20.3.2019

True Crime: Tulilahden selvittämätön kaksoismurha


Koska mua on pyydetty pitkästä aikaa kirjoittamaan jostain suomalaisesta selvittämättömästä henkirikoksesta, on tänään vuorossa vuoden 1959 selvittämättömät sekä Suomen kuuluisimpiin henkirikostapauksiin kuuluvat Tulilahden surmat.

 ^ Eine
^ Riitta

Taustaa ja tapahtumien kulku

Heinäkuussa 1959 jyväskyläläiset Eine Nyyssönen ja Riitta Pakkanen viettivät kesälomaansa. 21-vuotias Eine oli sairaanhoitajaopiskelija ja 23-vuotias Riitta työskenteli toimistoapulaisena. Kesälomallaan he päättivät lähteä 18. heinäkuuta pyöräretkelle Jyväskylästä Savoon ja Pohjois-Karjalaan. Tyttöjen reitin päämääränä oli Koli ja paluureitti kulki Polvijärven, Liperin ja Varkauden kautta kotiin. Matka sujui hyvin ja tytöt lähettivät kotiinsa postikortin 25.7. ja kertoivat siinä, että pyöräilisivät vielä Varkauteen ja palaisivat kotiinsa Jyväskylään 30.7. Kuitenkaan kun maanantai 3.8. koitti, ja Riitan olisi pitänyt jälleen olla takaisin työpaikallaan, tytöistä ei kuulunut vieläkään ja heistä tehtiinkin katoamisilmoitus 4.8. Tyttöjen vanhemmat ja tuttavat alkoivat jo heti epäillä henkirikosta.

Viimeisin varma havainto tytöistä tuli matkustajakodista Polvijärveltä, jossa tytöt olivat yöpyneet 26.-27.7. Koska elettiin 1950-luvun Suomessa ja tiedotusvälineet rajoittuivat suppeaan lehdistöön ja radiouutisiin, syntyi kadonneista tytöistä kansan keskuudessa hysteria ja ihmiset alkoivat soitella poliisille syyllisen jahdissa. Elokuun 1959 alussa etsintöjä suoritettiinkin aluksi virheellisten vinkkien vuoksi Varkauden lähistöllä. Lopulta parin viikon päästä etsinnät siirrettiin laajemmalle alueelle. 21.8.1959 etsinnät päättyivät ratkaisevaan löytöön. Kello 8:30 aamulla etsinnöissä mukana ollut varusmies kompastui jonkinlaiseen risukasaan. Kaatuessaan hän tarrautui puuntaimeen, joka irtosi helposti maasta. Pian huomattiin, että puuntaimi oli asetettu jonkinlaisen pehmeän haudan päälle. 

Einen ja Riitan ruumiit löydettiin Tulilahden leirintäalueelta suohon hauduttuina. Einen ruumis oli riisuttu alastomaksi, mutta tutkimusten jälkeen selvisi, ettei kyseessä ollut kuitenkaan kummankaan tytön osalta seksuaalimurhasta. Riitan kuolinsyyksi pääteltiin jonkin painavan esineen isku päähän ja Eine oli murhattu raa’asti puukolla. Tyttöjen tavarat oltiin varastettu ja piilotettu, ja surmaaja oli peittänyt jälkensä huolellisesti. Osa tavaroista löydettiin läheisestä metsästä.



Tutkimuksissa selvisi, että tytöt olivat saapuneet Tulilahden leirintäalueelle maanantai-iltana 27.7. ja pystyttäneet teltan. Samana iltana tytöt olivat saaneet seuraa kahdesta lähistöllä asuvasta pojasta, jotka olivat poistuneet koteihinsa klo 22 maissa illalla. Pojat kertoivat poliisille, että olivat poistuessaan nähneet lähistöllä liikkuneen tummahiuksisen mopomiehen, joka oli katsellut tyttöjä kaukaa. Tutkimuksissa selvisi, että tytöt oli surmattu tiistain 28.7. vastaisena yönä.

