

Mitä sitten itse luulen?

Tämä tapaus on niin haastava ja voin sanoa tämän olleen taas yksi niistä keisseistä, jonka perehtymiseen mulla meni paljon aikaa. Tätä tapausta ei olla käsitelty kovinkaan paljon Euroopassa ja monessa lähteessä tämä on vain todettu selvinneeksi. Itse uskon, että Maxin kuolema oli kyllä traaginen onnettomuus, mutta Rebeccan kuolemaan taas liittyy jotain hämärää. Jotenkin voisin vielä uskoa sen, että ihminen saattaisi sitoa itsensä tai kirjoittaa kummallisen viestin oveen, mutten voi vain uskoa, että kukaan riisuisi itsensä alasti ennen kuin hirttäytyisi parvekkeelta pihalle. Uskon, että Rebecca olisi halunnut edes odottaa, kunnes Maxin kohtalo olisi selvinnyt.

Mitä te mietitte tästä tapauksesta? Mitä uskotte Maxille käyneen, entä Rebeccalle?
Mitä luulette tuon oudon viestin ovessa tarkoittaneen?


1.2.2019

Blogikriisi


En tiedä, onko tämä aihe teidän mielestänne kovinkaan kiinnostava, mutta mulle tuli vahvasti sellainen fiilis, että haluan tästä avautua.

Bloggaamisessa on hyvin tavanomaista, että välillä tulee vaiheita, ettei tämä juttu kiinnosta eikä siihen löydy mistään inspiraatiota tai aikaa. Viimeisen parin vuoden aikana mulle on tullut näitä ajatuksia useita kertoja ja olen aidosti miettinyt onko blogimaailmassa enää paikkaa mulle. Lukeeko tätä oikeasti kukaan? Kiinnostaako ketään? Olen lukenut paljon kommentointia siitä, että blogit eivät enää kiinnosta ja koko bloggaaminen kuolee kohta pois. Löydänkö itseni parin vuoden päästä ainoana blogi-veteraanina näpyttelemässä lukijoille, jotka ovat oikeasti siirtyneet jo vlogien, podcastien tai jonkun ihan uuden some-muodon pariin?

No, mutta. Viime vuoden puolella koin jonkinlaisen ahaa-elämyksen siitä, että mun ei tarvitse koko ajan miettiä mitä mahdollisesti joitakin kiinnostaisi lukea tai sovinko mä nyt johonkin tiettyyn bloggaaja-muottiin. Aloitin kirjoittamaan juuri silloin ja niistä asioista kuin itse halusin. Aloin kirjoittaa rohkeammin mielipidekirjoituksia ja rikosjuttuja, joihin olen aina ollut ihan hulluna. Ilokseni ja yllätyksekseni, monet tykkäsivät juuri näistä. Mun ei tarvitse olla se trendikkäitä asukuvia postaileva, pressitilaisuuksissa käyvä ja ahkerasti matkusteleva mimmi, vaan tässä blogissa voidaan käydä läpi aiheita niin raha-asioista murhamysteereihin ja kaikesta siitä väliltä.

Myös postaustahti on asia, mistä olen pitkään kipuillut. Ennen yritin saada julkaistua sen pari postausta viikkoon, ihan sama mitä, mutta edes jotakin höpönlöpöä, että postauksia tulee tarpeeksi tiuhaan tahtiin. Tällä hetkellä oma pyrkimykseni on se kerta viikkoon, mutta valitettavasti siihen en aina pysty. Eräs kommentoija kerran kirjoitti, että en ole lainkaan kilpailukykyinen muihin ammattibloggaajiin nähden, jotka postailevat miltei päivittäin. Mutta siinä se onkin: mä en ole ammattibloggaaja, vaan teen tätä täysin omana rakkaana harrastuksenani. Mulla on oma erillinen urani ja haastava työ, jonka parissa vietän 40-60 tuntia viikossa. Tämän lisäksi mulla on kaikki muu, vapaa-aika ja oma elämä. Toisaalta se, että multa toivottaisiin useammin postauksia, ei ole ikinä missään nimessä loukkaavaa vaan pikemminkin imartelevaa ja ihanaa, että mun juttuja haluttaisiin lukea enemmänkin.