Poliisi julkisesti pyysi mopomiestä ottamaan yhteyttä poliisiin, mutta koska näin ei koskaan tapahtunut, alkoi kansalaisten keskuudessa suuri mopo-jahti. Jokainen sinisen sävyinen Solifer tai Husqvarna –merkkinen mopo syynättiin. Tutkimusten edetessä poliisi sai kiinni mm. vankikarkurin ja muutamia pikkurikollisia, mutta tuo nimenomainen Tulilahden mopomies pysyi piilossa. Tulilahden lähettyviltä löytyi yhä enemmän tyttöjen tavaroita, mm. teltta, makuupussit, alusvaatteita ja kello. Vihdoin 4.9. löytyi Kermajärven pohjasta tyttöjen polkupyörät.

Niin kansalaiset kuin lehdistökin toivat esiin, että Tulilahden murhat vaikuttivat hyvin tutuilta. Nimittäin 6 vuotta aikaisemmin oli tapahtunut Kyllikki Saaren murha, jossa oli monta samankaltaisuutta näihin murhiin verrattuna. Niin Kyllikin, kuin Einen ja Riitankin ruumiit oli kätketty suohautaan, tavarat piilotettu ja kaikki uhrit olivat nuoria naisia. Kummallisinta oli, että kaikkien ruumiiden suohautojen päältä löytyi veistetty taimi, jonka tarkoituksena oli peittää haudat piiloon. Mietittiin jopa, olisiko tekijä voinut olla sama. 


Epäillyt

Poliisi pidätti useita epäiltyjä kuulusteluja varten ja ainakin seitsemän ihmistä olivat poliisin tarkemmin tutkittavina. Kuitenkin yleisövihjeiden vuoksi poliisin epäilyt kohdistuivat pian vain yhteen mieheen: Runar Holmströmiin. Runar oli yksinäinen ja pienikokoinen taparikollinen, joka oli ollut poliisilta karkuteillä jo hetken aikaa. Runar pidätettiin hänen kotonaan 6.11.1959 Munsalassa, ja Runar vastusti pidätystään jopa 25 minuutin verran raivoisasti tapellen poliisia vastaan.

Monet silminnäkijät kertoivat nähneensä nimenomaan Runarin ajavan sinisellä mopolla kesällä 1959. Raskauttavimpana todisteena poliisi piti kuitenkin pidätyksessä Runarin hallussa löytyneitä esineitä. Runarilta löytyi Mora-puukko, jonka arvioitiin sopivan tyttöjen haudan päälle pystytetyssä taimessa olleisiin vuolujälkiin. Runarin hallusta löytyi myös kahdet naisten alushousut, sairaanhoitajalehden sivu sekä mopon huoltokirja, jonka Runar tosin selitti löytäneensä tienposkesta. Runar tunnusti aluksi poliiseille liikkuneensa Tulilahdella ja tarkkailleensa tyttöjä ja heidän seurassaan olleita poikia leirintäalueella, mutta kiisti tunnustuksensa myöhemmin. Poliisin mukaan Runar kertoi tässä tunnustuksessaan yksityiskohtia, joita poliisi ei ollut vielä edes kertonut julkisuudessa.


Hasumäen kansakoulun juhlasalissa alkoi 8. kesäkuuta 1960 Runar Holmströmin murhaoikeudenkäynti. Runar tuotiin oikeuteen jalkarautoihin kytkettynä. Oikeudenkäyntiä käytiin koko loppuvuosi 1960 ja poliisi piti Runaria niin varmana syyllisenä, että jätti muut tutkintalinjat avaamatta. Runarin puolustusasianajaja kertoi oikeudessa, ettei Runar olisi pystynyt näihin tekoihin yksin (väkivaltaisiin murhiin sekä ruumiiden ja pyörien piilottamiseen) ja vaikka hänellä oli rikollista taustaa, ei väkivaltaisuudesta ollut näyttöä. Oikeus tuli siihen johtopäätökseen, ettei Runarin syyllisyydestä ole riittäviä todisteita ja murhasyyte raukesi. Runarin tuli kuitenkin jäädä vangittuna odottamaan mielentilatutkimukseen pääsyä.