Välillä painii senkin kanssa, että mitä juttuja haluttaisiin lukea enemmän. Välillä tuntuu vaikealta kirjoittaa musta itsestäni, sillä omassa arkielämässäni työni näyttelee aika isoa roolia, mutten siitä valitettavasti julkisesti voi kovin avoimesti kirjoittaa. Mutta mitä kuulumisia sitten kirjoittaisin, jos totuus on se, että oon juuri ollut klo 8-18 töissä, käynyt kaupassa, tehnyt ruokaa, syönyt ja mennyt nukkumaan? Toisaalta se oikea elämä juuri useita (kuten itseänikin) kiinnostaa, mutta toisaalta tämä blogini on myös mulle tuulahdus ”jotain muuta” omaan arkeeni.

Vaikka blogia tietyllä tavalla kirjoittaakin itselleen ja itsestään lähtevistä syistä, on toki se, että blogia joku muukin tykkää lukea ja se lukijoiden kanssa käyty vuorovaikutus se koko homman suola. Siksi aika ajoin haluaakin kysyä, että mitä TE haluaisitte täältä lukea? Postaustoiveet on aina tervetulleita ja oonkin tainnut aina toteuttaa kaikki lukijoiden toiveet.

Jo blogini lukijatilastoista selviää aika hyvin, mitä täällä halutaan lukea. Ehdottomasti suosituimmat postaukset ovat True crime –postaukseni ja syvällisemmät kirjoitukset. Mä oon tästä aika iloinen, koska nuo ovat juuri ne postaukset jota itsekin tykkään tehdä.

Saatoitte huomatakin pienenpienen muutoksen blogissa kun tänään klikkasitte itsenne tänne. Banneri sen jo kertookin: olen päättänyt pikkuhiljaa luopua tuosta Kisses from Vilma –nimestä ja siirtyä nimeen, joka on ihan yksinkertaisesti Vilma’s. Tuo edellinen nimihän oli peräisin ajalta, kun asuin useita vuosia ulkomailla, jossa tapana oli esim. postikortteihin laittaa ”hugs and kisses”. Blogini tuona aikakautena kertoi elämästäni ulkomailla ja matkustelusta, joten ajatus siitä, että blogini oli kuin virtuaalinen postikorttini teille, tuntui silloin luontevalta. Nyt tässä tätä ”blogikriisiäni” läpikäydessä halusin vaihtaa nimeksi jotain paljon simppelimpää (pidetään tuo URL kuitenkin edelleen samana, että varmasti löydätte tänne<3), ja blogin nimen alla lukeekin kolme pääteemaa. Lifestyle, rikosaiheiset postaukset ja mielipiteet. Mutta no worries: nämä ovat vain pääteemat eivätkä ne poissulje myös sitä kaikkea muuta mitä mieleen juolahtaa. Tää blogi on ollut ja tulee aina olemaan mun sekametelisoppani.   

Kaiken kaikkiaan musta tuntuu niin hyvältä, että koska en tee tätä työkseni, voin tehdä tätä juuri sillä fiiliksellä ja tahdilla kuin itse haluan. Mun ei tarvitse kirjoittaa sisustustauluista tai sämpylöistä, vaan vaikka juuri niistä järkyttävistä murhista. :D Vaikkei postauksiani tulisikaan niin usein, voitte olla varmoja, että jokainen postaukseni on kirjoitettu juuri siitä syystä ja juuri siitä aiheesta, mistä itse haluan.

Haluan kiittää siitä, että olet lukenut tämän sekavan superpitkän postauksen. Etenkin mitä suurin ja nöyrin kiitokseni, että luet blogiani. <3 Toivoisin todella paljon, että jättäisit kommenttisi tähän blogikirjoitukseen. Kiinnostaako blogit enää? Mitä haluaisit lukea lisää? Mikä taas ei kiinnosta lainkaan?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...