8. toukokuuta 1961 klo 4:45 vartija kurkisti Runarin selliin, jossa Runar lepäsi vuoteellaan. Seuraavalla kierroksella noin kello kuuden aikaan aamulla vartija löysi 37-vuotiaan Runarin hirttäytyneenä ikkunan kalteriin sidottuun lakanaan.

Selvisi, että Runar oli yrittänyt itsemurhaa kaksi kertaa aikaisemminkin sellissään. Ensimmäisellä kerralla hän yritti tappaa itsensä säästämillään unilääkkeillä ja toisella kerralla hän sai veljeltään Raamattuun kätkettynä huumausainetta, minkä vartijat huomasivat ennen kuin Runar pystyi niitä käyttämään. Runar ei siis koskaan ehtinyt saada lopullista tuomiotaan ja monien mielestä hän vei Tulilahden tapahtumien salaisuudet mukanaan hautaan. Sekä oikeuden puheenjohtaja että syyttäjä ovat tosin myöhemmin kertoneet, etteivät uskoneet Runarin syyllisyyteen tyttöjen murhiin.


Niin kuin aiemmin sanottu, muita vahvoja epäiltyjä ei poliiseille Runarin lisäksi ollut. Tyttöjen surmaajaksi epäiltiin kansan keskuudessa kuitenkin saksalaissyntyistä Hans Assmannia, joka oli epäiltynä myös Bodominjärven murhiin. Silminnäkijöiden mukaan kaksi saksaa puhuvaa miestä oli hakenut hieman ennen kaksoismurhia läheiseltä kioskilta Tulilahden leirintäalueen kartan, joista toinen mies oli sopinut tuntomerkkien perusteella Hans Assmanniksi. Assmannin vaimo on myöhemmin kertonut, että hänen miehensä ja tämän autonkuljettaja olivat kyllä automatkalla kyseisellä alueella murhien aikaan. Tämä teoria yleisön mukaan tukisi Runarin puolustusasianajajan väitettä siitä, että tätä Tulilahden kaksoismurhaa ei olisi voinut tehdä vain yksi henkilö, vaan kaikki seikat viittaavat kahteen tekijään.

---

Jos Eine ja Riitta vielä eläisivät, he olisivat tänä päivänä kahdeksankymppisiä eläkeläisiä. Nämä Tulilahden kaksoismurhat ovat edelleenkin 60 vuoden jälkeen selvittämättömät. Tappoiko Runar itsensä syyllisyydestä vai peläten syyttömänä tuomitsemista? Tuohon aikaan rikollisten suurin pelko oli pakkolaitostuomio, jonka myös Runar pelkäsi saavansa. Mutta miksi hän ei odottanut lopullista tuomiotaan?

Tämä tapaus on yksi Suomen rikoshistorian kuuluisimmista ja herättää edelleen paljon keskustelua ja kysymyksiä. Veikkaan, että jos kyseinen tapaus olisi tapahtunut nykyaikana, olisi sen selvittämiseen paljon paremmat mahdollisuudet. Tuohon aikaan luotettiin paljon silminnäkijähavaintoihin, joita ei tietenkään voi kaikissa tapauksissa pitää absoluuttisen luotettavina.

Mitä ajatuksia tämä tapaus teissä herättää?


Kuvalähteet: Seura & Iltasanomat

8 kommenttia:

  1. Woot miks mä en ollu ikinä kuullut tästä tapauksesta.. Mielenkiintoinen ja tuli tosi surullinen olo kun tossa lopussa sanoit että nää naiset olisi nyt eläkeläisiä.. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää oli myös mulle tuntemattomampi tapaus! Jep, se tekee tästä tosi paljon konkreettisempaa :/

      Poista
  2. En usko et Runar teki noi murhat :-/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua jotenkin myös epäilyttää, taidettiinko tässä vaan hypätä liian nopeasti johtopäätökseen..

      Poista
  3. Nää aina saa miettimään sitä, miten paljon tappajia tuolla liikuskelee, koska usein yhä tapahtuu näitä henkirikoksia eikä aina löydy syyllistä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, vaikka nykyään useat saadaan kyllä selvitettyä niin on paljon tällaisia mysteereitä maailmassa missä tekijät kävelee edelleen vapaina. :(

      Poista
  4. En usko alkuunkaan Holmströmin syyllisyyteen. Miksi hän olisi tehnyt mittavat lavastustoimet: kätkenyt ruumiit ja tyttöjen tavarat, upottanut pyörät.. kun olis vaan voinu häipyä yön pimeyteen. Tekijä/tekijät on käyny paikalla useampana yönä parantamassa kätköjä ja pitäneet aluetta reviirinään. Kuulohavainto tekijöistä on murhien jälkeiseltä yöltä,puhuivat esineiden piilottamisesta, olivat silloin kätkemässä tavaroita parempiin paikkoihin. Havainnon teki Tulilahdessa yöpynyt helsinkiläisnainen. Mutta tämän todistuksen poliisi hautasi kun Runarista piti saada syyllinen.

    VastaaPoista
  5. Anonyymi7/7/19 00:22

    Kuka sattuu tuollaisessa tuppukylässä paikalle ja murhaa tytöt? Vastaus:Ei kukaan! Pojat ovat murhaajia ja vieläpä erittäin kylmäpäisiä ja laskelmoivia.Todennäköinen motiivi on seksistä kieltäytyminen ja pikaistuksissa tehty tappo ja ehkä toisen tytön kohdalla silminnäkijän eliminointi.Kaveruksilla on ollut hyvin aikaa jemmailla tavarat ja ruumiit ja veneellä viedä polkupyörät järven syvimpään kohtaan, joka jo osoittaa tietämystä järven pohjan muodoista. Poikien kertomus sinällään on yhdenmukainen, jopa liian yhdenmukainen! Heillä on ollut runsaasti aikaa kehitellä yhdenmukainen lyhyt tarina illan tapahtumista ja mikä tärkeää he ovat pysyneet kertomuksessaan. Ehkä ensimmäinen tappo tapahtui jo pojan ja tytön hakiessa tuohia etäämmältä leiristä. Kuulustelun mukaan pojalla on ollut veitsi mukana ja poika on yrittänyt suudella tyttöä, joka oli kieltäytynyt.Selkeintä tarinan uskottavuuden kannalta, sekä mahdollisten ristiinpuhumisten välttämisen estämiseksi on pojat tehneet viisaasti kertomalla asiat justiin niin kuin ne menikin. Toki jättämällä rikollinen osuus kertomatta. Olisivathan he voineet kiistää olevansa koko alueella tuona aikana, mutta he tiesivät, että mahdollisia silminnäkijä havaintoja heistä on lähes 100% varmuudella. Sopivasti sitten lähtivät metsätöihin vähän kauemmaksi ja siellä kuulivat kadonneista tytöistä ja päättivät, että nyt on aika ilmoittautua, koska tyttöjä etsitään. Ilmoittautua ennenkuin joku silminnäkijä heistä kertoo viranomaisille. Jostakin joskus luin, että ainakin toinen pojista olisi ollut jonkun vaikutusvaltaisen paikallisen poika ja tämä olisi myös vaikuttanut tutkintaan? Mielestäni tässä on totuus yhtä yksinkertainen kuin Bodomin surmissa Nils murhaaja, vaikka vapautettu ilman näyttöä.

    VastaaPoista

I'M HAPPY TO HEAR YOUR COMMENTS!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...